Mitä tehdä? Ottaa pattiin.
Hän on siis 27 vuotias ja asuu kotona. On suoraansanottuna patalaiska, on koko ajan ärtyisä ja tiuskii kuin teini jos mikään ei mene oman pään mukaan tai jos on pikkusenkin paha olo. Tietokoneella/telkkarin ääressä miltei 24/7, syö melkein vain ja ainoastaan roskaruokaa eikä liikahda huoneensa sohvalta päivän aikana minnekkään. On veloissa, luottotiedot mennyt pikavippien takia - joita äiti tietysti maksaa (varmaan 10 000 ja 20 000 euron välillä), siskon holtiton rahankäyttö on ennenkin ajanut perheen köyhyysloukkuun. Oisin itse vanhempana heittänyt hänet pihalle jo aikoja sitten. Jotenkin tuntuu että minä ja isä vain huomataan että hänellä ei ole kaikki hyvin. En kuitenkaan vihaa siskoani, mutta rakastaminen on minusta vähän liikaa vaadittu. Äiti on aina antanut asioissa periksi eikä asettanut yhtään rajoja ja sen nykykäyttäytymisestä huomaa. Käyttäytyy normaalistikin kuin uhmaikäinen. Pitää aina saada oma tahto läpi. Inttää niin pitkään että saa. Ja sitten kun pikkuveljenä yritän hänelle järkeä takoa - olla aikuinen. Mitä hän tekee? Tulee ensiksi huutotappelu ja hän on näissä sanonut hyvinkin ilkeitä asioita. Usein se loppuu tähän. Toisaalta jatkuu tästäkin, koska en halua antaa periksi, minun pitää saada hänet ymmärtämään miksi jokin on väärin ja yrittää saada hänet ajattelemaan ja toimimaan kuin aikuinen ihminen - ehkä se on mun vika. Ja joskus ei vain tee mieli olla se vastuullinen aikuinen. Jos huutaminen ja inttäminen ei hänellä auta, nousee nyrkit - tosin heikompana sukupuolena hän ei ole saanut satutettua. Jos silloin ei vieläkään anna periksi, tulee mukaan itku - taaperoikäisen itku. Jonka tarkoitus on minun mielestä vain ja ainoastaan sen vuoksi että saisi tahtonsa läpi. Ja sitten yhtäkkiä minä olen se syypää. Ärsyttää sekin, että isoveljeni, jonka pitäisi pitää minunkin puolia, usein liittoutuu isosiskon kanssa minua vastaan. Äitikin on siskon puolella, tosin hän sentään kuuntelee mitä minulla on sanottavaa. Kuka minua sitten puolustaa ellen minä itse? Kaikki on vain ja ainoastaan minun syytä, vaikka vika on kaikissa osapuolissa. Ei miltei ikinä ota toisia huomioon. On aina minä, minä, minä... Ei tee mitään ellei siitä tule mieluista palkintoa. Olemme usein tehneet esim.kotitöitä joita hänen olisi pitänyt tehdä. Häntä pitää paasata - voisi melkein sanoa että palvella. Usein käskee sohvalta: "Laita ikkuna kiinni", "Laita ikkuna auki", toisitko sitä tätä vaikka voisi itse nousta ja laittaa. Usein hänet voi lahjoa karkeilla, leivoksilla, rahalla jne. mitä me tehdään jotta päästään helpolla. Ei mitään tee läheisemmänrakkaudesta. Usein käytän "Ajattelepa vähän..." Lausetta ja vastaus on: " Ei mun tartte..." Ja jos kysyn miksi hän sanoo "No kun ei tartte...", tämä alkaa vähitellen rasittamaan kun hänelle pitää antaa melkein kaikessa periksi, ettei tule isoa riitaa. Kaikki mistä hän on kiinnostunut on lapsellista, hän ei siis ole osa kohderyhmää: Lastenohjelmat (fiksaatio) Power rangers, my little pony, pokemon, trollz jne, justin bieber/isac elliot/robin, uskoo kaiken mitä netissä sanotaan ylemmän auktoriteetin toimesta, ei siis yhtään media tai lähdekritiikkiä. Siitäkin tulee riitoja kun yritän hienotunteisesti muistuttaa ettei kaikki netissä ok 100% oikeaa tietoa. Hän myös ottaa herkästi nokkaansa asioista, hän kokee pikkuriikkisenkin kritiikin loukkaavana hyökkäyksenä häntä kohtaan. Toisaalta hän on hyvin itserakas, ylimielinen ja itsepäinen. Jos kukaan tietää että hän on väärässä, lähes epätoivoisesti hän väittää että hän on oikeasti se joka on oikeassa. Ei suostu ottamaan neuvoa vastaan, parempaakaan neuvoa, jos tarvitsee apua jossakin ja tietää miten toimia. Minusta tuntuu, että hän tarvitsee ammattiauttajan apua, ei ole normaalia. Vastaa kaikkeen huutamalla. Huoh.
