Olen käynyt psykologin juttusilla ja minun pitäisi keksiä itsestäni hyviä piirteitä. En osaa todellakaan sanoa mitään. Ensin ajattelin että joo, olen ihan kiltti muille, olen empaattinen ja hyväksyn kaikki sellaisena kuin ne on, mutta en minä sellaista voi mennä sanomaan kun juuri huusin kaverilleni ja olen ollut nykyään todella epäreilu minun siskoa kohtaan. Ulkonäössä minussa ei ole mitään hyvää. Iso pottunenä, rumat silmät, liian kapeat huulet, kaksoisleuka, huono iho, liian paksut kulmakarvat. Ripset on ok, mutta vain silloin kun ne meikkaa. Olen lihava, minulla on huonot hiukset, riippurinnat, liian karvainen vartalo. Huonoja piirteitä löytyy jo monia, mutta en keksi mitään hyvää. Ennen olin kiltimpi, mutta nykyisin olen ärsyyntynyt koko ajan. Vaikka tulisi joku piirre mieleen niin heti tulee ajatus että en ole sitä. Minulle on sanottu että olen huumorintajuinen, mutta tuntuu että nykyisin en ole sitäkään. Olen kuulemma hyvä kuuntelija, mutta sekin juontuu siitä että olen aina ollut niin perhanan ujo. Huoh, kertokaa mitä minä kertoisin itsestäni. Eihän minussa ole mitään hyvää. En ole edes mukava ihminen, koska kaikkia kyllästyttää minun puhumattomuus. Minulla on kaamea puheääni kaiken lisäksi. Olen myös tavallista tyhmempi.
En keksi mitään hyvää itsestäni
11
440
Vastaukset
ärsyynnyt kosk oot tullu teini ikään, ei haittaa, niin mäkin. jskus kyl o itelläki sama fiilis... et on ruma ja kaikki asiat o huonost
- aloittaja95
Jos teini-ikä alkaa 20 vuotiaana, niin sitten..
mut eihän se ees haittaa, voisin olla sun kamu,(jos tunnettais) ollaan aika samanlaisii :)
Osaat pyytää apua. Niinhän sinä juuri kysymykselläsi teit.
Kaikki hyvät kuuntelijat on perhanan ujoja...
dbs kirjoitti:
Väärin. Myös kovat puhujat voi olla hyviä kuuntelijoita.
Montako tunnet?
Oman kokemuksen perusteella kovat puhujat puhuu eikä kuuntele...Poika-01 kirjoitti:
Montako tunnet?
Oman kokemuksen perusteella kovat puhujat puhuu eikä kuuntele...Enemmistö ei takuulla osaa kuunnella, mut kovin mustavalkoseks maalasit tämän asian. Yleensä ne (hieman) älykkäämmät kykenee sekä puhumaan että kuuntelemaan toki tilanteesta riippuen, ja mitä hyötyä on kuunnella antamatta sen jälkee neuvoja? Sama ku kivelle puhuis, jos se auttaa, ongelman olis voinut ratkoo itekin.
Vastaanpa nyt samalla ap:lle ettei mene turhan postauksen puolelle: katso itseäsi peilistä niin objektiivisesti, kuin kykenet. Itsesi näkemisen sijaan näe biologinen olento, yritä olla välittämättä kaikista vanhoista ajatuksista ruumistasi kohtaan. Vituttaako näkemäsi? Ei? Hyvä. Kyllä? Voitko tehdä asialle jotain? Et? Muuta suhtautumistasi asiaan, jos siihen ei voi vaikuttaa, turha murehtia. Kyllä? Ota ja tee, kunnes olet tyytyväinen. Tee sama analyysi sille, miten oot käyttäyty muita kohtaan ja sen jälkeen vielä psyykkisille ominaisuuksilles, esim. älykkyydelle, sopeutumiskyvylle yms yms ja mieti vielä ajanviettotapojasi. Jos et oikeesti löydä mistään positiivista, on täydellisen elämäntapamuutoksen aika. Valitettavasti/onneks, miten sen haluaa tulkita, kaikki on kiinni omasta päästä. Tällä on tähän asti päästy pois monesta maailmanlopulta tuntuvasta asiasta. Jos et ees ponnistelujen jälkee onnistu muuttamaan sun käsitystä asioista, kannattaa harkita masennuslääkitystä. Totuutta se ei auta kohtaamaan mutta turruttaa tunteita sen verran ettei vitutusta erota onnesta, jolloin elämä on ainaki väliaikasesti helpompaa, saattaa myös auttaa asioiden perspektiiviin asettelussa (riippuen toki lääkkeestä ja annoksesta, ei-SSRI:t oikeesti parantaa mielialaa mut hankalampi saada). Helvetti miten pitkä postaus.
Hei
Mielestäni olisi hyvin tärkeää, että sanot psykologille juuri tämän mitä kirjoitit. Siis ettet kykene näkemään itsessäsi mitään hyvää. Etkä keksimällä keksisi niitä hyviä asioita.
Hyvää on se, että olet psykologin puheille päätynyt. Et kerro tarkemmin millaisesta käynnistä/käynneistä on kyse. Onko terapia alkamassa? Toivoisin, että niin olisi, tai ainakin voisit käydä useamman kerran juttelemassa asioistasi. Itsetunnon rakentaminen vie aikaa ja vaatii voimia ja työtä. Siitä mielestäni saattaisi olla kyse kirjoituksesi perusteella. Näet itsesi lähes pelkästään kielteisessä valossa. Se on sinun oma käsityksesi, joka ruokkii itse itseään. Toisin sanoen alat käyttäytyä sen mukaisesti. Huomaathan kuinka selitit pois ne hyvät asiat, joita olet kuullut itsestäsi.
Kuitenkaan se ei ole totta. Se miten koet itsesi, on toki sinulle totta, mutta se ei ole sitä muille. Jokaisessa ihmisessä on hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Jokainen on yhtä aikaa ihana, mutta välillä aikamoinen riiviö.
Psykoterapian tai psykologilla käyntien avulla sinulla on mahdollisuus rakentaa parempaa käsitystä itsestäsi. Siksi sinun olisi hyvä todeta psykologillesi, ettet kerta kaikkiaan näe mitään hyvää itsessäsi. Silloin hän pääsee kärryille ongelmasi ytimestä ja voitte yhdessä aloittaa työn kohti itsesi hyväksymistä ja arvostamista.
Koska sinä olet ainutlaatuinen ja ihana ihminen. Toista sinun kaltaistasi ei ole maan päällä. Tulee vielä päivä, jolloin peiliin katsoessasi voit hymyillä itsellesi hellästi ja todeta: olen hyvä tällaisena, kaikkine puolineni.
Lämmöllä
Pappi Elisabet
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista857455- 965394
- 2574595
- 444495
- 623257
- 492685
Olet oikeasti ollut
Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.222348- 492323
Kuuluu raksutus tänne asti kun mietit
Pelkäätkö että särjen sydämesi vai mikä on? En mä niin tekisi mies koskaan 😘292322- 412184