Onko teillä tällaista kokemusta muistisairaan kohdalla?

Vanhaa tai varsinkaan sairasta ihmistä en lähtisi enää oikomaan, kun on selvää, ettei siitä hyötyä ole. Jossain sairauden vaiheessa myös omaisten on ymmärrettävä, että nyt sairaus puhuu, eikä oma vanhempi. Ehkä olisi hyvä ottaa mallia hoitoalan empaattisimmista ammattilaisista, vaikka tottahan tunneside omaan vanhempaan on aina ainutkertainen.

Nii ja sit vielä lainsäätäjät suunnittelee et näiden moititttujen ja vanhempansa haukkumine lasten pitää elättää nää vanhempansa.

Kyllä on kamalaa se elämä kun vanhempi haukkuu ja pitäs hoitaa silti tätä.
tällastakin on.

Tietysti saa, vaikkei siitä välttämättä muuta apua ole kuin omien paineiden purkaminen.
Muistisairas ei kykene kontrolloimaan käytöstään samoin kuin terve, mutta voi ajoittain pystyä ottamaan ohjeita vastaan.
Itse toimin niin, että poissaolevia jos haukkuu, annan mennä läpi korvien. Turhauttava tauti se on potilaalle, saapahan pahaa mieltään paukuttaa.

Läsnäolevien mollaamiseen puutun ensin vaihtamalla puheenaihetta, jos ei auta niin sanon napakasti, ettei tommonen kuulu hyviin tapoihin- joskus toimii, joskus ei.
Minua kun alkaa haukkua, teen tarpeellisen ja lähden pois sanoen, etten jaksa tommosta kuunnella ja että tulen takasin jahka hän on rauhottunut.
Suuttumuksensa voi ihan hyvin näyttää, ihminen se on omainenkin.

Minunkin äitini on juuri tuollainen...mutta sanoo loukkaavasti usein huomaamattaan,kun ei vaan löydä oikeaa sanaa!Toisinaan moitin häntä,ja sanon jos ei ole itse tietäkseekään mitä on möläyttynyt juuri suustaan.Esim,hän rupesi puhumaan että olen yrittänyt polttaa hänet saunassa,tarkoitti kun heitin kiukaalle puoli kauhallista vettä,tokihan se sihahtaa kuumasti,ja tulee polttava tunne lauteilla istuvalle!Näkyy ymmärtävän,ei esim.enää utele henkilökohtaisia asioitani,sillä olen tehnyt selväksi missä menee raja,sillä hän puhuu hyvin mielellään miuitten asioita eteenpäin,ja kohdistaa näin huomion pois itsestään,ja huonosta kunnostaan.On vaikea sulattaa sitä että joutuu ottamaan apua vastaan ulkopuolisilta,kun on pärjännyt pitkään itsekseen.

Alunperin autismi diagnosoitiin lapsuuden demetiaksi. Onkohan vanhuuden demtiakin sukua autismille?

Yleensä puheenaiheen vaihto toimii parhaiten. Minulla kokemus, että, dementikoilla ja pikkulapsilla on yhteisiä piirteitä. Kiukuttelu voi pahentua, jos on väsynyt tai nälkäinen.

Voisin kuvitella kyseessä olevan alzheimerin taudinkuva. Menkää muistiklinikalle testaamaan muisti. Siihen on lääkitystä. Moneen muuhun dementiaan ei ole.

tärkeä keskusteluaihe!

moi.hoitoalan ihmisenä törmään päivittäin tällaisiin asioihin,kun se mummo tai pappa "keuhkoo"niitä juttujaan niin minä ainakin muutan puheenaihetta ja heitän jopa läppää.useimmiten on tehonnut.mummu tai pappa nauraa ja unohtaa asiansa.

Äidilläni oli muistisairaus ,hän ei puhunut moneen vuoteen enään mitään.Hän kuoli äskettäin.
Kannattaa käydä lääkärissä jos on epäilys muistisairadesta,itse sairaus ei tee kenestäkään sen huonompaa ,ei vaikuta kyllä luonteeseen mitenkään.Jokin syy voi löytyä ,ehkä kipu tai muu voi tehdä kiukkuseksi tai äreäksi.

Kaikki me vanhenemme,eikä koskaan voi tietää miten asiat etenee omalla kohdalla,sinusta voi tulla samanlainen tai sitten ei.Tämäkin kuuluu elämään !