Tosin ei ole meidän perheessäkään kaikki muumit laaksossa - olen nimittäin osittain juuri perheen takia käynyt salaa terapiassa. En tiedä sitten johtuuko se siitä, että olen niin erilainen verrattuna häneen? Minä synnyin -95, laman jälkimainingeissa ja isosisko 80- luvulla. Minun piti kasvaessa huolehtia aina siitä, oliko pyytämäni liikaa vai ei? Siskoni sai kaiken haluamansa. Jos halusin lelun, piti miettiä haluanko sen ruuan kustannuksella jne. Isosiskoni ja veljeni harrastivat paljon ja kalliita lajeja: Jääkiekko, hiihto, pesäpallo... Mutta myöhemmin ei ollutkaan varaa minun harrastuksiini, sisaruksetkin joutuivat lopettamaan. Opin tosi aikaisin hankkimaan itse tarvitsemani. Olin ensimmäisessä kesätyössä 13 ja 14 vuotiaana mansikoita myymässä torilla, 15 v. lähtien kesätyösetelillä eri paikoissa aina 18 v. asti. Kävin lukion (ainoana meidän perheestä) kunnialla, hyvin arvosanoin läpi sairastaen samalla keskivaikeaa masennusta. Sivarinkin kävin ja sain sen kautta töitäkin n. 4 - 5 kuukaudeksi. Täydellä palkalla. Sisarukset sen sijaan eivät ole olleet kesätöissä, isovelikin vain par kesää. Voisiko olla syynä?
Mitä vittua tässä pitäisi tehdä? Alkaa pikkuhiljaa mitta täyttyä. Hävettää hänenkin puolesta.
Itsekäs ja lapsellinen isosisko
14
1330
Vastaukset
- kdjgspåj
Asutko sinäkin vielä kotona? Eipä ihme, jos tilanne on tuo, jos kaikki "lapset" asuvat vielä kotona. Siskosi käyttäytyy lapsellisesti ja te kaikki ajaudutte lapsellisiin riitoihin, kun aikuistumista ei vielä ole tapahtunut.
