Hei! Olen 14 vuotias tyttö seitsemännellä luokalla.(musiikkiluokka) viime aikoina olen ollut kovin yksinäinen ja väsynyt enkä ole jaksanut olla kenenkään kanssa tekemisissä. Harrastan tanssia ja minulla olisi 3 kertaa viikossa noin 3h treenit mutta torstai illan olen jättänyt kokonaan pois reeneistä. Olen musiikki luokalla joten minun täytyy soittaa jotain soitinta. Valitsin oboen. Käyn soittotunneilla, mutta ne kuitenkin ahdistavat minua ja en pidä oboen soittamisesta. Vanhempani ovat eronneet ja äitini on löytänyt uuden miehen. Mies on ihan mukava mutta hän ja hänen läsnäolo äitin kanssa tekee minut jo ahdistuneeksi. Koulussa en jaksa panostaa enää mihinkään ja aina kotona kun joku kaveri pyytää minua, keksin jonkun tekosyyn jättää tapaamisemme väliin koska en kykene nousemaan sohvalta pois. Olen pienestä asti asunut iskäni kämpässä joten se on tuttu ja turvallisin paikka jossa olen aina silloin kun ahdistaa. MENNÄÄN ASIAAN... haluaisin lopettaa tanssin, koska lajini on baletti ja en pärjää tai edisty siinä enää yhtään. Rakastan tanssimista mutta haluaisin pitää edes vuoden taukoa, että saisin lepo aikaa koska nykyään minua ei kiinnosta enää mikään siksi koska elämä on niin jatkuvaa stressiä ja masennusta. Vanhempani eivät ymmärrä minua ja väittävät että minulla pitää olla jokin harrastus jota jatkaa. Mutta mielummin lopetan baletin edes hetkeksi toisin kun teen itsemurhan. Aina kun menen kaverille yötä, ahdistus ottaa vallan. En tiedä miten selittäisin sen tunteen, mutta tuntuu kun seinät kastuisivat päälle eikä sieltä pääse pois. Välillä olen elämässäni ihan tyytyväinen mutta välillä halu tappaa itseni on suuri. En viiltele koska en kestä verta, enkä halua näkyviä arpia itseeni, mutta potkin jalkoja seiniin ja revin hiuksia ja muuta, jotta saisin pahan oloni pois. Olin viime viikolla koulu kuraattorin puheilla, ja tapaamme jälleen ensi viikolla, mutta haluan teiltäkin tieta, että mikä minulla on, ja onko tämä vaarallista. Jos suostuttelette puhumaan vanhemmilleni, niin sen voitte kokonaan unohtaa. En halua puhua heille ainakaan vielä mitään. Kysymyskeni on siis "" onko mulla pahakin masennus ja miten autan itteäni tän kanssa"" kärsinkö myös ahdistuksesta, ja mitem ahdistuksen saa kuriin?"" Voitteko selventää tilannettani minulle?
Sairastanko masennusta? 14v
2
209
Vastaukset
- yksiteininäiti
Hei nuori neito! Sulla on murros ikä ja tunteet velloo joka suuntaan. Käy kuraattorilla myös juttelemassa, jos helpottaa sun oloa. Juttele vanhemmillesi harrastuksen vaikeudesta ja itsehän päätät, haluatko jatkaa. Ei sua voi pakottaa. Sulla voi olla maasennusta ja ahdistusta ja voivat tuntua ikäviltä, mutta saat niihin apua koulun kautta. Olet vaan rehellinen asioistasi sinua kuunteleville aikuisille. Tsemppiä sulle ja mukavaa kesän odotusta. :)
Hei Apukelpaa!
Ensinnäkin hienoa, että olet valinnut noin toiveikkaan nimimerkin itsellesi. Kun apu kelpaa, sitä myöskin pystyy hyödyntämään. Oletkin jo kertonut alkaneesi käydä kuraattorilla juttelemassa. Hyvä! Jatka sitä!
Tunnet uupumista harrastukseen ja muutenkin sinulla on painostavia tunteita.
Ne kuuluvatkin osittain elämään. Vanhempasi varmasti haluavat, että sinulla on hyvä harrastus, mutta sinusta ehkä tuntuu, etteivät he kuule sinua kun kerrot, että noin monet treenit uuvuttavat sinua. Voisitko rauhallisesti ja hyvillä mielin vielä ottaa harrastusasian äidin kanssa puheeksi: kerro, miltä sinusta tuntuu ja jutelkaa, millainen harrastus voisi olla paremmin jaksettava.
Kerrot, että yökylässä kaverilla sinua jotenkin ahdistaa. Voisiko se liittyä itsenäistymiseen? Olet vielä tosi nuori, mutta kuitenkin jo kasvamassa aikuiseksi. Toisaalta kaipaat kodin turvaa ja voi olla, että ahdistuksesi on jonkinlaista koti-ikävää. Vaikka kaverilla on ehkä kivaa, yökylä jotenkin herättää sinulla turvattomuutta? Se on normaalia, eikä sinun tarvitse pakottaa itseäsi olemaan jotenkin reippaampi kuin olet.
Sen sijaan kuoleman toiveesi kuulostavat todella murheellisilta. Elämänhalusi vaikuttaa jotenkin nyt rakoilevan. Mielestäni itsemurha-ajatukset tulee ottaa vakavasti. Kuraattorin lisäksi voit puhua niistä esim. lääkärille. Hän arvioi yhdess kanssasi tarvitsetko muutakin apua kuin kuraattorin kanssa keskustelut. Masennusajatuksia on jokaisella elämässä joskus, mutta joskus masennus myös muuttuu vallitsevaksi olotilaksi, mikä tietenkään ei ole tervettä.
Usko elämään ja jatka avun hakemista ja niiden asioiden etsimistä, jotka auttavat sinua voimaan paremmin ja rakastamaan itseäsi
Merja, diakoni
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 732835
- 642723
- 681802
- 241637
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä161600- 201570
- 151422
- 481277
- 381253
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91229