Uskontojen kehittyminen

Koetetaanpa vaihteeksi keskustelua uskontojen kehittymisestä. Mikä on uskontojen menneisyys ja tulevaisuus ja onko niille käyttöä tulevaisuudessa?

Vastaukseni on kaikkien suureksi hämmästyksesi että no on, mutta siinä on monta mutkaa matkassa, että uskonnot eivät tuhoa itse itseään.

Lähes kaikilla kansoilla ja yhteiskunnilla on ollut "uskonto" tyydyttämässä ihmisten maagisia tarpeita. Tämä on hyvin selkeä osoitus siitä, että uskonnoista on jotakin hyötyä, eli se tyydyttää jonkin ihmisen tarpeen. Ihminen lienee siis ainoa eläin jonka omat aivot kykenevät huijaamaan hänet uskomaan johonkin jota ei ole.

Uskonnot ovat aiheuttaneet hirvittäviä kustannuksia jokaiselle kansalle ja yhteiskunnalle, joka on sellaisen keksinyt ja sellaista harrastanut, eli miettikääpä pyramideja, Euroopan katedraareja yms yms, niin uskontojen eteen on tehty hirvittävä määrä uhrauksia, joka on ollut pois jostain muualta. Se aika olisi voitu pähkäillä oikeasti tärkeitä asioita, tai tehdä jotain oikeasti tuottavaa toimintaa, kuin pykätä rakennuksia mielikuvitusolennoille.

Jos tuohon ihmismielen pimeään aikaan olisi syntynyt jokin oikeasti ateistinen yhteiskunta, se olisi helposti jyrännyt tuollaiset yhteiskunnat ja valloittanut maailman, mutta näin ei käynyt, joten uskonto on tarjonnut ihmisille jotain, jota he tarvitsivat.

Varhaisimmat kirjalliset todisteet ihmisen kirjoitustaidosta ovat noin 5000 vuoden takaa joten me tiedämme että uskonto oli jo silloin olemassa. 6 miljoonaa vuotta sitten olimme aloitettevia ihmisiä ihmisapinoiden muodossa, niin mitä tapahtui noiden 5 995 000 vuoden aikana, joiden aikana uskonto kehittyi nykyiseksi järjestelmäksi?

Mitä funktioita uskonnolla on? Me tiedämme siis, että se aiheuttaa hyvin raskaita kustannuksia harrastajilleen ja yhteiskunnillekin pakottamalla osan elämään selibaatissa, kieltäytymään lasten saamisesta, hyväksymään esim. pyramidien rakentamisen, tappamaan arvokkaat kotieläimet, toisinaan jopa omat lapsensa ja itsensä ja viettämään hyvin paljon aikaa toistellen samoja sanoja ja lauseita yhä uudelleen ja uudelleen ilman mitään näkyvää tulosta.

Uskonnolla on siis pakko olla jokin etu, joka kumoaa nämä hirvittävät rasitteet joita se tuo tullessaan, koska muuten sitä ei olisi syntynyt eikä se olisi kehittynyt.

Uskonto syntyi kehittyneiden aivojemme kyvyllä päätellä syy, toimijuus ja aikomus. Eli aivomme kykenevät ennakoimaan vaaroja, todellisia tai keksittyjä ja muodostaa ennustusarvoltaan hyviä kasaalisia selityksiä, jotka auttoivat meitä jäämään eloon.

Lajimme menestys on tämän ominaisuuden ansiota. Vihermarakatit ovat kehittäneet hyvin toimivan varoitusjärjestelmän päävihollisensa pytonin varalta. Mutta vihermarakatti ei osaa päätellä maassa olevista pytonin jäljistä että pyton on lähellä, vaan he tarvitsevat suoran näkökontaktin käärmeeseen. Ihminen osasi päätellä näkemistään jäljistä, että käärme on lähellä. Voi olla, että jälki olikin päivän liian vanha ja käärmettä ei enää olisi lähistöllä, mutta vara ei venettä kaada kun on hengestä kysymys. Hitaasti ihminen oppi päättelemään jäljistä, että milloin jäljestä pitää olla huolissaan ja milloin ei. Vihermarakatti ei ole oppinut päättelemään miljoonien vuosien aikana tuota asiaa, vaan edelleen se vaatii suoran näkökontaktin käärmeeseen. Heidän aivoistaan puuttuu siis ominaisuus joka meillä on, eli muodostaa hyviä ennusteita näkemistään asioista ja yhdistää asioita toisiinsa, jota toista et vielä välttämättä ole havainnut. Vihermarakatit ovat miljoonia vuosia nähneet puustansa pytonin ryömivän maassa ja näkevät sen tekevän jäljen, mutta he eivät osaa yhdistää pelkkää jälkeä käärmeeseen ja käärmeen vaaraan.

Osaamme siis yhdistää toimijuuden maassa oleviin jälkiin, jota toimijaa emme ole vielä nähneet eikä meillä ole siihen suoraa kontaktia.

Tästä aivojemme ominaisuudesta aloimme kehittää toimijuutta sääilmiöihin, ihmisen kuolemaan, sairauksiin yms ja näin uskonnot syntyivät.

Ihminen viljeli maata ja sai joskus hyvän sadon ja joskus huonon sadon ja joskus ei ollenkaan. Viljelijä alkoi miettiä, että jospa satoon vaikuttaa jokin asia, jota en näe ja voisin jotenkin vaikuttaa tähän toimijaan ja näin hän alkoi kehitellä toimia, joilla vaikuttaa tähän sadon määrän vaikuttajaan. Toki satoon vaikutti jokin asia, eli vaikkapa sää yms, mutta viljelijä päätteli että kausaalinen syy on jokin yliluonnollinen toimija, jota ei voi nähdä, mutta johon voi vaikuttaa.

Ihminen oli jo oppinut, että on asioita, joita et voi nähdä, mutta joka on olemassa, eli vaikkapa se käärmeenjälki kertoo käärmeestä, jota et kuitenkaan näe missään.

Ehkäpä se sadon määrään vaikuttajakin tulee esiin, kun opimme oikeat keinot, kuten käärme tulee esiin luolastaan, kun siihen käyttää oikeaa keinoa.

Ihminen alkoi uskoa että näkymätön toimija vaikutti satoon ja kun tanssi oikean tanssin, saattoi joskus saada paremman sadon, eli tähän toimijaan pystyi vaikuttamaan, oli ihmisen aivojen päätelmä asiasta.

Jatkuuu.....