...muillekin kristityille? Mä tutustun ihmisiin ehkä suht nopeesti silleen puolittain, mutta en pääse sisälle porukkaan ja ajaudun nopeasti ulkopuoliseksi. On kovin vaikea päästä mukaan porukkaan, jossa jutellaan kovaäänisesti. En tiedä liittyykö se jotenkin uskossa olemiseen. Mielestäni Raamattu ei auta tulemaan ihmiseksi, joka puhuu paljon, pikemminkin mallia päinvastaiseen löytyy paljon. Ujojen kanssa pystyn kyllä juttelemaan, mutta just sellaset itsevarmat ja kovaääniset, heihin etenkin on vaikea tutustua hyvin... tuntuu, että yhteistä puheenaihetta ei juuri ole. Muuta kuin sellaisia, joita monet "menevät" ja itsevarmat ei-uskovat eivät oikein jaksa. Itsestäänselvyyksiä kuten lasten elämä päiväkodissa tms. Ei oikein ota tulta. Ei vaan löydy tarpeeksi jännittävää jutunjuurta helposti. Saanko ajatella, että tämä kuuluu uskovaisuuteen? Vai onko vika jossain muualla?
Onko small talk ei-uskovien kanssa haasteellista
20
<50
Vastaukset
- selvähomma
Ei ole.
small talk eli kevyt jutustelu on yhteiskunnallinen ja persoonallinen kyky. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ihmiset ovat yleisesti ottaen heti ensikontakteissa iloisia, tuntuvan ystävällisiä ja sosiaalisia - kaikki oppivat tutustumiseen kuuluvan kevyen sanailun ja jutustelun. Moni USA:ssa asunut suomalainen on tästä positiivisesti yllättynyt. Toisaalta olemme erilaisia: jos olet introvertti (sisäänpäin kääntynyt) saat energiaa enemmän toiminnallisuudesta kuin sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Jos taas olet persoonaltasi ns.ekstrovertti, saat energiaa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa kasvotusten.
Hieman hiljaisempana saatat kokea jopa alamittaisuutta ulospäinsuuntautuneiden seurassa. Eloisuus ja seurallisuus ovat arvostettuja. Ekstroversion ihannointi näkyy esim. siten, että puheliaita pidetään älykkäämpinä ja kiinnostavampina kuin hiljaisia, vaikka tutkimusten mukaan puheliaisuus ei korreloi älykkyyden kanssa. On myös mahdollista, että hiljaisuus selittyy sillä, että henkilöllä on heikko itsetunto ja hän kokee häpeää omasta itsestään ja pitää sen tähden itsensä muiden varjossa. Hänen sosiaalisuutensa pääsee esille, kun hän vain pääsee irti arkuudestaan ja itsensä mitätöimisestä.
Olen itse uskova, mutta olen kokenut, että useimmiten maailman ihmiset ovat avoimempia ja keskusteluhaluisempia tavallisista, small talkiin kuuluvista, asioista kuin uskovat. Moni on tullut uskoon, kun luottamus itseensä ja elämään on ollut heikko ja turvautuminen Jumalaan on jäänyt siksi viimeiseksi mahdollisuudeksi. Itseensä luottava, persoonaltaan vahva, ei helposti murru näkemään omaa vajavuuttaan ja syntisyyttään.
Toiseksi hyvin moni uskova "hengellistää" kaiken eikä oikein omaa kykyä puhua tavallisista asioista. Esimerkiksi eräs uskova vastasi kysymykseeni mitäs kuuluu sanomalla, että Herra on hyvä. Pakko ei ole kertoa syvällisiä kuulumisia, mutta todellisuudessa hän eli ahdistunutta elämäntilannetta ja oli alkanut käyttää psyykelääkkeitä. Moni uskovan uskonelämä rakentuu väärään oppiin siitä, että Jumala näkyvästi hoitaa kaikki maallisetkin asiamme hyvin. Sairaudet, työttömyys ja talouskurjuus, ahdistukset, masennukset ja suuret vaikeudet eivät ole puhuttavia asioita - nehän todistavat, ettei Jumala ole kuullut hänen rukouksiaan tai Jumala kurittaa häntä, koska hän ei ole elänyt lähellä Jeesusta luottaen häneen. Jos uskova pakenee keskusteluissa todellista elämää pyrkien näyttämään vain kulissiaan, small talk -mainen kevyt jutustelukin käy mahdottomaksi. Syy ei ole silloin ihmisessä, vaan hänelle anetussa vääränlaisessa, epäraittaiissa opetuksessa kristityn ongelmattomasta elämästä.
