Ikävä raastaa

Lapsi vai ei?

Moikka,

mulla on todella paha olla. Asuimme vuoden mieheni kanssa yhdessä ja vuoden seurusteltiin ennen sitä. Tein heti alkuun selväksi, että en halua lapsia ja mies sanoi asian olevan ok, koska itse ei ole koskaan ajatellut asiaa niin, että lapset olisivat ihan ehdoton.

No asia alkoi vaivata minua ja kysyin mieheltä mitä mieltä hän on asiasta suhteemme keskivaiheilla. Lopputulos on nyt ero...

Olen eromme aikana käsitellyt ja avannut lapsiasiaa itselleni. Miksi olen ollut niin ehdoton, miksi en halua lapsia. Olen sisäistänyt paljon asioita ja huomaan miten paljon rakastan miestä. Olen pohtinut, että meillä olisi vielä vuosia aikaa nauttia elostamme ja sitten lapsi voisi olla _ehkä_ mahdollinen. Mies on ihana ja tunnen hänen kanssaan valtavaa hyvänolon tunnetta. Se on uutta minulle vaikka takana on pidempi suhde ennen tätä. Ehkä se lapsi sitten joskus ei olisikaan niin kamala ajatus, juuri tämän miehen kanssa.

Nyt mies sanoo ettei usko, että mieleni voisi koskaan muuttua, koska se on ollut niin jumalattoman vahva alusta asti. Mä olen osannut höllätä asian kanssa, että EHKÄ se JOSKUS voisi ollakin ok, kun ikää karttuu yms. Mies sanoo, että voidaan jutella asiasta kunnolla ja hän sulattelee. Samaan hengenvetoon kuitenkin toteaa, ettei ole muuttanut mieltään erosta.

Pelkään, että menetän elämäni miehen ja kadun tätä loppuelämäni jos en saa mahdollisuutta muuttaa mieltäni jossain vaiheessa elämänvirtaa.

Huh, mikä vuodatus. Neuvoja, vinkkejä, kokemuksia?

2

225

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Hei Lapsi vai ei?

      Hyvä, että vuodatit edes tänne tuntemuksiasi! Oletko jutellut muuten asiasta muiden kuin miehesi kanssa?

      Päätös siitä, haluaako saada lapsen on eräs elämämme kaikkein perustavimmista asioista. Se on lähes ainoa asia, jota ei enää voi peruuttaa ja muuttaa. On ymmärrettävää, että päätös on joillekin vaikea tehdä. Joitakuita pelottaa vastuu lapsesta, joku kokee vaikeaksi sitoutua olemaan niin tarvittu kuin mitä lapsi tarvitsee - syitä siihen, että ei ole varma, onko valmis vanhemmaksi, on monia.

      Haluaisin kuitenkin nostaa tässä lapsen itsensä keskiöön. Lapsen syntymässä on tärkeintä se, millaisen kasvuympäristön ja ihmissuhteet voi lapselle tarjota. Lapsen tarpeet ja oikeudet ovat tärkeämpiä kuin aikuisen tarve saada lasta.
      Onko motiivisi lapsen saamiseen pelko? Miehen menettämisen pelko? Aikuisella on vastuu ja velvollisuus huolehtia lapsen tarpeista. Jos lapsen hankkisi vain pitääkseen yllä omaa parisuhdettaan, se voisi olla aika epäreilua lapsen kannalta ja oikeastaaan kaikkien osapuolien kannalta.

      Koska asia on näin iso ja perustava, mieleeni tulee suositella keskusteluapua tämän tiimoilta. Siitä on osoitettu olevan hyötyä, vaikka sitten päätyisikin eroon. Asioita käsitellään avoimesti ja se auttaa sekä itseymmärrystä että vuorovaikutustaitoja. Keskuteluapua saa nopeimmin ja lyhyemmin jonoin yksityisiltä pariterapeuteilta, mutta se tietenkin maksaa. Mm. Kataja ry on tehnyt pitkään parisuhdetyötä ja heidän sivuiltaan löytyy yhteystietoja.

      Toivotan teille viisautta ratkaista tilanne terveesti!

      diakoni Meiju

    • Lapsi vai ei?

      Hei,

      kiitos vastauksestasi!

      Olen puhunut ja keskustellut asiasta ystävieni ja perheeni kanssa. He kaikki ajattelevat elämän olevan niin eriskummallista, että kaikenlaista voi sattua ja tapahtua. Niin mielen muutos kuin muitakin juttuja.

      Haluaisin vahvasti uskoa, että mieleni voi kääntyä, kun saisin huomata miten kivaa ja hyvää elämä mieheni rinnalla voi olla. Ajatus lapsesta tällähetkellä ahdistaa. Rauhan menetys, rahan menetys, vastuu, ulkonäkö, kestääkö suhde... yms. Pelko on todella laaja tämän asian suhteen.

      Mies on vaan niin ainutlaatuinen juuri minule etten haluaisi häntä menettää vain sen takia, että mieleni ei voisi muuttua. Aikaa kuitenkin on pari vuotta ennenkuin itse täytän kolmekymmentä.

      Olin itsekin eron kannalla, mutta nyt kun aikaa on mennyt kolmisen viikkoa, on mieleeni tulvinut vaikka millaisia ajatuksia. Enkä ole niitä miehelle saanut kerrottua, kun hän tarvitsee "etäisyyttä".

      Suhde on kutakuinkin varmasti tuhoontuomittu jo miehen puolelta, mutta itse en millään haluaisi luovuttaa.

      Kiitos ehdotuksesta keskustelun suhteen. Täytyykin tarkastella sivuja! :)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      104
      3414
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      88
      3093
    3. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      20
      1953
    4. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      69
      1916
    5. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      39
      1898
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      22
      1766
    7. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1697
    8. Pettymys! Tähdet, tähdet -kisassa tämä erikoisjakso pois - Pistänyt artistit todella lujille!

      Tähdet, tähdet -kisa on edennyt genrestä toiseen. Mutta erästä monen toivomaa erikoisjaksoa ei tällä kaudella nähdä. Voi
      Tv-sarjat
      34
      1459
    9. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1349
    10. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1337
    Aihe