Hohhoijaa, taas se tulee. Joulu.
Ja varsinkin missä viettää joulu, tuo perheen juhla-aika.
Olemme avopuolisoni kanssa olleet yhdessä jo lähes kuusi vuotta, mutta aina tämä on minulle yhtä vaikeaa ja ahdistavaa. Hänellä kun on taas lastenhoitovuoro (10 ja 14 vuotiaat) jouluna.
Itselläni jouluun liittyy tiettyja traditioita, joita ilman joulu ei tunnu joululta. Haluaisin viettää joulun omien vanhempien luona, mutta asia ei aivan näin yksinkertainen. Avopuolisoni lapset kun edelleenkin ovat niin ujoja, että eivät saa sanaa suustaan, jos vanhempani (äitini on perhepäivähoitaja) heiltä jotain kysyvät. Eipä silti, tytär ei ota minuunkaan vieläkään itse mitään kontaktia, vastaa kyllä jos kysyn... Vanhemmillani, niinkuin ei itsellänikään ole mitään avokkini lapsia vastaan, jos heiltä vaan löytyisi normaalit sosiaaliset taidot (edes tervehtiminen, kiittäminen ja vastaus muutoinkin kuin päätä nyökkäämällä tai pudistamalla)... En itseasiassa edes viitsi ehdottaa kummallekaan osapuolelle tuota järjestelyä.
Avokkini sisar perheineen pyysi meidät heille (lähes toiselle puolelle Suomea) jouluksi. Kaunis ajatus, mutta ei minulle todellakaan houkutteleva. Pari kertaa vuodessa yleensä tavataan ja tulen ihan hyvin toimeen tämän sisaren ja hänen miehensä kanssa, ei siinä mitään. Mutta en halua viettää joulua sekametelissä (4 leikkivää lasta) ja kuitenkin hieman vieraassa ja puolijäykässä ilmapiirissä. Selviäisin ehkä tilanteesta, mutta en luontevan iloisesti.
Itsekkäästi ajatellen olisi varmaan parasta, että avopuolisoni lähtee lastensa kanssa sukulaisiin ja minä menen tapaamaan omia läheisiäni. Mielelläni kyllä viettäisin joulua yhdessä rakkaani kanssa, mutta tässä taitaa olla minulle nyt liikaa haastetta.
Vaikuttaapa itsekeskeiseltä ajattelulta. Antakaapa siis vihjeitä miten selviän pahoittamatta kenenkään mieltä ja tuntematta oloani ahdistuneeksi.
joulu -ahdistus
28
3497
Vastaukset
- Liisa
voi kun kuulostaa tutulta. Minua ahdistaa tavattomasti mieheni sukulaisten luona joulun vietto. Mieheni lapsi on joka joulu isällääm. Nyt olen päättänyt että olen omien sukulaisteni luona joulun ja mieheni on omiensa. En vain kestä sitä ahdistusta.
Yhdessä ollaan oltu 5 vuotta ja asuttu oikeastaan alusta asti yhdessä.Vielä meillä ei ole yhteisiä lapsia, avomiehelläni on eppuluokkalainen tytär,jota pidän kuin omanani.Typykkä asuu virallisesti meillä,mutta meillä on säännöllinen vierailujärjestely tytön äidin suhteen.Kaikkia muita pyhiä vuorotellaan, mutta joulusta tytön äiti pitää kaikin tavoin kiinni.
Aattomme ohjelma on seuraavanlainen:heräämme kellon kanssa n. klo 8,menemme saunaan ja syömme joulupuuron(jos ehdimme),kiireesti mieheni porukoille syömään, sitten tulee joulupukki, noin klo 15 viemme tytön äidilleen.Mieheni vie minut omien vanhempieni luo ja hän itse menee pukkeilemaan muutamaan kotiin ja tulee sitten takaisin, juomme kahvit ja lähdemme kotiin viettämään joulua kahdestaan.
Itse en pidä tästä järjestelystä pelkästään sen takia, että itse totuin pienenä siihen, että herättiin kinkun tuoksuun aivan rauhassa, autettiin äitiä,käytiin saunassa,syötiin,katsottiin televisiosta joulupakettia(tuli sihen aikaan) ja sitten pukki tuli. Ei ollut puhettakaan,että aattona tai ekana joulupäivänä olisi lähdetty minnekään tai kukaan olisi tullut meille, vasta Tapanina.
