Moi! Onko täällä mahdollisesti ketään valkoisenpaimenkoiran ex/nykyistä omistajaa jolla olis kokemusta arasta koirasta. Kuten tiedetään valkkareilta löytyy paljon arkuutta. Toki toistenkin rotujen arkuus kokemuksia voitte kertoa. Vain jos arkuus on ollut perinnöllistä ja yksi luonteen piirteistä.
Millainen koira oli pentuna? Missä vaiheessa arkuutta alkoi näkymään ja mihin se kohdistui? Oliko koulutuksesta apua? Millä tavalla arkuus näkyi? Pystyittekö tekemään mitään arkuuden takia, eli jäikö kaikki harrastaminen ja yhdessä tekeminen pois, koska koira arkaili? Ja sitten se, että elikö koira mahdollisesti loppuun saakka vai jouduttiinko päästämään ennenaikojaan pois?
Arka valkoinen
Vihreäpallo
7
90
Vastaukset
- 98987432790
Ei ole valkoisesta kokemuksia, mutta eräästä punavalkoisesta on. Koira oli pentuna normaalin reipas ja iloinen tapaus. Villi ja reipas kaikinpuolin. Noin vuosikkaaksi asti kaikki meni mallikkaasti ja meillä oli todella mukavaa, mutta sen ensimmäisen vuoden jälkeen koira alkoi muuttumaan. Muutos oli melko nopeaa ja jo kaksi vuotiaana tilanne oli siinä jamassa, että tiesin koiran olevan mitä on loppuelämänsä.
Arkailu kohdistui enimmäkseen minuun ja kotona oloon. Ympäristöä koira ei pelännyt koskaan. Oma käsitys asiassa on, että olin liian kova, kaavamainen ja ehdoton kouluttaja. Muut puolestaan väittävät etten ollut. Niin tai näin, niin koiran arkailu ahdistaa minua hautaan asti. Pilasinko perhana rakkaimman koirani itse vai oliko koira vain erikoisen ohjaajaherkkä?
Koira oirehti esim. sillä tapaa, että kun tulin töistä kotiin oli koira riemuissaan pari minuuttia ja saattoi sitten yhtäkkiä hiipiä toiseen huoneeseen matalana ja arkailevana minua piiloon. Koiraa ei voinut katsoa silmiin sekuntia pidempään kun se otti aran ilmeensä ja alkoi tärisemään. Ruokakuppihysteriakin oli välillä katossa. Kokeilin rauhoittavia (alprox) huonolla menestyksellä. Ainoa hoitomuoto oli oikeastaan se, että yritin pysyä mahdollisimman neutraalina silloin kun koira panikoi. ... Silloin tällöin kuitenkin paloi käämit ja komensin koiran takapihalle (jossa oli lämmitetty koppi).
Raskasta aikaa se oli. Paljon pelasti se, että ulkona ja ulkoharrasteissa näitä arkailuja ei juuri ollut. Mutta anna olla kun päästiin sisälle, niin siellä se tärinä alkoi ja ne tärinäkaudet kesti parhaimmillaan viikkoja. Rakas se koira silti oli. Ja mikä parasta viimeisen reilun puolen vuoden ajan koira oireili erittäin vähän. Noutaja tuli sydänkohtauksen muodossa 7,5 vuotiaana .... jolloin koira kuoli nk. syliini.
Muuta neuvoa en osaa antaa kuin että yritähän jaksaa. Ehkä niitä rauhoittaviakin kannattaa kokeilla josko niistä olisi teidän kohdalla apua. Yleisarkailevan koiran auttaminen on kuitenkin perin vaikeaa. Jos koira oirehtii jotakin tiettyä yksittäistä asiaa (esim. auto, melu, tms.) on tilanne huomattavan paljon helpompi.- 980985094280
Jäi mainitsematta, että tuo arkailija oli itselleni 3 saman rodun koira. Kahden muun suhteen ei ollut mainittuja ongelmia.
- Vihreäpallo
Oho! Ikävä juttu....
Oliko arkaileva muita ihmisiä kohtaan?
Meillä hieman vieraita ihmisiä kohtaan on arkuutta tai jotain epävarmuutta. Ainakin jos tämä ihminen katsoo silmiin. Alkaa haukkuminen. Jälkeen päin ku alkaa miettimään niin ehkä sitä jo oli ihan pentu aikoinakin. Eli ei varmaan koskaan opi luottamaan vieraisiin? Pelottaa vain että jos tämä pahenee niin mikä on sitten se viimeinen vaihtoehto. - 98987432790
Arkaili erittäin vähän muita kohtaan, joka tekee asiastani aika kipeän.
Miten paljon koiranne arkailee? Onko ongelma pelkkää haukkumista/ vetäytymistä? Jos näin, niin ongelma on hoidettavissa. Käytit termiä "hieman".. Ongelmanne ei ole välttämättä ihan maata kaatava. - Vihreäpallo
No kai sitä haluaa itselleen uskotella, ettei tilanne ole paha.
Mutta haukkuu, rähisee, sekoaa..... Se hyökkii ihmisiä kohti haukkuen samalla. Ja se pelästyttää kyllä useimmat. Ja pahin on juurikin se että jos vieras ihminen katsoo silmiin tai juttelee, hidastaa vauhtia kohdalla. Pelottaa ettei se koskaan opi pitämään vieraista... Ja eniten mietityttää että onko tämä sitä perinnöllistä arkuutta vai onko vauvana tullut joku tilanne missä ulkopuolinen on tuntunut uhkaavalta... Mutta kyllä jonkin näköisiä merkkejä arkuudesta voi löytyä kun alkaa muistelemaan kakara-aikoja.. - Vihreäpallo
Ja todella ikävää tästä tekee sen ettei voida liikkua kovinkaan vilkkaassa ihmis parvessa. Edes alepalle käveleminen ilta aikaan ei onnistu.. Mikään ei onnistu, koska ihmisiä on joka puolella.
- 98987432790
Vihreäpallo kirjoitti:
No kai sitä haluaa itselleen uskotella, ettei tilanne ole paha.
Mutta haukkuu, rähisee, sekoaa..... Se hyökkii ihmisiä kohti haukkuen samalla. Ja se pelästyttää kyllä useimmat. Ja pahin on juurikin se että jos vieras ihminen katsoo silmiin tai juttelee, hidastaa vauhtia kohdalla. Pelottaa ettei se koskaan opi pitämään vieraista... Ja eniten mietityttää että onko tämä sitä perinnöllistä arkuutta vai onko vauvana tullut joku tilanne missä ulkopuolinen on tuntunut uhkaavalta... Mutta kyllä jonkin näköisiä merkkejä arkuudesta voi löytyä kun alkaa muistelemaan kakara-aikoja..Kyllä sitä normaali koiranpitäjä nimenomaan kuvittelee/ uskoo, että kyllä se tästä ja huominen voi olla parempi. Miten paljon olette kokeilleet siedättämistä? Ja mikä on asumismuotonne? Ja koiran ikä? Itse olen saanut jostain päähäni, että alle kaksi vuotiaan koiran käyttäytymismalleja voi vielä rukkailla, mutta murkkuiän jälkeen se on jotakuinkin mahdotonta. Oletteko miettineet hyökkäilyn suhteen nk. väkivallan tietä eli otatte tiukan kontaktin koiraan jos se rähisee? Pieksämällä ei koira tietenkään parane, mutta voisi olla riskinoton paikka jopa siinäkin suhteessa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692683
- 632624
- 681772
- 241607
- 201540
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91460- 151382
- 381223
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81187- 251106