Kuinka monelle työttömyys aiheuttaa pelkoja?

Kaikille pakollinen uusi oppiaine kouluun: filosofia - kuten muissakin sivistysvaltioissa. Sillä poikkeuksella, että tentittäviä kirjoja pitäisi olla parisen kymmentä - eikä yhtään pitäisi voida jättää lukematta. Tässä kohdassa tiedon pitäisi olla täysin polarisoimatonta, eli vapaata ennakkokäsityksistä JA kaikki suuntaukset edustettuina.
Myös insinöörien pitää olla tietoisia maailmasta! Ei se, että pyöritetään tätä maailmaa päivästä toiseen pyörittämisen pakosta - vaan tieto siitä, miksi sitä pyöritetään ja miksi juuri tällä kyseisellä tavalla.
Työttömyys on ollut mitä valaisevin kokemus urallani, kun filosofisen oppineisuuden myötä olen alkanut ymmärtää miten maailmaa voidaan pyörittää haluttuun suuntaan!
Nuo tuollaiset työttömyys-jutut on ihan hevonhumppaa ja höpö-höpö juttuja, eikä niitä pidä koskaan ottaa mitenkään vakavasti. Ne ovat yhteiskunnan ja yksilön kehittymisen sivutuotetta. Jokainen insinööri tämän tietää: tekninen kehitys helpottaa hommia. Kysymys kuuluukin, että kenelle hyödyn tästä pitäisi kuulua? Mielestäni pääoman valta on vähän yksioikoinen valinta.

Hieman kyllä pelottaa. Opintolainaa on nimittäin about 8 tonnia, onneksi ei ainakaan vielä sitä joudu maksamaan, mutta en tiedä miten selviän jos sitä työttömänä aikoo maksaa. Valmistuin insinööriksi suoraan kortistoon ja kohta 6 kuukautta työttömänä. Näin pitkä työttömyys ei tee hyvää ansioluettelolle.

Lisäksi en halua koko elämääni asua pienessä 30 neliön yksiössä, missä naapurin puhe kuuluu seinien läpi.

Pelottavinta taitaa olla se uudelleen työllistyminen. Nimittäin en ole tavannut sukulaisia lukuun ottamatta 8 vuoden työttömyyden aikana juuri ketään. Ainakin tarvitsee olla oma huone, josta saa oven lukkoon, jos tarvitsee olla rauhassa. Sosiaalisia ihmisiä en enää voi sietää - paitsi jos ovat hiljaa.
Toisaalta, todellinen työ vaatii hiljaisen ympäristön ja mahdollisuuden ajatteluun. Jos joku sosiaali-tapaus käy romahduttamassa ajatusrakennelman kerran päivässä, niin mitenkäs se sitten saadaan ajateltua läpi puolessa vuodessa? Ei mitenkään...

Kyllä ainakin itselleni mahdollinen työttömyys aiheutti koviakin pelkoja (aloitin työnhaun hyvissä ajoin ennen työsuhteeni umpeutumista ja onnekseni sain heti uuden työn vanhan päätyttyä mutta kävin aika monessa haastattelussa ennen sitä).

Tottakai siinä tulee huono fiilis, kun ei tule valituksi, ja helposti lannistuu ja ajattelee, että muut ovat parempia. On naurettavaa kuitenkin luokitella kaikki yhteiskunnassa pärjäävät psykopaateiksi, monilla on enemmän tietotaitoa tai kokemusta tai suhteita tai muuta, jonka vuoksi he pärjäsivät sinua paremmin ja monet ovat tehneet paljon työtä sen eteen, että he ovat tulleet valituiksi. Harva kuitenkaan ensimmäisellä yrityksellä saa ns. unelmatyötään ja hekin ovat voineet saada aika monta torjuntaa ennen, kun heidät palkataan.

On totta, että nykyteknologia on syönyt monia työpaikkoja altaan, toisaalta se on myös luonut uusia työpaikkoja ja monia uusia työpaikkoja tullaan jatkossakin kehittämään sen myötä.

Itselläni oli mielessä, että mikäli en työllisty puolen vuoden sisällä omalla alallani perustaisin itse jonkun sortin yrityksen jolla työllistäisin itseni (ja mahdollisesti muitakin).