Siskosi elämään et voi vaikuttaa, mutta muuta itse pois kotoa, niin helpottaa. Jos taas et asu kotona, niin tapaa perhettäsi muualla kuin kotona, jolloin käytös todennäköisesti on aikuismaisempaa. - Horizonta123
Olen siis 21 v ja joo asun vielä kotona ja odotan poismuuttoa kuin kuuta nousevaa. Olen siis hakenut korkeakouluihin, enää vain odotellaan kutsukirjettä pääsykokeisiin. Mulla on säästöjä, mutten halua kotikaupungissa erikseen muuttaa, työtilanne huono - oon ollu jo 3 kk työttömänä ja sitä ennen sain vain kuukauden töitä ja sitä ennen olin toiset 3 kk työttömänä. Ennen sitä olin töissä n. 4 kuukautta. Huoh. Tosin sanoisin ettei yritystä puuttunut. Hain lukioihinkin eri paikkakunnilla, toiseen pääsin, toiseen en. Olin siis tässä kuvataidepainotteisessa lukiossa vain vähän aikaa koska silloiset säästöt loppui enkä löytänyt asuntoa, eikä kukaan suostunut silloista alaikäistä töihin ottaan. Piti palata kotikaupunkiin. Tosin minulla ei ole vielä kuin ylioppilastutkinto, ei ammattitutkintoa. Luulen kyllä että mulla on mahkut päästä sisään koska olen hakenut ko.paikkoihin ennenkin. Sain yhdenkin kokeen pääsykokeesta 73/100 pistettä, 50 oli alaraja. Tulos oli 73/100/Hylätty koska hermoilin kokeessa niin paljon että työnjälki oli huonoa.
- kdjfåaiwe
Kovasti tsemppiä pääsykokeisiin. Hae useisiin paikkoihin, niin todennäköisyys päästä kasvaa. Olet vielä nuori, aikaa on, jos ei vielä tärppäisikään. Väliaikaistahan kotona asuminen on, laita hakemus omasta asunnosta, vaikka et pääsisikään opiskelemaan. Saathan sinä asumistukea, työttömyyskorvausta ja toimeentulotukea niin että pärjäät, vaikket olisikaan töissä. Tuon ikäisten ei enää oleteta asuvan kotona, joten kyllä sinä kaupungin vuokra-asunnon saat. Säästöjä on tietty hyvä olla, mutta ei se ole välttämätöntä. Siihen asti koeta kestää!
- Hakemusomaanasuntoon
Olin työttömänä ja tein pätkätöitä välillä kun kävin laittamassa asunto hakemukset vuokra- asuntoon ja sain asunnon puolen vuoden odottelun jälkeen. Sossussa piti tietenkin käydä kun työt loppuivat.
Kun rahaa tuli niin maksoin kaikki laskut ensin ja sitten piti sumplia mitenkä lopuilla pärjää. Peruna ja porkkana säkki oli aina ettei nälkää nähtyä tullut.
Kaikki menee hyvin kunhan maksaa laskut aina ensin ja sitten lopuilla...käyttää ne hankkiakseen ruokaa että pysyy hengissä.
Sisareni perusti perheen ja vielä vittuili minulle kuinka voin maksaa noin pienillä hiluilla kun joskus maksoin. Yksineläjän elämässä ei ole aina hurraamista kun rahaa ei tule ovista ja ikkunoista sisään. Nyt minulla on rahaa niin ettei tarvitse kaupassa hintoja katsella ja sisareni on niin köyhä että laskea tarvitsee joka centti.
En kerro mitenkä tähän pääsin mutta en ainakaan lapsia tehden.
Juu samaa mieltä muutto pois. Ja jos isäsi on kanssasi samaa mieltä koita saada hänet ja äitisi muuttamaan pienempään asuntoon, siinä on pakko sisartesikin nöyrtyä...
- mekkk
Siskosi kiukuttelee kun ei ole aikuistunut eikä ole omaa elämää ja taitaa olaa miehen puutteessa ja eikä tuohon ikään menessä ole töitä saanut ja onko eden mitää koulutusta. Vanhempien pitää laitta noin vanha lapsi pihalle ja omaan elämään niin oppii että se raha on ansaittava itse tai sitten on jo ikuinen peräkämmärin tyttö.
- Horisonta123
Hän on olevinaan lesbo. Joitakin vispilänkauppoja on hänellä naisten kanssa ollut. Kuitenkin lesboudestaan huolimatta ei näe ongelmaa siinä että haukkuu monia homoiksi: "tuon ääni hintahtava", "näyttää niin homolta", "vitun homo", "kävelee ku hintti" jne.
