Mitä oikeasti tarvitsemme?

Hyvä kirjoitus, kunhan lyhentäisit sen kolmasosaan ja pistäisit pari kappalejakoa. Nyt se valuu lukemattomana historiaan.

Niin, tärkeimmät perustarpeet on kaiketi ihmisillä yleensä hyvin yksinkertaiset ja samankaltaiset, luottamus, rakkaus, läheisyys, hyväksytyksi tuleminen jne.. niitä sitten erehdytään etsimään vääristä paikoista ja väärillä hakusanoilla.

Aika moni ikisinkku tarttis lisää oksitosiinia:

"Mahdollisesti oksitosiini ei siis ole yleinen vaan erityisesti sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä pelon lieventäjä (Kirsch ym. 2005). Oksitosiinin on havaittu myös lisäävän luottamusta toisiin ihmisiin ja erityisesti vaikuttavan halukkuuteen hyväksyä ihmisten välisen vuorovaikutuksen mukanaan tuomat mahdolliset sosiaaliset riskit, kuten petetyksi tuleminen (Kosfeld ym. 2005). Tuoreessa miehillä tehdyssä tutkimuksessa oksitosiinin anto lisäsi miesten empaattisuutta samalle tasolle kuin se oli naisilla ilman oksitosiinin antoa (Hurleman ym. 2010)."

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&viewType=viewArticle&tunnus=duo99526

Ihminen on hyvä huijaamaan itseään.
Kaiken lähtökohta olisikin tunnistaa se, mitä todella tarvitsee, eikä vain sitä, mitä haluaisi.

Erittäin hyvä kirjoitus! Jaat paljon sitä, mitä minäkin ole kokenut. Nimeomaan sain, mitä tarvitsin ja ihmettelen vieläkin, että kuinka tässä näin kävi. Kuinka elämässäni onkaan nyt juuri niin ihana mies, kuin olla saattaa. Elämä on ihmeellistä.

Päästäkseen hyvään parisuhteeseen, täytyy olla ennen kaikkea tuuhea eurooppalainen tukka.

Tiedän, minkälaisen naisen haluan, mutta naiset eivät halua tutustua. Asettamani riman korkeudella ei ole väliä, koska kukaan ei huoli minua.

MIKSI, oi miksi kaikkia sinkkuja ollaan ajamassa parisuhteeseen?!!!!!
Mitä pahaa ja kamalaa on siinä, että aikuinen itsenäinen nainen tai mies elää sinkkuna? Minä nyt en ainakaan mihinkään parisuhteeseen vaihtaisi! Ja tiedoksi, sitäkin kokeiltu. Mies ei ollut juoppo ei väkivaltainen, ei pettänyt, ihan tasaisen tavallinen mies. Mutta kun haluan elää yksin! En halua ketään nurkkiini pyörimään. En halua kuulla kenenkään toisen ääntä, en edes hengitystä silloin kun haluan olla rauhassa oman kodin seinien sisäpuolella. En pidä siitä, että joku toinen siirtelee tavaroitani, nukkuu sängyssäni (tunnen tukehtuvani), käy jääkaapillani jne.
Haluan OMAA rauhaa, omaa elämää. Siihen ei sovi toinen puolisko.
Jos/ja kun seuraa haluan, hakeudun seuraan. Minulla on työkavereita ja ystäviä, mutta ei ketään iilimatoa riippumassa kannoillani.
Mikä tässä on niin kummallista? Mikä tässä ärsyttää ja synnyttää jopa vihaa? Miksi ihminen ei saisi olla sellainen kuin on? En minäkään laukkaa saarnaamassa parisuhteessa eläville että erotkaa!
Meitä on sellaisia jotka eivät parisuhteeseen halua ja kuulu. Kyse ei ole kelpaamisesta tai kelpaamatta jäämisestä. Minä omalta osaltani en kumppania halua vain siksi, että voisin ulkomaailmalle näyttää että kelpaan! Hittojako se kenellekään kuuluu?!
Ei se parisuhteen arkikaan niin ruusuilla tanssimista näytä olevan. Tuttava- ja ystäväpiirissä paljonkin eroja, pettämistä ja on ollut väkivaltaakin. Sekö nyt sitten on niin autuaaksi tekevää että siihen on pyrittävä?

Erittäin hyvä kirjoitus aloittajalta, komppaan täysin.

Mutta samoin myös edellistä kirjoittajaa, jatkuva parisuhde kysymys pn rasittava.

Sinkkupalstalla voisi mielestäni puhua enemmän muistakin asioista, kun pariutumisongelmista ja markkinaarvoista.

Esim suosituimpia ketjuja ollut tässä, uskomatonta, kuten kaikki ovat huomanneet varmasti: VOILEIPÄKAKKU!

Huikulikuikuli haluatko syödä voileipäkakkua yksin vai yhdessä?
Miksei voisi hyvin puhua kakun syötyäsi Cambridge-ohjelmasta. WINK!

missä tuuheat tukat,nykymuoti kauhea jossa ajetaan päälaki paljaaks,finnit ja verisuonet näkyy, siis mies tekee itsestään ruman

70% miehistä on rumia eivätkä kelpaa naisille vaikka yhtä suuri osa naisista on rumia. Onko se ihme kun suomess aon miiljoona sinkkua koska naisille ei kelpaa samantasoinen.

Olen samaa mieltä monista asioista alkuperäisen kanssa. Toisaalta itselläni on ongelmana se, että tietyllä tavalla rimaa on todella vaikea alentaa. Jos treffeillä ei ole kemiaa niin homma ei vaan toimi. Ja vaikka olisikin samalla aaltopituudella toisen kanssa ja juttua riittäisi, niin toista ei välttämättä koe houkuttelevaksi seksiä ajatellen.

Hyvä kirjoitus; tunnistan ilmiön mutta ongelma esim. nettideittailussa se, ettei pysty lyhyessä ajassa antamaan tutustumiselle saumaa (puolin ja toisin). Eli jos se "ulkopuolinen liima", kuten vaikka sama työ-/opiskelupaikka tai kaveripiiri, puuttuu, niin on vaikeampi löytää ja tajuta niitä hyviä puolia.

Suomi24-treffi-ilmojen kuvia - erit. miesten, vaikka itse olen mies - katsoessani näkee kyllä heti, miksi nämä ovat sinkkuja... tietty ulkonäkö on vaan niin tärkeää ihastumiselle alussa, siitä houkuttelevan näköisestä on helpompi lähteä antamaan anteeksi huonoja puolia kuin itseään ei-miellyttävästä ulkonäöstä lähteä nostamaan pisteitä hyvistä ominaisuuksista...