sosiaalinen fobia&yksinäisyys

I feel you!! Jos kiinnostaa kirjoitella niin laitappa viestiä: moominn@suomi24.fi

Olen toiseltapuolen suomea, mutta etsin juuri kaltaistasi kaveria :)

Pystyn samaistumaan, 30v mies ja myös Helsingistä. Voit laittaa spostia osoitteeseen seuraavaille@luukku.com

Kärsin myös sosiaalisten tilanteiden pelosta, ja sen takia en oikein ulkomaailmassa tutustu muihin.. Oon ollut pitkään ilman kavereita yms. Oon sua nuorempi, 25-v tyttö. Asun Kanta-hämeessä. Jos kiinnostaa niin mullekin voi kirjotella : kaurikotilo1@gmail.com

Kokemusta on. Vuosia.

Kannattaa väkisin käydä vaikka 1h päiväs kävelyl. Jos ei jaksa ni istuu vaikka puistopenkil lukee lehti. Tai käydä kahvilla jossain. On niitä halpojaki kahviloita missä saa kahvin eurolla tai ilman.

Tulee mökkihöperöksi jos vaa sisällä yksinään. Pikku kävely auttaa. Tai käy pihalla istuu nurmikolla ja ihmettele maailmaa mite hassuksi se on menny ja menee.

Sisälle ei kannata erakoitua koska sit ei kohta kykene mihinkään pelkojen takia.

Mitä enemmän siedätät sitä vähemmän fobiat haittaa !

Voimia fobioista kärsiville.

Onnittelut, että olet uskaltanut ottaa askeleen ja pyytää ihmistä kävelylle kanssasi. Itse olen niin lukossa, että en vain pysty.

Olen itse kohta 27-vuotias mies pääkaupunkiseudulta, ja kärsin itsekin sosiaalisten tilanteitten pelosta ja masennuksesta. Oireitten voimakkuus vaihtelee paljon, ja usein se on lähinnä sitä, että etukäteen sosiaaliset tilanteet vieraitten ja uusien ihmisten kanssa pelottavat todella paljon ja vaatii paljon "henkistä valmistautumista" etukäteen, että niihin tilanteisiin pystyy menemään. Sitten, kun se tilanne on ohi, saattaa joskus jopa tuntua, että tämähän meni ihan hyvin, mutta silti seuraavaa vastaavaa tilannetta jännittää ihan yhtä paljon.

Olen onnistunut haalimaan itselleni suhteellisen paljonkin kavereita vuosien varrella ja muutaman aika läheisenkin ystävän, mutten käytännössä tapaa kavereitani nykyään kovinkaan usein ja koen itseni yksinäiseksi. Olen kärsinyt näistä ongelmista enemmän tai vähemmän koko aikuisikäni, mutta jossain vaiheessa masennukseni ja sosiaalisten tilanteitten pelkoni näyttivät olevan jopa häviämässä. Reilu vuosi sitten tullut ero pitkästä parisuhteesta romahdutti mielenterveyteni kuitenkin uudelleen niin pahasti, että sen jälkeen on ollut hyvin vaikeaa olla ihmisten kanssa tekemisissä niitä kaikkein lähimpiä ystäviä lukuun ottamatta.

Minulle voi kirjoittaa sähköpostia osoitteeseen yksin-88@suomi24.fi Voin myös lähteä kävelylle, jos joku haluaa.