Hän on myös sellainen, että asiat pitää tehdä tietyllä tavoin, on sääntöjä miten asiat tehdään ja auta armias jos tekee eri tavoin. "tämä ikkuna pitää puhdistaa samalla tavoin kuin koulussa näytettiin", "äiti tekee aina näin", "isä sano että pitää tehdä noin", "koulussa/netissä/lehdessä neuvottiin..." Hän on myös aina heti ilkkumassa jos on tehnyt jotain väärin ja saa siitä torumista. Ja auta armias kun muistuttaa mistä kaikesta hänet on päästetty helpolla.
- Tässähyviäneuvoja
Ei lähes kolmikymppisen pidä asua enään lapsuudenkodissa. Jos olet itse täysi-ikäinen niin lähde pois. Hae vuokra-asuntoa ja mene sossuun. Kuinka helvetin vanhoja te kaikki oikein olette ja kaikki asuvat lapsuudenkodissa? Ei ole todellakaan teidän perheellä ihan kaikki muumit laaksossa.
Vanhemmissasi on vikaa kun ovat tuollaisen mahdollistaneet sillä kyllä tässä maailmassa hyväksikäyttäjiä riittää kunhan UHREJA vaan niille on.
Jos luottotietosi ovat kunnossa niin saat vuokra- asunnon. Saat asumistuen ja sossusta loput. Ilmottaudu työttömäksi ja mene aktivonti toimenpiteisiin niin et saa karenssia.
Ei sinun tarvitse siellä lapsuudenkodissasi kaikkea kärsiä jos olet yli 16v niin voi sossun kautta päästä omilleen asumaan. Menet vain sosiaalitoimistoon puhuman ongelmista perheestänne.
Vanhempasi voi pitää täysi-ikäisen lapsensa asumassa kanssaan niin kauan kuin haluaa niin ettet voi muuta tehdä kuin lähteä itse.
Onhan se sairasta jos joku lähes kolmikymppinen vielä viihtyy vanhempiensa nurkissa mutta jos vanhemmat siihen suostuu niin et voi mitään. Ne saa määrätä omassa huushollissaan niin ettet voi mitään muuta kuin muuttaa itse pois.
Kaikki sisarukset ovat erilaisia. Osa kuin yö ja päivä. Minä ole introvertti ja sisareni ekstrovertti emmekä tule toimeen ollenkaan. Emme tulleet toimeen lapsena emmekä aikuisena. Ihmettelin sitä aina tuonne keski-ikään saakka kunnes aloin oikein tutkia ihmisten persoonallisuus tyyppejä. Vaikka ollaan samoista vanhemmista niin persoonallisuus tyypit voivat olla ihan vastakohdat ja erilaiset.
Jos olet yli 16v niin mene sosiaalitoimiston juttelemaan ongelmistasi ja ettei vanhempien kanssa voi enään asua. Jos kykenet itsenäisesti asumaan ja maksamaan laskusi niin saat oman asunnon. Olet tarkka taloudestasi yritteliäs nuori niin lähde pois.
Hävettäisi minuakin tuollainen perhe missä toiset vaan ovat ottaneet vapaamatkustajan roolin ja vanhemmat sallii sen. Vanhemmat määrää omassa kodissaan ja jos tuollaisen sallii niin ei voi itse muuttaa kuin muuttaa pois. - Aivanoutoa
Järkyttävää ja minä asuin kotona 23 asti mutta kävin töissä ja tienasin opiskeluaikanakin kotiin ruokarahani jo 17v asti. Tein viikonloppu ja ilta siivoustöitä. Minua ei elätetty 17 v jälkeen. En maannut sohvalla ja määrännyt muita ihmisiä.
Miten ihmeessä joku vähän alle kolmekymppinen vielä voi asua kotona ja määrätä sohvalla maaten koko yhteisöä?
Teidän perhe on aivan sairas ja minä en tuollaista katselisi. Ei voi olla totta ja tuon alle kolmikymppisen kotona asuvan naisen luulisi olevan kehitysvammainen, ei siis ihan normaali. Onko teistä kukaan ihan normaali?