Olemme yrittäneet ehdottaa tytön äidille joka toinen joulu -systeemiä, mutta ei.Lisäksi haluaisin,että olisimme joulua meillä,eikä aina isovanhempien luona.- Erin
Ai miehelläsi on oikein lastenhoitovuoro jouluna? Ja pikkuvaimoke haluaa mennä kotiin isin ja äidin luo? No voe voe ... Ei taida olla kyse perheestä vaan keskenkasvuisesta pikkutytöstä joka on erehtynyt leikkimään kotileikkejä aikuisen perheenisän kanssa. Varmaan parasta että pikkutyttö menee nyt kotiin äidin syliin - vaikka ihan kokonaan - sitten kun on kasvanut aikuiseksi voi sitten harkita perheen perustamista jne.
- Reiska
Lastenhoitoa jos on 10 ja 14 vuotiaat? Millä tasolla ne lapset sinun mielestä ovat jos tarvii vielä lastenhoitajaa! itse sitä tarvit.
Niin taas on vika toisen lapsissa! Mikä kumma siinä on että ei opita kunnioittamaan toisia lapsia ja heidän tapojaan, ja koetaan omat tavat aina oikeiksi? olet yökkö!
No pyhät sylvit sentää kai sinäkin olist ujo jos joutuisit ihan ventovieraiden ihmisten sekaan????
Jos lapsilta löytyisi sosiaaliset taidot??? Parempi että poistut siitä perhe-elämästä ennenkuin sinun omat sosiaaliset taidot repsahatavat olemattomiin, kato seura tekee kaltaisekseen.
Juu mene sinä äidin ja isin luokse oppimaan uusia sosiaalisia taitoja ja jätä isä omine lapsineen nauttimaan kerrankin yhteisestä ja lämpimästä joulusta, ilman sinua. Varmasti on heidän paras joulunsa sitten aikoihin.- Nimetön
Kiitos vihjeestä!
Käytin näköjään väärää ilmaisua, kun puhuin lastenHOITOvuoroista. Ilmeisesti "lasten vierailuvuoro" olisi ollut oikeampi ilmaisu.
Mutta hoitoahan sitä tarvii itse kukin välillä...
En mielestäni sanonut, että vika on lapsissa, kyllä (molemmat) vanhemmat saavat katsoa itseään peiliin, jos käytöstapoja ei osata. Mielestäni tervehtiminen ja kiittäminen ovat OIKEITA perustapoja, jotka kaikkien tulisi hallita! Ei ne taatusti ole keneltäkään liikaa vaadittu!
Ymmärtäisin tyttären ujouden, jos olisin ollut kuviossa mukana puolivuotta-vuoden, mutta kun olen -samoin kuin vanhempani ja sisarukseni ovat-tuntenut lapset jo kuusi vuotta, niin en nyt aivan ventovieraaksi meitä enää luokittelisi. Avopuolisoni lapset ovat joka toinen viikonloppu täällä meillä ja kesäisin enemmänkin. Mitään kahnauksia lasten ja minun välillä ei ole ollut. Enkä yritäkkään olla heille äiti, sillä oma äiti heillä on.
Niin, lapsille tulee varmaan mukava joulu, jos voivat viettää sen tuttujen serkkujensa kanssa. Ja mieheni vierailee mielellään sisarensa luona, kukapa ei.
Rakastamme toisiamme, mutta tiedän myös sen, että hänen lapsensa tulevat mieheni elämässä aina etusijalla. Ymmärrän sen ilman muuta ja annan heille mielellään "omaa aikaa", sillä isä on lapsille tärkeä, eikä minulla ole mitään oikeutta siihen väliin mennäkään. Mutta ei se aina ole helppoa olla vaan sivustaseuraaja ja pysyä tieltä pois. Varsinkaan jouluna. - Erin
Nimetön kirjoitti:
Kiitos vihjeestä!
Käytin näköjään väärää ilmaisua, kun puhuin lastenHOITOvuoroista. Ilmeisesti "lasten vierailuvuoro" olisi ollut oikeampi ilmaisu.
Mutta hoitoahan sitä tarvii itse kukin välillä...
En mielestäni sanonut, että vika on lapsissa, kyllä (molemmat) vanhemmat saavat katsoa itseään peiliin, jos käytöstapoja ei osata. Mielestäni tervehtiminen ja kiittäminen ovat OIKEITA perustapoja, jotka kaikkien tulisi hallita! Ei ne taatusti ole keneltäkään liikaa vaadittu!
