Hei!
Kyseessä on elokuussa syntynyt suomenlapinkoira uros.
Missä vaiheessa on syytä huoleen kun koira ei opi olemaan purematta..
puree käsiä ja jalkoja ei kenkiä eikä huonekaluja ..käsiä ja jalkoja silmät vihaa leimuten. Luita pojalla on ja hyvin hoidetaan.
Ei usko millään...vesisuihkepulloakin on kokeiltu ja erilaisia muita systeemejä..
muuten tottelee...oppii helposti. Uhma vain kasvaa kun kieltää puremista.
ärisee vastaan ja käy uudestaan kiinni...
Onko ylipainoinen 20 kg. kohta lasissa.
Ulkoilee päivittäin monesti. Asumme maalla. Ei muita koiria.Hyvin hoidettu ja pidetty.
suomenlapinkoiran käytös
Mörri August
10
3924
Vastaukset
- paimensukuisen lapinkoiran ...
Itsellä siis paimensukuinen lapinkoira, mutta samojen ongelmien kanssa painittiin pitkään mekin pentuvaiheessa. En enää muista milloin tuo uhma olisi loppunut, mutta ei siinä meilläkään mikään auttanut, pahempi ja ärhäkämpi tuli kun kielsi! Ajan myötä tilanne rauhottui. Kannattaa ehkä yrittää olla välittämättä, niin ainakin me tehtiin. Annettiin pennun vaan olla, välittämättä siitä, että se haki huomiota koko aikaisella puremisella.
Ihan normaalilta siis kuulostaa, että juuri käsiä ja jalkoja vihataan, ei kenkiä tai huonekaluja. Mutta muuta neuvoa en oikein osaa antaa kuin että ajan myötä helpottaa. Meillä ainakin meni ihan hetkessä sitten ohi. Ei siihen silloin auttanut suihkepullot, alistaminen tai luut, sillä pentu kun oli, niin ärsyttää piti minkä kerkesi.- Pipa
Huomionhakua on pojalla, kaikki toiminta mitä sen kitkemiseksi tekee, on pennun mielestä osallistumista sen huomionhakuun, eli tilanteesta kannattaa poistua ja kääntää selkä pennulle. Loppuu noin vuoden ikäisenä tuollainen pureskelu. Lapinkoira on osallistuva ja älykäs koira, eli tarvitsee paljon virikkeellistä toimintaa, kannattaa aloittaa sen kanssa jokin harrastus: toko, agility, etsintä tai jäljenseuraaminen. Suomen lapinkoiralla on pk-oikeudet, eli harrastusmahdollisuuksia on. Painoltaan pentu vaikuttaa aika iso kokoiselta, eli painoa ei varmaankaan enää tule monta kiloa vuoden ikään mennessä.
- puppe
Oli meidänkin uros ihan kamala pentuna ja nuorena. