EX-URHEILUMAHTI SUOMI 2016: 0-0-1

Suomen saisi hävittää maailmasta. Turha kansakunta.

AINOA kisoihin osallistunut suomalaisURHEILIJA on pronssinsa täysin ansainnut. Nyrkkeilyn säännöt ovat mitkä ovat. Vilpittömät onnittelut hänelle saavutuksestaan.

Yleisen edun kannalta olisi kuitenkin ollut parempi, että Suomi olisi jäänyt kokonaan ilman mitaleita. Vasta se olisi pakottanut riittävän vakavaan keskusteluun valintakriteereistä ja ennen kaikkea siitä, mitä huippu-urheilu edellyttää pitkäjänteisesti sekä valmennukselta että myös valmennettavilta. Resurssien jaossa ja harjoitteluun sitoutumisessa on kyse valinnoista, jotka on tehtävä riittävän kauan ennen kisoja. Jos nämä valinnat tehdään niin leväperäisesti, ettei todellisia menestymismahdollisuuksia ole, tätä ei pysty korjaamaan tuhlaamalla kisoihin lähdön hetkellä rahaa ylisuuren kisajoukkueeseen.

Ei olympialaisissa ole pakko voittaa. Mutta ei niihin sentään pidä mennä ehdoin tahdoin munaamaan itseään ja maataan. Tämä pätee sekä yksilötasolla että kansakunnan tasolla. Niin kauan kuin "se ihan oma tulos" on piirikunnallista tasoa, sitä ei myöskään tarvitse matkustaa hakemaan piirikisoja kauempaa. Paikat olympialaisissa kuuluvat niille, jotka ovat luontaisella lahjakkuudellaan ja pitkäaikaisella sitkeällä harjoittelulla osoittaneet saavuttaneensa uskottavan mahdollisuuden sijoittua kärkeen tai sen tuntumaan.

Ensi kisoissa on joko suurennettava oikeiden urheilijoiden lukumäärää huolehtimalla ajoissa aloitetulla tehovalmennuksella ja tehoharjoittelulla siitä, että suomalaisia huippu-urheilijoita on silloin kun heitä
tarvitaan. Jäljelle jäävä vaihtoehto on suurentaa todellisten urheilijoiden suhteellista osuutta olympiajoukkueessa jättämällä tasottomuutensa perusteella siihen kuulumattomat ulkopuolelle.

Nykyinen tie on joka tapauksessa kuljettu loppuun. Koska tyhjän saa pyytämättäkin, nollatuloksen ehdoin tahdoin hakeminen tämänkokoisella joukkueella on puhdasta haaskausta. Jollei joukkueen taso nouse, sen koon on pienennettyvä.

Ihme säännöt olympialaisissa kun ei käydä pronssista kamppailua,sehän sitten sääli pronssi ei reilusti saatu

Ainoa pronssi tuli arpomalla.

Yksi tuomari antoi voiton suomalaiselle. Yksi irlantilaiselle.

Kolmas oli sitä mieltä, että molemmat yhtä hyviä. Mutta koska tuomarin on pakko valita jompikumpi, hän arpoi päässään voittajaksi suomalaisen.

Ja se oli siis joka tapauksessa jaettu pronssi.

Suomen olympiahistorian himmein mitali, siitä ei ole epäilystäkään.