Ymmärtäisin tyttären ujouden, jos olisin ollut kuviossa mukana puolivuotta-vuoden, mutta kun olen -samoin kuin vanhempani ja sisarukseni ovat-tuntenut lapset jo kuusi vuotta, niin en nyt aivan ventovieraaksi meitä enää luokittelisi. Avopuolisoni lapset ovat joka toinen viikonloppu täällä meillä ja kesäisin enemmänkin. Mitään kahnauksia lasten ja minun välillä ei ole ollut. Enkä yritäkkään olla heille äiti, sillä oma äiti heillä on.
Niin, lapsille tulee varmaan mukava joulu, jos voivat viettää sen tuttujen serkkujensa kanssa. Ja mieheni vierailee mielellään sisarensa luona, kukapa ei.
Rakastamme toisiamme, mutta tiedän myös sen, että hänen lapsensa tulevat mieheni elämässä aina etusijalla. Ymmärrän sen ilman muuta ja annan heille mielellään "omaa aikaa", sillä isä on lapsille tärkeä, eikä minulla ole mitään oikeutta siihen väliin mennäkään. Mutta ei se aina ole helppoa olla vaan sivustaseuraaja ja pysyä tieltä pois. Varsinkaan jouluna.Ei lapset vieraile teidän luonaan vaan he tulevat kotiinsa viettämään joulua isänsä kanssa.
- Kaiken oppinut!
Erin kirjoitti:
Ei lapset vieraile teidän luonaan vaan he tulevat kotiinsa viettämään joulua isänsä kanssa.
Aivan, lapset tulevat isin luokse, ei sinun joten men oppimaan sosiaalisia taitoja ensin sinä jotta voisit tulla toimeen lasten kanssa ja he sinun!
- Nimetön
Kaiken oppinut! kirjoitti:
Aivan, lapset tulevat isin luokse, ei sinun joten men oppimaan sosiaalisia taitoja ensin sinä jotta voisit tulla toimeen lasten kanssa ja he sinun!
Kyllähän lapset tulevat MEILLE, mutta toki ensisijaisesti isäänsä tapaamaan.
Ja kuten jo aiemmin kerroin, tulen avopuolisoni lasten kanssa kyllä hyvin muuten toimeen. Tytär on joka paikassa ujo ja hiljainen, ei vain minun seurassani. Ei puhu oma-aloitteisesti isovanhemmillensakkaan ellei suoranaisesti kysytä.
Itse osaan kyllä tervehtiä, kiittää ja pyytää anteeksi. Enkä sosiaalisissa tilanteissa jää ilman seuraa tai puhekumppania, joten katson kyllä näillä hallitsevani normaalit sosiaaliset taidot. Ystävieni lapset jopa odottavat vierailujani, joten uskoakseni tulen myös lasten kanssa toimeen. - Kaiken oppinut
Nimetön kirjoitti:
Kyllähän lapset tulevat MEILLE, mutta toki ensisijaisesti isäänsä tapaamaan.
Ja kuten jo aiemmin kerroin, tulen avopuolisoni lasten kanssa kyllä hyvin muuten toimeen. Tytär on joka paikassa ujo ja hiljainen, ei vain minun seurassani. Ei puhu oma-aloitteisesti isovanhemmillensakkaan ellei suoranaisesti kysytä.
Itse osaan kyllä tervehtiä, kiittää ja pyytää anteeksi. Enkä sosiaalisissa tilanteissa jää ilman seuraa tai puhekumppania, joten katson kyllä näillä hallitsevani normaalit sosiaaliset taidot. Ystävieni lapset jopa odottavat vierailujani, joten uskoakseni tulen myös lasten kanssa toimeen.No ompa se hyvä, että lapset tulevat ensisijaisesti isäänsä tapaamaan.
Kiva että tulet hyvin toimeen avopuolisosi lasten kanssa. Niin.
Oletpa sinä oppinut hyviä taitoja ikäiseksi jo, voimme olla siitä kaikki onnellisia. Niin!
Ja hienoa on myös että osaat käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa oikein hyvin, että kaikki vieraat huomaavat sinut, vaikka kaikki sitä ei valitettavasti osaa. Niin!
Ja että oikein ystävien lapset odottavat sinun vierailujsi, niin, no kyllä sinun on varmasti sitten useimmin vierailtava heidän luonaan, että heiltäkään eivät nämä sosiaaliset taidot unohdu, kun heillä on sinunlaistasi ja arvoistasi seuraa. Niin!
Voi velli että olet vetelä ihminen! Niin! - Liisa
Kaiken oppinut kirjoitti:
No ompa se hyvä, että lapset tulevat ensisijaisesti isäänsä tapaamaan.
