suhtautuminen vanhaan etäiseen isääni

Pidä etäisyyttä. Voit mennä käymään illalla, ettet joudu olemaan kauaa, jos haluat. Jos hän käskee tekemään sisätehtäviä, tee. Jos menet illalla, et joudu kauaa kuitenkaan tekemään. Mutta muista, että jos tehtävät ovat sellaisia, joita et halua jostain syystä tehdä, tai ovat liian isoja ja vaatisivat monia käyntejä ja pitkää aikaa, on sinulla täysi oikeus kieltäytyä.

Noin varmaan itse yrittäisin toimia. Ei kannata alkaa riitelemään tai väittelemään. Se ei johda mihinkään. Ennemmin vaan otat etäisyyttä enemmän. Kun tapaat häntä, näytä neutraalia naamaa, ja yritä olla rauhallinen.

...tai sitten voit tehdä kuten minä: et sosialisoi lainkaan. Ihminen joka elää omassa valheellisessa maailmassaan eikä kehity henkisesti, ei ymmärrä jos toinen on kehittyneempi. Samalla tavalla kun nukkuva ei pysty sanomaan valvooko vieressä oleva vai ei. Mutta valvova pystyy.

Suhteen rakentamisessa polku on molemmilta puolilta yhtä pitkä. Mutta jos toinen puoli ei jousta yhtään, ei rakentamista kannata edes aloittaa.

Laittaisit nuo tavat vanhemman miehen käyttäytymisen "piikkiin"...nämä sotiemme veteraanit ja invalidit ovat ihan eri ihmisiä, kuin me...heidän piti kaikki nyhtää, elanto ja elämä ja monille nykyihimisille on jo kaikki tukiverkostot, jos omat voimat tai taidot ei riitä...antaisin armon mennä oikeudesta, ei kannata vanhaa miestä yrittää muuttaa. Mistä me lopulta tiedämme kaikkien syyt ja syvimmät mietteet...Eivät tuon ikäiset miehet ole kovinkaan lähelle pyrkiviä..usein se läheisyys juuri haetaan käskyttämällä toisia..Tuo ns. anteeksiantamattomuus voi olla pelkkää omaa syyllisyyden tunnetta...tai sitten isäsi ei ole antanut anteeksi, mutta onko silläkään niin väliä..Anna itsekin menneiden olla, isäsi ei varmaan enää kauaa ole seurassasi, edes käskyttämässä...ja silloin, kokemuksesta tiedän.....kaikki näyttää taas erilaiselta...Ei pidä kaikkea ottaa niin vakavasti ja odottaa, olettaa toisen muuttuvan itselleen mieluisaksi...

Sanoppa seuraavan kerran isällesi että taytin jo aikaa sitten 18v ja sinun käskyvalta on loppunut ja jos jotain tekemistä niin teen jos huvittaa mutta jos ei huvita niin ei tehdää ja jos ei mene jakeluun niin sanit että mikä sinä oelt minua määrilemaan.

Kiitos kommenteista

"mekk":lle vastaisin, että varmaan nuorempana tuota tapaa käytinkin, mutta
se ei ole tuntunut menevän perille. Eihän sitä joka kerta jaksa, eikä tuollainen
äksyily enää oikein sovi 5-kymppisenkään tyyliin.

Enemmänkin tuossa tuntuu olevan jonkinlainen hallitsemisen tarve tai
heikon itsetunnon omaavan ihmisen tarve itsensä pönkittämiseen.
Ja nuo "käskytkin" ovat kiertoilmaisujen kautta esitettyjä, kuten esim.
"tuo xxxxx pitäisi tehdä" tai "mulla olis sulle yksi homma" tai
"meidän täytyis tehdä yksi työ"(johon hän ei edes jaksa osallistua) tai
"olis ajankulua sulle kun tekisit tuon xxxxx"

Vertauskuvana tulee mieleen, että jos joku nainen haluaa olla
jonkun miehen kaveri mutta ei mitään enempää, niin kuitenkin
koko ajan mies laittaa kättä perseelle tai vonkaa.