Amerikkalaisten ystävällisyys

mun mielestä noin yleistää. Nyksiläisiä pidtään kiireisinä ja epäystävällisinä mutta ei tämäkään kaikkiin päde.- Enemmänkin on kyse jaosta suurkaupunkeihin ja pikku paikkoihin.

Jenkkien ystävällisyys on usein automaattista ja aika ulkokultaista. Aina ei voi olla varma onko kyseessä esitys vai ei ja välillä suomalaista liiallinen ystävällisyys alkaa melkein ärsyttämään..

Käsite etelävaltiolainen kohteliaisuus ei ole ihan tuulesta temmattu, koin ainakin Atlantassa käydessäni. Keskilännessä (Minnesota, Michigan, Wisconsin ym.) on mielestäni aidosti ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. Ehkä hieman täykeämpiä ovat nykkiläiset ja losangeliinot.

Kyllä amerikkalaiset ovat yleensä ottaen ystävällisiä, ei se niinkäään ole paikkaan sidottua. Ystävällisyys ei silti kuitenkaan tarkoita sitä että välttämättä haluttaisiin lähempää kontaktia tai tehdä tuttavuutta vaikka sen voisi niin ymmärtääkin. Luokittelisin itse tuon ystävällisyyden välittömämpään ja vähän viileämpään, vaiktuksen se tekee kuitenkin aina. Todella harvoin olen amerikoissa törmännyt mm. todella huonoon palveluun tai muuten huonosti käyttäytyviin ihmisiin.

Texas ja Arizona ovat olleet minulle ne välittömimmät paikat: ihmisillä on ollut aikaa jutella, vaikka heillä ilmiselvästi olisi ollut kiirekin. Turisteja ei jätetä yksin, ei ennen kuin ollaan varmoja siitä että he tietävät minne ovat menossa tms. Teksasilainen ystävällisyys oli mielestäni hitaasti lämpeävää mutta sitäkin vilpittömämpää. Metropoleissa ihmisillä on paljon enemmän kiire, pikkukaupungeissa kukkii todellinen amerikkalainen ystävällisyys :)

Olen itse käynyt ainoastaan Friscossa ja sen ympäristössä, mutta täytyy todeta, että missään en ole niin huomaavaisia ihmisiä tavannut. Ulkokullattua tai ei, niin kovin sisäsyntyiseltä ja luontevalta vaikutti se toisen lähimmäisen huomioonottaminen, anteeksipyytäminen ja avun tarjoaminen, mihin törmäsin joka ikinen päivä.
Tutustuin myös paikallisiin ihmisiin ystäväni kautta, ja olivat kultaisia tyyppejä.
San Franciscosta voisi tosin todeta sen, että sehän on paikka, mistä kukaan ei oikeastaan ole kotoisin, vaan kaikilla tuntui olevan juuret Euroopassa, muissa osavaltioissa tai muissa maissa. Kyseisessä kaupungissa muistaakseni melkein enemmistö lisäksi puhuu jotain muuta kuin englantia äidinkielenään.
Ehkä tällainen valtava kulttuurien ja kielten ja taustojen kirjo opettaa luontaista toisen ihmisen huomioonottamista. Puhumattakaan siitä, että asumistiheys on aivan toista luokkaa kuin meillä. On pakko käyttäytyä ja tulla ihmisten kanssa toimeen, jos meinaa niissä ruuhkissa ja ihmismassoissa tulla toimeen ja elää sovussa kanssaihmisten kanssa.

Veljeni kertoilee samanlaisista kokemuksista Michiganissa. Sekin on tosin paikka, jossa useallakin ihmisellä on juuret Skandinaviassa. Mutta aivan vastaavanlaista vieraanvaraisuutta, avuliaisuutta ja ystävällisyyttä hänkin sai osakseen!

olen asunut USAssa yli 10 vuotta, olen huomannut kuinka töykeiltä suomalaiset vaikuttavat, kun ovat kylässä käyneet ja kun itse on Suomessa käväissyt.
Kiitosta ei heru, ovea ei pidetä auki toisille, kurkotellaan ruokapöydässä, ei sanota huomenta ohikulkijoille vaikka samassa rapussa asuisi, elokuviinkin kun menee Suomessa niin ei pysytä jonossa, vaan etuillaan minkä keritään.
Itse opetan lapsilleni hyvät tavat, jotta pärjäisivät paremmin elämässään ihmistenkanssa. Onko se sitten sitä suomalaisten haukkumaa pinnallisuutta, en tiedä? mutta ovat kyllä kohteliaita vieraille ja tutuille myös, osaavat myöskin huomioida toisetkin kanssamatkaajat toisin kuin suomalaiset. Olen joutunut opettamaan suomalaisille vierailleni peruskäytöstapoja, jotteivät vaikuttaisi liian töykeiltä paikallisille. Onkohan se suomalaisten töykeys pelkästään pinnallista vai todellista töykeyttä?

Kierellessani USAn eri valtioita useamman vuoden ajan voin yhden kaden sormilla laskea ne kerrat jolloin sain epaystavallista kaytosta kohdalleni.

Tunnusomaista amerikkalaisille on kohteliaisuus, positiivisuus ja auttamisen halu ikaan, sukupuoleen tai rotuun katsomatta.
Kaikki tapaamani ihmiset eivat valttamatta ollet koulutettuja, silti heidan kanssaan kommunikointi oli ja on aina yhta mieluisaa.
Kaikista ei saa (eika haluakkaan) ikuisuuden kestavia sydanystavia, jokaisellahan on omat ympyrat ja kiireet. MUTTA siita huolimatta lahes kaikilla ,99.99%, on varaa olla huomaavainen ja ystavallinen toista kohtaan.
Tuo taito on ilmeisesti joko geeneissa tai sitten maahan muuttajina hyvin nopeasti opittu.

No jos meet vaikka hissiin etkä tervehdi siellä jo olevaa, niin se toinen ei voi olla varma oletko sekopää, jos et tervehdi. Eli ystävällinen smalltalk on turvallisuus-tarkistus, usein. On se varmaan muutakin, mutta myös tsekkaus toisen täyspäisyydestä.

Amerikka on luvattu sekopäitten maa! Amerikkalaiset ovat omalukunsa. Omaa sukuani asuu Jenkkilässä monen sukupolven takaa. En halua muutta jenkkilään mistään hinnasta, ei ole yhtään ikävä Amerikkaa! Epäluuloista kansaa, niin kuin venäläisetkin.

innasta halua asua Jen

Yhdysvaltalaisten ystävällisyys on hyvin pinnallista, harvoin mitään muuta.

Kävin Seattlessa viime vuonna ja minulle varoiteltiin että siellä ihmiset yhtä kylmiä kuin Suomessa. Mutta tosiasia oli että tätä kyseistä "Seattle freeze" ilmiötä en huomannut. Aika moni oli ystävällinen ja kertoi mitä oli wörttiä nähdä alueella Space Needlen ja Pike Place Marketin ohella. Kokemus vaihtelee ja vieraanvaraisuus on ihan eri aallonpituudella jos lähdet Teksasiin, Oklahomaan, Alabamaan tai Mississippiin.