Kiva että tulet hyvin toimeen avopuolisosi lasten kanssa. Niin.
Oletpa sinä oppinut hyviä taitoja ikäiseksi jo, voimme olla siitä kaikki onnellisia. Niin!
Ja hienoa on myös että osaat käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa oikein hyvin, että kaikki vieraat huomaavat sinut, vaikka kaikki sitä ei valitettavasti osaa. Niin!
Ja että oikein ystävien lapset odottavat sinun vierailujsi, niin, no kyllä sinun on varmasti sitten useimmin vierailtava heidän luonaan, että heiltäkään eivät nämä sosiaaliset taidot unohdu, kun heillä on sinunlaistasi ja arvoistasi seuraa. Niin!
Voi velli että olet vetelä ihminen! Niin!juttu tuossa on, lapsethan tulevat nimenomaan isää tapaamaan!! Tottakai niinhän se on. Lapsilla on jo yksi isä ja äiti, ei uuden ainakaan tarvitse enää äitinä olla. Riittää kunhan kunnioittaa ja kohtelee lapsia hyvin. Taidat olla katkera yh-äiti.
- Nimetön
Kaiken oppinut kirjoitti:
No ompa se hyvä, että lapset tulevat ensisijaisesti isäänsä tapaamaan.
Kiva että tulet hyvin toimeen avopuolisosi lasten kanssa. Niin.
Oletpa sinä oppinut hyviä taitoja ikäiseksi jo, voimme olla siitä kaikki onnellisia. Niin!
Ja hienoa on myös että osaat käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa oikein hyvin, että kaikki vieraat huomaavat sinut, vaikka kaikki sitä ei valitettavasti osaa. Niin!
Ja että oikein ystävien lapset odottavat sinun vierailujsi, niin, no kyllä sinun on varmasti sitten useimmin vierailtava heidän luonaan, että heiltäkään eivät nämä sosiaaliset taidot unohdu, kun heillä on sinunlaistasi ja arvoistasi seuraa. Niin!
Voi velli että olet vetelä ihminen! Niin!Sinulla ei taida olla kokemusta vastaavasta tilanteesta? Tai sitten kaikki on mennyt ilman vastoinkäymisiä ja konflikteja. Itseasiassa en usko, että se on arkielämässä mitenkään mahdollista, että aina aurinko paistaa eivätkä huolet paina!
No, meitä on moneen lähtöön ja hyvä niin.
Se ei tee minusta juhlien keskipistettä, enkä pidä itseäni mitenkään erityisessä arvossa, vaikka väitänkin osaavani käytöstavat. Vaikka nykyaikana tämä ei niin normaalia taida enää ollakaan... Ystäväni ovat saaneet samanlaisen "vanhanaikaisen" kasvatuksen, jossa käytöstavat on muistettu opettaa jo pienestä pitäen... ja tapa jatkuu.
Kukin arvostaa, mitä arvostaa, mutta en ymmärrä miten se on vetelyyttä, että osaa tervehtiä ja kiittää? Vai se, että pystyy tulemaan ihmisten, niin isojen kuin pienien, kanssa toimeen? - Foliokos
Asiat ei nyt ihan niin yksinkertaisia ole käytännössä, joten anna ohjeita äläkä purkaa kiukulla.
- n___22
Kaiken oppinut! kirjoitti:
Aivan, lapset tulevat isin luokse, ei sinun joten men oppimaan sosiaalisia taitoja ensin sinä jotta voisit tulla toimeen lasten kanssa ja he sinun!
Olen vain tavallinen tyttö jolla ei oo 33 exää ja 55 lasta mutta minun mielestäni JOKAISEN LAPSEN pitää oppia sanomaan "Hei!" kun tulee sisään ja "Kiitos" kun esim. saa lahjan. Turhan alkuperäinen kirjoittaja ei sano siitä miehen lapsille.
Kahdesta sanasta (joku tervehdys ja 'kiitos') on paljon hyötyä kun on aikuinen. Vai oletteko te muut aikuiset eri mieltä?
- minä
varmaan lapsilla eli kuten itse kirjoitit "kuitenkin hieman vieraassa ja puolijäykässä ilmapiirissä. Selviäisin ehkä tilanteesta, mutta en luontevan iloisesti."
Minkä ikäinen olet? Ehkä olisi jo aika aloittaa omat traditiot joulun viettoon jossa otettaisiin myös lapset huomioon... - Alannahi
..sinua ahdistaa, koska sinä, aikuinen ihminen haluaisit viettää joulun vanhempiesi seurassa, mutta ujostelevat lapset ärsyttävät?
Ja toisaalta taas sinä itse, aikuinen ihminen et halua lähteä miehen sukulaisiin, koska et osaa olla siellä luontevan iloinen?
Ehkäpä voisit suhteuttaa asioita. Miksi valittaa, jos lapset eivät selviä tilanteesta, josta sinäkään et välttämättä täysin rentona selviä?
Viettäkää joulu keskenänne. Voisi olla hyväkin pyrkiä luomaan ns. omia traditioita viettää teidän uusperhekokoonpanon joulua.
Jouluja kun kumpikaan ei voi vaatia vietettäväksi ennen ko. suhdetta viettämällään tavalla.- Nimetön
En maininnut, että tämä on todennäköisesti viimeinen joulu, jonka voin viettää molempien vanhempieni kanssa. Kuukausi sitten sain kuulla, että äidilläni on parantumaton sairaus, eikä hänellä ole enää paljon elinaikaa jäljellä.
- Jouluton
Nimetön kirjoitti:
En maininnut, että tämä on todennäköisesti viimeinen joulu, jonka voin viettää molempien vanhempieni kanssa. Kuukausi sitten sain kuulla, että äidilläni on parantumaton sairaus, eikä hänellä ole enää paljon elinaikaa jäljellä.
Sinulle. Taitaa tulla raskas joulu, jo äitisikin vuoksi. Muista nauttia elämisestä nyt ja jättää tulevan murehtimisen toisaalle.
On meilläkin ongelmia joulun kanssa. Ei pitänyt viettää kummempaa joulua. Nyt kumminkin ukkoni sisar ruokkii puolisukua isänsä luona ja säheltää jo nyt lahjojen kanssa. Sitten kuulemma syödään ja juhlitaan, kun isä saa poikansa jonakin joulupäivinä kotiin. Traditiot muuttuivat sielläkin, kun anoppi ja appi erosivat.
Itse en vietä joulua. En ole viettänyt vuosiin. En kuulu edes kirkkoon. Ei minua häiritse muiden joulujärjestelyt, mutta en aio niihin osallistua. En mene omiin sukulaisiinkaan vierailulle. Hekin voivat viettää joulunsa niin kuin haluavat. Ei ole helppoa olla jouluton tämän hässäkän keskellä. Silti ukon suku painostaa. Onneksi oma suku ei painosta, vaan on hyäksynyt päätökseni joulujen vietosta. - Alannahi
Nimetön kirjoitti:
En maininnut, että tämä on todennäköisesti viimeinen joulu, jonka voin viettää molempien vanhempieni kanssa. Kuukausi sitten sain kuulla, että äidilläni on parantumaton sairaus, eikä hänellä ole enää paljon elinaikaa jäljellä.
..sairautta, vaan paatostit kuinka joulu on sinulle aina yhtä ahdistavaa aikaa, vaikka olette olleet yhdessä jo niin ja niin kauan.
Olen pahoillani äitisi vuoksi, mutta ethän verhoa äitisi taakse totuutta, ettet pysty/halua luomaan suhdetta lapsiin?
Jos voit sanoa käsi sydämellä, että et verhoa, asia ok.
Mitä jos vanhempasi tulisivat teille jouluksi? Ainakin aatoksi? Ei kai ole kohtuullista olettaa, että sairas vanha ihminen laittaa pippalot kaikille?
Ja sitten ehkä joulupäivän aamuna voisitte ajella miehen (oliko se nyt siskon??) sukulaisten luo?
Esimerkiksi?
Tämän ehdotuksen onnistuminen riippuu tietenkin ihan siitä, millainen sopimus miehellä on lasten äidin kanssa joulusta kaikenkaikkiaan.
Uskoisin miehen tilanteessanne (mikäli tilanne on todella vilpitön) ymmärtävän, että tänä jouluna olisi oikein viettää aatto vanhempiesi kanssa.
Ja hei, uusvanhempana myös sulla on oma vastuusi ja tekemisesi suhteen luomisesta miehen lapsiin. - Oletko
Alannahi kirjoitti:
..sairautta, vaan paatostit kuinka joulu on sinulle aina yhtä ahdistavaa aikaa, vaikka olette olleet yhdessä jo niin ja niin kauan.