Valitettavasti vain harvoin tapaan uskovia ihmisiä, jotka ovat avoimia, totuudellisia ja rakkaudellisia. Näkyvän hymyn ja Jumalan hyvyydestä puhumisen uskovat kyllä yleensä taitavat. Hämmästelen tämän tästä monia maailman ihmisiä, jotka ovat erittäin ystävällisiä, lämminsydämisiä ja auttavaisia. Pyhän Hengen antama uskovien yhteys heidän kanssaan kuitenkin puuttuu. Small talkin he kuitenkin usein taitavat. Jyrkkää jakoa ei kuitenkaan saa tehdä. Myös uskovissa on myös small talk -taitoisia ja kontakteissa tunteissaan avoimia ihmisiä.Natanaeli puhut taaskin viisaasti ja erityisen hoitavasti. Minusta aloittajan kannattaa lukea huolella mitä tässä N:n viestissä sanottiin!
Mutta voin kyllä omastakin puolestani kertoa että aina sitä kokee tiettyä vierautta epäuskoisten keskellä, verrattuna siihen että on saman Isän lasten kanssa. Meidät on kumminkin pantu maailmaan elämään ja tarkoitus on että elämme epäuskoisten keskellä muukalaisina. Se on todella hyvä opetus ettei kaikkea elämässä pidä koettaa hengellistää.- eräsvaan12
Hyviä ajatuksia ja tuo on totta, että ujot ja huonoitsetuntoiset varmasti helpommin tulevat uskoon. Mää en silti mielestäni ylihengellistä, tai siitä ei mun kohdalla ole kysymys. Oon ihan vaan evlut. kristitty. Mutta oilen aika vähän jaksava ihminen ja arki haasteineen täyttää jo melkein kaiken aikani, ja ylijäävä aika menee helposti hengellisen elämän harjoittamiseen. Tuntuu, että se vie ison osan yhteisistä puheenaiheista maailman ihmisten kanssa, jos ei peruselämä puheenaiheeksi kelpaa vaan pitäisi olla aina jotain vauhdikasta kuten jotain bile-elämää tai kouluttautumista tai erilaisiin tapahtumiin osallistumista. Tuollaiset jäävät niin vähälle. Telkkariohjelmiakaan en välittäisi juuri seurata, mutta pitääkö tässä sitten alkaa seurata jotain putousta tai maajussille morsianta että olisi jutunjuurta... saman ajan voisi käyttää vaikka lähetystyöuutisten lukemiseen... tai evankelioimiseen netissä tms.
Sit ihan tyhjästä ei itsetunto riitä alkaa puhumaan. Pitää olla jotain sisältöä. Muuten ahistaa, et toi toinen ei voi vastatat tai kommentoida mulle mitään järkevää. Oon hirveen itsekriittinen sen suhteen, millaista voin sanoa ja minkä voin olettaa olevan edes jossain määrin kiinnostavaa. Siksi jäänkin usein hiljaisen asemaan. En osaa yhtään "leveillä", pitää melua itsestäni. Minusta Raamattu niin neuvookin päinvastaiseen, että olen sen kai niin omaksunut... kristityn pitää olla nöyrä, hiljainen, toisista kiinnostunut pikemminkin kuin itsestään puhuva. Kovaääninen puhe ja nauru ja huuto... ei onnistu ollenkaan, paitsi ehkä joskus tuttujen kanssa...
Suomalaiset eivät ole ylipäätään tottuneet tai pidä tuollaisesta ”pienestä puheesta”. Sitä kulttuuria nyt opetellaan. Vaikka olisikin ekstrovertti, ei silti ehkä tykkää tyhjän puhumisesta.
”Small Talk” on puhetta jota ylläpidetään kun ei oikein tunneta toisiaan ja koetetaan saada kiva tunnelma. Usein se on vain ulkoa opittu sarja sanoja ja lauseita. Siksi myös introvertit voivat sen oppia vallan mainiosti. ”Small talk” ei sisällä koskaan mitään tärkeää tai sellaista, mistä mahdollisesti ollaan ehkä eri mieltä. Siksi politiikka, uskonto, seksi tai vastaava on kiellettyä.
Suomalaiseen asenteeseen se istuu vähän huonosti, sillä olemme sellaisia suoraan asiaan meneviä ja pyrimme tarkoittamaan aina jotain sillä mitä sanomme. Juuri noista ”itsestään selvyyksistä” on tarkoituksin siis puhua.
Mutta sehän riippuu paljon siitä porukasta tai tilanteesta, löytyykö sieltä samanhenkisiä vai ei.eräsvaan1
>>>Onko small talk ei-uskovien kanssa haasteellista ...muillekin kristityille?<<<
Mistä ihmeestä sinä edes tiedät onko uusi tuttavuutesi uskossa vai eikö ole?
Itse en tiedä.
Mielestäni huonoja keskustelunavauksia puolituttujen ja tuntemattomien kanssa ovat politiikka, uskonto ja ehdottomat mielipiteet mistä tahansa.
>>>yhteistä puheenaihetta ei juuri ole. Muuta kuin sellaisia, joita monet "menevät" ja itsevarmat ei-uskovat eivät oikein jaksa.<<<
Ilmeisesti tuo sun käsite ei-uskova on jotain oman uskosi ulkopuolista eli liberaalista aina antiteismiin asti.
Jos näin, niin sulla on kohtalaisen stereotyyppinen kuva muista eli niistä "ei-uskovista".- eräsvaan12
No ei voi olla uskova minusta jos ei esim. koskaan käy seurakunnassa ja kertoo säännöllisesti esim. viikonloppuisin juoneensa itsensä baareissa humalaan... tai puhuu paljon pahaa muista eikä ole nöyrä ollenkaan...
- eräsvaan12
Äh tuli huono omatunto. Emmää ketään paljon pahaa puhuvaa tunne.
eräsvaan12 kirjoitti:
Äh tuli huono omatunto. Emmää ketään paljon pahaa puhuvaa tunne.
En minäkään kun en edes tiedä ovatko nuo satunnaiset tuttavuudet uskossa vai eivätkö ole.
- höhhhh
qwertyilija kirjoitti:
En minäkään kun en edes tiedä ovatko nuo satunnaiset tuttavuudet uskossa vai eivätkö ole.
Miten ateisti voi tietää kuka on elävässä uskossa?
- kaikkie
Jutustelu muiden kuin uskovien kanssa ei ole sen haasteellisempaa kuin uskovienkaan kanssa tai sitten se on yhtä haasteellista. Ihmisiä tavatessani päällimmäisenä mielessäni ei ole kysymys henkilön suhteesta uskonasioihin.
Minusta on tärkeää muistaa, että kukaan ei ole pelkästään uskova eli uskovaisuus ei määritä koko ihmistä. Se on vain yksi piirre ja on paljon, paljon muuta, millä on myös merkitystä.
Kaikki uskovat eivät ole käytökseltään hillittyjä eikä myöskään kaikki täysin maallistuneet ole mitään suuna päänä riekkujia. Uskovien joukossa on myös niitä, jotka haluavat tuoda itseään esille. Samoin maallistuneiden joukossa on niitä, jotka ovat vetäytyviä ja ujoja. Kaikki voivat olla mukavia omalla tavallaan tai sitten ei.
On tietysti selvää, että jos haluaa jutella uskonasioista, se on erittäin haasteellista muiden kuin kristittyjen kanssa. Mutta tavallinen arjen small talk pitäisi onnistua yhtä hyvin kaikkien kanssa.- eräsvaan12
Mutta sitä small talkia käydään kai omaan elämään liittyvistä asioista? Ja jos itsellä se elämän sisältö on voittopuolisesti hengellistä? Niin jos ei voi siitä jutella, niin sitten ollaan ongelmissa... mistä oikein puhun?
eräsvaan12 kirjoitti:
Mutta sitä small talkia käydään kai omaan elämään liittyvistä asioista? Ja jos itsellä se elämän sisältö on voittopuolisesti hengellistä? Niin jos ei voi siitä jutella, niin sitten ollaan ongelmissa... mistä oikein puhun?
Nimenomaan sitä ei käydä omasta uskonnollisesta (tai poliittisesta) vakaumuksesta.
- kaikkie
Small talkia käydään hyvin yhdentekevistä asioista kuten säästä. Siitä voi aina muutaman sanan vaihtaa.
Kun omat kiinnostuksen kohteet on pääasiassa hengellisissä asioissa, sinulla varmasti on myös tähän liittyvää seuraa seurakunnassa. Siellä voit purkaa hengellistä lastiasi ja saat kuulla vuorostasi muiden purkautumista.
Ainahan se on niin, ettei kaikkien kanssa puhuta kaikista asioista. Paitsi tuota small talkia. qwertyilija kirjoitti:
Nimenomaan sitä ei käydä omasta uskonnollisesta (tai poliittisesta) vakaumuksesta.
Ei tarkoitus ole keskustella ”elämän sisällöstä” vaan luoda ilmapiiriä tutustumiseen.
Voi puhua säästä, ajokeleistä, jostain kivasta uutisesta lehdessä, vaikka ihan siitä tilanteesta jossa ollaan (Onpa paikalla mukavasti väkeä tai muuta sellaista). Ihan jostain pienestä arkipäivän asiasta.- eräsvaan12
qwertyilija kirjoitti:
Nimenomaan sitä ei käydä omasta uskonnollisesta (tai poliittisesta) vakaumuksesta.
Juu juu en tarkottanutkaan että pitäisi, et vissiin ihan ajatuksella lukenut. Vaan että mitä sitten jää, jos omassa elämässä ei ole aikaa muulle kuin arjen perusaskareille, joista ei ole jännittävää juteltavaa, ja hengelliselle toiminnalle, josta sitten ei juuri voi puhua. Silloin ehkä voikin jo ajatella, että noh, tämä on minun osani kristittynä... olla hiljainen ihminen?
- eräsvaan12
kaikkie kirjoitti:
Small talkia käydään hyvin yhdentekevistä asioista kuten säästä. Siitä voi aina muutaman sanan vaihtaa.
Kun omat kiinnostuksen kohteet on pääasiassa hengellisissä asioissa, sinulla varmasti on myös tähän liittyvää seuraa seurakunnassa. Siellä voit purkaa hengellistä lastiasi ja saat kuulla vuorostasi muiden purkautumista.
Ainahan se on niin, ettei kaikkien kanssa puhuta kaikista asioista. Paitsi tuota small talkia.Mutta kun pakko olisi. Mulla tulee töissä päivittäin tilanne, jossa on pakko olla työkavereiden seurassa vain odottamassa sen verran pitkä aika, että sitä ei voi olla puhumatta. Eihän sitä suomalainenkaan enää nykyisin kestä hiljaisuutta, jos on seurassa. Oikeastaan just yhtään. Hiljaiset hetket menee monillakin varmaan vaan sen jutunjuuren miettimiseen. Ja kun ihan tyhmä aihe ei saa olla, tai tylsä tai joutava, tai tulee hölmö tilanne kun ei kukaan kommentoi mitään.
- eräsvaan12
mummomuori kirjoitti:
Ei tarkoitus ole keskustella ”elämän sisällöstä” vaan luoda ilmapiiriä tutustumiseen.
Voi puhua säästä, ajokeleistä, jostain kivasta uutisesta lehdessä, vaikka ihan siitä tilanteesta jossa ollaan (Onpa paikalla mukavasti väkeä tai muuta sellaista). Ihan jostain pienestä arkipäivän asiasta.Tuo on käyty läpi minuutissa, ei riitä...
Jos sinun mielenkiintosi kohdistuu pääosin hengellisiin/omaan uskoosi, niin se smooltookie alkaa muistuttamaan evankelioimista. Mitä kuvitteet toisen päässä pyörivän jos kerrot olevasi siinä ja siinä uskossa ym. Monelle uskonasiat ovat tabu kuten vaikkapa seksi tai koko asia ei kiinnosta yhtään. .
- eräsvaan12
kaikkie kirjoitti:
Small talkia käydään hyvin yhdentekevistä asioista kuten säästä. Siitä voi aina muutaman sanan vaihtaa.
Kun omat kiinnostuksen kohteet on pääasiassa hengellisissä asioissa, sinulla varmasti on myös tähän liittyvää seuraa seurakunnassa. Siellä voit purkaa hengellistä lastiasi ja saat kuulla vuorostasi muiden purkautumista.
Ainahan se on niin, ettei kaikkien kanssa puhuta kaikista asioista. Paitsi tuota small talkia.Ei ollut nyt kysymys mistään lastin purkamisen tarpeesta kyllä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa1363787- 122556
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos371995Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly211741Paljonko aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tapasit hänet?
Päiviä? Viikkoja? Kuukausia? Vuosia?311526- 1251511
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul101321- 141266
Se oli siinä sitten
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on määrännyt kaiken maan Ukrainalle toimittaman sotilaallisen tuen tauolle, kertoo4881265- 801235