Vanhempani ovat eronneet. Isäni on naimisissa espanjalaisen kanssa. Molemmat äitini ja isäni ovat suomalaisia. Voinko teidän mielestä sanoa että olen puoliksi espanjalainen jos olen yli puolet elämästäni puhunut espanjaa ja kasvanut espanjalaisessa kulttuurissa ja käytöstapojen mukaan. Tunnen myös itseni enemmän espanjalaiseksi kuin suomalaiseksi. Onko väärin sanoa että olen espanjalainen tai puoliksi espanjalainen? Onko kellään muulla samanlaista tilannetta?
Valehtelenko olevani mitä voi millään olla?
Perussuomalainen15v
1
95
Vastaukset
- Chomchom
Mielestäni sinulla on täysi oikeus määritellä, millaiseksi itsesi tunnet. Se, miten muut sinut määrittelevät, on toinen juttu. Perimältäsi et ole espanjalainen, kulttuurisesti varmaankin osittain. Mutta miksi pitäisi puolittaa tai osittaa? Missä yhteyksissä espanjalaisuutta/suomalaisuutta ylipäätään pitäisi tuoda esille?
Olen naimisissa ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa. Osaan tarpeen tullen toimia miehen kulttuurin käyttäytymiskoodin mukaan ja joissakin asioissa tunnen olevani lähempänä sitä kulttuuria kuin suomalaista. Identiteeltiltäni koen itseni suomalaiseksi, mutta luokittelulla ei ole mielestäni käytännössä merkitystä, koska samankin ryhmän sisällä ihmiset voivat erota toisistaan huomattavasti. Jotkut eivät pidä lapsiamme "oikeina" suomalaisina tai "oikeina" ulkomaalaisina, mutta eniten merkitystä on sillä, miten he itse kokevat. Sekin on tilannesidonnaista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 743022
- 712901
- 681842
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä171709- 241667
- 261642
- 201620
- 481307
- 381283
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91279