Jos ei opiskele, ei käy töissä eikä tee yhtään mitään muuta kuin koti sohvalla vain makaa niin on aivan sairas päästään.
Sossuun puhuun ensi töiksi jos ei mikään auta. Tarvitsette sosiaalityöntekijän apua tai jos ei mistään tule apua niin sairastutte ihan kaikki. - Horisonta123
Kiitos viesteistänne ja ne on suurimmaksiosaksi totta. Isosiskolla on siis kolme ammattitutkintoa:puutarhurin, siivoojan, merkonomin ja isoveljellä hitsarin ja datanomin tutkinnot. Omasta mielestäni heillä on noilla eväillä paremmat työllistymismahdollisuudet kuin yleensä enkä ymmärrä mikseivät he töitä hae. En siis vain ymmärrä. Ja sitten järjen äänenä yritän ehdottaa että kannattaisko edes yrittää vähän niin heti on "vittu et sä meitä parempi ihminen ole" vihat niskassa. Lisäksi tuntuu että äiti on mahdollistanut tän kaiken. Isosisko on hänelle sokea piste - kukaan ei saa häntä satuttaa, kaikki pitää tehdä sen puolesta. Isosiskolla on siis luottotiedot mennyt pikavippien takia- velka 10 00-20 000 välillä ja äiti muitta mukisematta otti sen taakakseen, vaikka ois pitäny persiille potkia. Tuommosen velan luulisi motivoivan. Ei oo äiti meihin poikiin niin paljon rahaa ikinä laittanut. Sisko ei oo varmaan penniäkään itse maksanut. No miksi? Koska mamma och pappa betalar! Olen itsekin joutunut hänelle muutamia kymppejä millon mihinkin. Ja arvatkaa maksaako? Ei. Luulee että vaikka karkkipussi kuittaa velan. Onneksi ei pummi enää. Pahinta on se, ettei sisko näe tässä mitään väärää. Hänen mielestään on ihan luonnollista vielä 27v. inistä äidin helmassa esim. kaupassa että osta tuota ja tätä - usein kaikkea turhaa.
Toisaalta olen kyllä miettinyt miksen ole jo muuttanut pois? Luulen, että se johtuu/johtui masennuksesta. Mikä lievässäkin muodossa saa minut passiiviseksi. Toinen syy on se, että mun itseluottamus ja itsetunto ovat aika matalalla, on aina ollut. Osa johtuu kasvatuksesta, osa kiusaamisesta jota tapahtui koko peruskoulun. Toisaalta vanhemmatkaan eivät ole siihen kannustaneet - itsenäiseen elämään. Usein varmaan "normi" perheessä lasta ohjataan hienoisesti siihen suuntaan, meillä ei. "Teidän on hyvä kotona" on mikä paistaa. Kun olin hakemassa korkeakouluihin, oli etenkin äidillä kunnon vastustus päällä "Opiskelu maksaa, joudut muuttamaan" jne. Äiti on hyysääjä, isä sen sijaan ei oikeastaan luota vaiko pelkää että me ei pärjätä. Usein jos jotakin aikoo saa litanjan että miksi sun ei kannata, epäonnistua, mikä voi mennä pieleen jne. Siis lyttäämistä , ehkä vähän vahva sana mut joo. Toisaalta musta tuntuu oudolta olla sossun tai Kelan "eläteltävänä" koska olen tottunut siihen että huolehdin itsestäni. Lisäksi ottaa päähän kun kotona ei ole "keskustelukulttuuria" niinkuin normiperheissä, kenenkään kanssa ei voi oikein puhua kun jotenkin tuntuu että he ihan ottavat asiakseen vetää herneen nenään. Lisäksi kotona asiasta riitely on kielletty, jos yrittää jonkun ongelman esiin, siis ihkaoikean ongelman, joka pitää ja jonka VOI ratkaista puhumalla, heti ääni nousee, äiti ja isoveli on "miksi teidän pitää ana riidellä", "miks sun pitää olla tuollainen riidankylväjä". Siis yleensä menee näin: 1. Otan ongelman esiin ja selitän miksi se on ongelma ja miten sen voisi mahd. ratkaista 2. Joku jostain syystä ei ymmärrä, ei kuuntele tai tahdo kuulla 3. Toistan. Valiten sanani tarkasti että väärinymmärryksiltä vältyttäisiin. 