Olen pahoillani äitisi vuoksi, mutta ethän verhoa äitisi taakse totuutta, ettet pysty/halua luomaan suhdetta lapsiin?
Jos voit sanoa käsi sydämellä, että et verhoa, asia ok.
Mitä jos vanhempasi tulisivat teille jouluksi? Ainakin aatoksi? Ei kai ole kohtuullista olettaa, että sairas vanha ihminen laittaa pippalot kaikille?
Ja sitten ehkä joulupäivän aamuna voisitte ajella miehen (oliko se nyt siskon??) sukulaisten luo?
Esimerkiksi?
Tämän ehdotuksen onnistuminen riippuu tietenkin ihan siitä, millainen sopimus miehellä on lasten äidin kanssa joulusta kaikenkaikkiaan.
Uskoisin miehen tilanteessanne (mikäli tilanne on todella vilpitön) ymmärtävän, että tänä jouluna olisi oikein viettää aatto vanhempiesi kanssa.
Ja hei, uusvanhempana myös sulla on oma vastuusi ja tekemisesi suhteen luomisesta miehen lapsiin.yh-äiti Alannahi? sinulla todennäköisesti on omia lapsia ja et ole koskaan kokenut uusioperhettä, siis toisen lapsia? Ei kaikki ole niin mustavalkoista kuin kuvittelet? ei ole mikään helppo ottaa luokseen toisen lapsia. vaikka lapsiahan pitää aina kunnioittaa ja heistä pitää pitää huolta. ei se silti helppoa ole, vaikka kuinka olisi "leikkiin" ryhtynyt. ehkä joskus sinäkin ymmärrät tämän.
- Nimetön
Oletko kirjoitti:
yh-äiti Alannahi? sinulla todennäköisesti on omia lapsia ja et ole koskaan kokenut uusioperhettä, siis toisen lapsia? Ei kaikki ole niin mustavalkoista kuin kuvittelet? ei ole mikään helppo ottaa luokseen toisen lapsia. vaikka lapsiahan pitää aina kunnioittaa ja heistä pitää pitää huolta. ei se silti helppoa ole, vaikka kuinka olisi "leikkiin" ryhtynyt. ehkä joskus sinäkin ymmärrät tämän.
Välillä sitä ei vaan yksinkertaisesti jaksa, vaikka kuinka yrittää. Ainakin minun voimani ovat rajalliset. Luulen, että ainakin osa meistä ei-lapsellisista uusioperheen perustajista on välillä toivonut, että suhde olisi alkanut niin sanotusti "puhtaalta pöydältä". Se vaan on yksinkertaisesti sitä arkista ajattelua. Mutta minkäs teet, kun lapselliseen mieheen rakastuit. Koko paketti on otettava tai sitten mentävä eteenpäin ilman...
Voin kertoa, että avopuolisoni ex ei tilannetta alkuun ainaakaan helpottanut. Mutta kuusi vuotta on yhteistä aikaa kulunut ja hyvin menee edelleenkin. Omiapa ovat ongelmat, enkä sentään niin tyhmä ole, että lapsiin niitä purkaisin. - Alannahi
Oletko kirjoitti:
yh-äiti Alannahi? sinulla todennäköisesti on omia lapsia ja et ole koskaan kokenut uusioperhettä, siis toisen lapsia? Ei kaikki ole niin mustavalkoista kuin kuvittelet? ei ole mikään helppo ottaa luokseen toisen lapsia. vaikka lapsiahan pitää aina kunnioittaa ja heistä pitää pitää huolta. ei se silti helppoa ole, vaikka kuinka olisi "leikkiin" ryhtynyt. ehkä joskus sinäkin ymmärrät tämän.
Ei, asiat eivät ole mustavalkoisia, mutta kyllä aikuisen täytyy osata vaatia itseltään enemmän kuin lapselta.
Terveisin Alannahi, äiti, vaimo, erovanhempi, äitipuoli - Alannahi
Nimetön kirjoitti:
Välillä sitä ei vaan yksinkertaisesti jaksa, vaikka kuinka yrittää. Ainakin minun voimani ovat rajalliset. Luulen, että ainakin osa meistä ei-lapsellisista uusioperheen perustajista on välillä toivonut, että suhde olisi alkanut niin sanotusti "puhtaalta pöydältä". Se vaan on yksinkertaisesti sitä arkista ajattelua. Mutta minkäs teet, kun lapselliseen mieheen rakastuit. Koko paketti on otettava tai sitten mentävä eteenpäin ilman...
