Menis töihin laiskuri.

Se kun se ikuinen tahto, nuoruuden ihannointi ja lapsellisuus unohtuu päälle. Lapsellisilla ei ole omaatuntuntoa on vain ympäristöstä opittu yhteinen moraali tai moraalitomuus. Omatunto rauhoittaa, moraali motivoi, saavuttamaan ja pyrkyröimään jotakin. Mutta kun se on kovan työn takana, oma koulutus oma puoliso, oma talo. oma auto, oma kesämokki. Joten sitten kun kaikki em. on saavuttettu onkin unohtunut mitä alunperin haluttiin saavuttaa, olla onnellisia ja voida hyvin. Matkasta, työläästä työkeskeisestä via dolorosasta, onkin tullut päämäärää tärkeämpi, ja elämän tarkoitukseksi onkin muodostunut pyrkyröinti.

Aika usein kun suomalaisia, vanhojakin ihmisiä haastatellaan medioissa he kertovat että on saavutettu ja aina täytyy yrittää ja saavuttaa. Ja ylpeitä rauhattomuudestaan ovat, suositelevat, houkuttelevat ja haluisivat kaikki muutkin tekemisen orjiksi saaman kiireeseen, hätään ja kiirastuleen pyrkyröimään. Ja vain siksi etteivät paremmasta tiedä, omantunnon, ymärryksen tai empatian puutteen takia.