4. Joku saattaa ymmärtää, mutta usein ei. 5. Yritän kärsivällisesti selittää 6. Joku ei tajua, ymmärtää väärin, vetää herneen nenään 7. Yritän Taas selittää 8. Viim. tässä vaiheessa joku vetää herneen nokkaan ja on sanallisesti aggressiivinen, ääni saattaa nousta 9. Mulla alkaa kärsivällisyys loppua, mutta selitän, selitän - asiassa ei edetä minnekkään. 10. Ei tee minulla mieli olla kärsivällinen, kun kukaan ei jostain syystä tajua - puhun kyllä suomea. Sanon jotain kirpeää. 11. Full on riita. Puolustan itseäni, koska useinkaan mun puolia ei pidetä ja muuten minut vedettäisi lokaan. Kiusaamishistorian takia puolustaudun aika hanakasti, jopa verisesti, koska silloin en jostain syystä osannut. Enkä halua kokea samaa uudestaan. Usein minun pitää yksinään puolustautua esim. siskoa ja veljeä vastaan. Äiti yrittää olla puolueeton, mutta usein kallistuu siskon puoleen, toisaalta kuuntelee minuakin onneksi välillä. 12. Riita usein kärjistyy käsirysyksi usein esim. isosisko nyrkit ojossa ja mä yritän suojautua. Usein saan tönäistyä syrjään, vältän lyömistä mutta saatan lyödä takaisinkin - siskon pitäisi tietää paremmin miten käy. 13. Sisko huomaa ettei saa tahtoansa läpi, alkaa parkuminen ja minun vika kaikki. Kaikki syyttelee minua. Miksi? Koska puolustauduin? Koska en antanut periksi tai päästänyt helpolla? TAI Päästetään helpolla, saa tahtonsa läpi. Kaikilla muilla paha mieli yhden takia. En tiedä minussakin on kai vikaa? Olen valmis myöntämään sen.
Joskus tuntuu että olen osa jotain lahkoa. Olen kyllä uneksinut lähdöstä, en vain ole saanut aikaiseksi. Pitäskö minun vain lähteä? Oon miettiny että jos hauissa ei nytkään tärppää, niin jos syksystä vain extemporeena lähtisi johonkin isompaan kaupunkiin? Kaupunkeihin joihin hain opiskelemaan. Joensuu, Kuopio, Rovaniemi ne on kaikki kyllä aika kaukana. Miten se onnistuisi sossun kannalta? Saisiko sieltä apua asunnon hakemiseen ja muuttoon toiseen kaupunkiin?- Horisonta123
Tarkennukseksi. Olen 21-vuotias. En tiedä, isosisko joskus väitti että hän saattaisi olla henkisesti jälkeenjäänyt. Äitikin komppasi sitä. Hassua että sitä ei yhdessä kasvaessa huomattu, sitä ei ole missään papereissa, hän ei ole saanut siihen ikinä hoitoa, asiasta ei lapsena meille sanottu, asiaa ei ole ikinä huomioitu. Heti sen jälkeen sanoi että hänellä on ADHD koska oli lapsena vähän vilkas ja taas, ei näy papereissa, ei lääkitystä jne. Hän myös kivenkovaan väittää olevansa allerginen jollekin. Kerran sanoi olevansa mansikoille hengenvaarallisesti allerginen JA söi samalla mansikoita! Wtf!? Myös kloorille olevinaan allerginen, kuitenkin mieluusti uiskentelee kylpylöiden kloorivedessä. Ei siis mitään rajaa...