Voin kertoa, että avopuolisoni ex ei tilannetta alkuun ainaakaan helpottanut. Mutta kuusi vuotta on yhteistä aikaa kulunut ja hyvin menee edelleenkin. Omiapa ovat ongelmat, enkä sentään niin tyhmä ole, että lapsiin niitä purkaisin.Lohduksesi voin kertoa, että ylipäätään täysillä jaksaminen ei ole itsestään selvää edes omien lasten kanssa.
Voin vain kuvitella, millaista on yrittää parhaansa, jos asioita ei voi heijastaa omaan kokemus- ja tunnepohjaan omia lapsia kohtaan.
Toisinaan..esimerkiksi niinä aikoina, kun meilläkään ne exät eivät ainakaan helpottaneet asioita, toivoin monestikin, että olisimme kumpikin olleet lapsettomia, tai että kaikki lapset olisivat olleet meidän.
Ei uusperhe ainakaan heikkojen ihmisten juttu ole. Eikä pelkureiden. Siinä olen samaa mieltä.
Mutta oikeasti, aikuisena voi vaikuttaa paljon lasten suhtautumiseen ja suhteen syntymiseen näiden kanssa. - Titta
Alannahi kirjoitti:
Ei, asiat eivät ole mustavalkoisia, mutta kyllä aikuisen täytyy osata vaatia itseltään enemmän kuin lapselta.
Terveisin Alannahi, äiti, vaimo, erovanhempi, äitipuoliMiksi pitää keneltäkään vaatia enempää kuin jaksaa. ei elämä siten mene. jos kaikilta pitää aina vaatia jotain niin ei perheessä hyvin mene. jos perheenjäsenet ovat tasa-arvoisia, niin perhe elää sopusoinnussa ja terveellä pohjalla.
- Nimetön
Alannahi kirjoitti:
Lohduksesi voin kertoa, että ylipäätään täysillä jaksaminen ei ole itsestään selvää edes omien lasten kanssa.
Voin vain kuvitella, millaista on yrittää parhaansa, jos asioita ei voi heijastaa omaan kokemus- ja tunnepohjaan omia lapsia kohtaan.
Toisinaan..esimerkiksi niinä aikoina, kun meilläkään ne exät eivät ainakaan helpottaneet asioita, toivoin monestikin, että olisimme kumpikin olleet lapsettomia, tai että kaikki lapset olisivat olleet meidän.
Ei uusperhe ainakaan heikkojen ihmisten juttu ole. Eikä pelkureiden. Siinä olen samaa mieltä.
Mutta oikeasti, aikuisena voi vaikuttaa paljon lasten suhtautumiseen ja suhteen syntymiseen näiden kanssa.Ei varmasti olekkaan. Luulen, että lähes jokainen niin perheellinen kuin perheetön ja siltä ja väliltä tuntee välillä väsymystä.
Se ei alussa todellakaan ollut helppoa, kun sai vielä lapsetkin "kaupanpäälle". (Ja älkööt nyt kukaan saako väärää käsitystä, että puhun lapsista tavaroina. Tuohan on vain sanonta, joka sattuu kuvaamaan verbaalisesti hyvin tilannettani.)
Tilannetta vaikeutti itselleni vielä se, että lapset olivat todella sidoksissa isäänsä (tietenkin aivan normaalia, kun ex-puolisot asuivat aika lähellä toisiaan eron jälkeenkin). En missään nimessä halunnut mennä heidän väliinsä, joten minä olin aina se, joka jousti jo sovituistakin tapaamisista lasten edun mennessä edelle. Eihän se tietenkään ollut lasten vika, että mieheni ex käytti heitä onnistuneesti "kiristysvälineinään".
Ainakin minun tapauksessa olisi omista kokemuksista varmasti hyötyä tyttären suhteen. Ilman muuta sitä yrittää tehdä parhaansa, että lapset viihtyisivät meillä, eivätkä koe epämiellyttävänä (minun takiani)tulemistaan isän luo. Olen puhuneet mieheni kanssa ja ainakaan hänelle lapset eivät ole sanoneet "inhoavansa" tmv minua. Jos lapset olisivat äidin kuulleen jotain sanoneet, niin se ei olisi taatusti jäänyt epäselväksi!
Välilllä tuntuu vaan niin tuskastuttavalta, kun ei saa mitään vastakaikua, vaikka kuinka haluaa ja yrittää. - Nimetön
Titta kirjoitti:
Miksi pitää keneltäkään vaatia enempää kuin jaksaa. ei elämä siten mene. jos kaikilta pitää aina vaatia jotain niin ei perheessä hyvin mene. jos perheenjäsenet ovat tasa-arvoisia, niin perhe elää sopusoinnussa ja terveellä pohjalla.
ei aina voi kuitenkaan olla mieliksi.