- dkjaälksj
Kannustan vahvasti sinua lähtemään kotoa. Vanhempasi tarkoittavat hyvää, mutta seurauksena ylihuolehtimisesta (kuten itse todella tarkkanäköisesti olet huomannut!) on ollut aloitekyvyn ja rohkeuden puutetta teissä lapsissa. Kun sanotaan, että lapsille pitäsi kasvattaa juuret ja siivet, niin tuo siipipuoli on jäänyt kotoa saamatta, että pääsisitte lentoon omaan elämään. Ajatuksistasi huokuu, että pidät maailmaa hiukkasen vaarallisena, vaikka tajuat selkeästi tilanteen epäterveyden.
Vieläkö sinulla on terapeutti, jonka kanssa jutella? Hän voisi auttaa sinua jäsentämään ajatuksia muuttoon liittyen. Muutkin sinun ikäisesi jännittävät kotoa muuttoa, olet selvästi perheessäsi joutunut syntipukin rooliin, kun kyseenalaistat mallia, joka on siskosi kohdalla jo johtanut jonkinlaiseen syrjäytymiseen. Todennäköisesti hänkin on masentunut ja tuntee epäonnistuneensa, masennuksen oireita ovat aloitekyvyttömyys ja ärtyisyys.
Tässä on enää muutama kuukausi, kun saat tietää oletko saanut opiskelupaikan. Jos saat, niin saat opiskelija-asunnon ja jos et saa, niin voit ilman muuta soittaa sen kaupungin viranomaisille, johon olet muuttanut ja hakea asuntoa ja työpaikkaa. Olet perheessänne terveenä esimerkkinä siitä, miten aikuistumisen tulisi sujua, voit pyytää tukea siihen, että lähdet kotoa etkä jää - siis vanhemmiltasi. Rahaa, muuttoapua, taloustavaroita jne. Voit sanoa heille millaista suhtautumista toivot, siis sitä, että kotoa lähtemistä tuetaan, koska se on luonnollinen kehitysvaihe ja tarvitset siihen vanhemmilta tukea. Ei riidellen kuitenkaan, vaan asiallisesti. Hyvää lukuintoa
- Horisonta123
Osaako kukaan sitten neuvoa miten nousta asioiden yläpuolelle? Ettei menisi mielipahaan mukaan, vaan osaisi olla zen?
- aikuinen40
Vaikutat vastuuntuntoiselta ja viisaalta nuorelta ihmiseltä. Perheesi sisäinen järjestys on taas hyvin häiriintynyt ja se ei ole sinun syytäsi. Ymmärrän, että olet koittanut laittaa asiat perheessä järjestykseen, koska näet kuinka asioiden oikeasti kuuluisi olla. Se ei ole onnistunut, eikä tule onnistumaankaan, kuten olet jo itsekin huomannut.
Kehottaisin sinun muuttamaan kotoa pois heti kun se vain on mahdollista. Pese kätesi tuosta sotkusta. Sinä et ole vastuussa siskosta ja vanhemmistasi. Kun et enää puutu tilanteeseen, niin vanhempasi ehkä jossain vaiheessa kyllästyvät tilanteeseen ja ottavat vastuun, joka heille kuuluu. Siskosi ei ole kasvanut aikuiseksi. Vaikuttaa, että hän jäänyt teini ikäisen tasolle, joka edelleenkin kapinoi kaikkea vastaan. On todella surullista, että ihminen on tuossa iässä noin epäkypsä.
Keskityt omaan elämääsi ja teet siitä mahdollisimman hyvä. Anna vanhempiesi ja veljesi tapella siskosi kanssa. Vaikka siskosi elämä näyttää tällä hetkellä helpolta, niin todellisuudessa hän kärsii ja on todella hukassa elämässään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 742982
- 682857
- 681832
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä171689- 241657
- 261622
- 201610
- 481307
- 381283
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91269