Kun asettaa toisten ihmisten onnen ja hyvinvoinnin aina etusijalle, niin joskus on myös pakko pysähtyä ajattelemaan omaa mielen hyvinvointia ja jaksamista. Tämä varmaan saattaa joistakin kuulostaa itsekkäältä, mutta tuttavapiirissäni on ikäviä ja varoittavia esimerkkejä itsensä jaksamisen laiminlyönnistä.
Tasapaino on painava sana...
- edes ajatellut
Miksi et rakenna teidän joulua, kyllä omassa kodissakin voi traditioita noudattaa ja luoda jopa uusia. Vanhempiesi luona voi vierailla leppoisissa tunnelmissa. Etkö osaa ottaa vastuuta teidän joulusta.
Ujoja ja hiljaisia lapsia on olemassa, oletko koskaan yrittänyt selvittää syytä, olisikohan eron traumoja, menettämisen pelkoa, koulukiusaamista, kannustuksen puutetta. Mieti itse, jos vanhempasi olisivat eronneet, kun itse olit 5v. Ei hiljaisuus ole kasvatuksen puutetta vaan ehkä pelkoa, alistumista? - yksi uusperheellinen
Hankalaa on välillä sopeutua uusiin kuvioiin. Välillä tuntuu, että etenkin meidän aikuisten on vaikeaa luoda uusia perinteitä.
Meillä noudatetaan tuota vuorojoulu- systeemiä. eli muksut vuorojouluin meillä ja vuorojouluin isällään ja äidillään. Hyvin sujuu!
Aina kun lapset ovat meillä, tulevat myös isovanhemmat meille. Anoppi ja appi tosin vasta illalla, käyvät aattona aina mieheni veljen luona katsomassa joulupukkia. Järjestely on mitä mainioin! Ja sitten taas kun lapset eivät ole meillä jouluna, käymme yleensä anoppilassa syömässä ja vietämme "omaa" joulua... Omat vanhempani ovat silloin aina joulun veljeni luona. Kaikki ovat tyytyväisiä. Suosittelen. Olosuhteet ovat ne mitkä ovat, meidän ihmisten tehtäväksi jää tehdä niistä mahdollisimman mukavat. Luo jotain yhteisiä juttuja teidän perinteiksi. Osta vaikka kaupasta valmista piparitaikinaa ja leivo lasten kanssa pippareita. Älä stressaa. Tehkää ikioma joulu. Kutsukaa joitain mukavia sukulaisia teille. Meillä esim. äitini kanssa sovimme mitä ruokia kumpikin tekee, näin ei kumpikaan joudu tekemään kaikkia sortteja.
Lapsen ujous kertoo ehkä siitä, ettei hän kehtaa/ uskalla vielä olla oma itsensä. Anna heille hiukan aikaa. Älä tutki suurennuslasin kanssa lasten tekemisiä. Tiedän, että ujo lapsi menee entistä enemmän "lukkoon", jos häneen kiinnitetään koko ajan huomioita, kysellään ja tuputetaan. Anna heidän olla luontevasti sellaisina kun ovat seurassa, kyllä se ajan myötä hiukan tasoittuu. Ja jos ei tasoitu, pitää vain hyväksyä se tosiasia, että miehesi lapset ovat ujoja, eivät mitään seurapiirissä viihtyviä jutustelijoita.
Toivottavasti saatte rauhaisan ja hyvän joulun tänä vuonna! :) - Koivu
Hoho että pitää tuollaista lukea Nyt on aika sinun katsoa peiliin Onko tullut mieleen isä ja lapset? Taitavat kovasti kärsiä tilanteesta kasva aikuiseksi ikä ei tullut selville opettele ottamaan muutkin huomioon et ole käsittääkseni 3v tai sitten olet täysin hemmoteltu isi ja äidin pikku tyttö Toivon kuitenkin Hyvää Joulua ja Vuotta 2005 koivu
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6734259Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o192135- 921213
- 701086
Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel66908Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!
Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia113852Jos saan sinut elämääni
niin minun täytyy nukkua ihan ensimmäiseksi 2vk putkeen. Sopiiko se sinulle? Väsynyt olen ollut ja niin levollinen olo73837- 65816
Kun Zele jenkeissä kävi
Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi245779- 37773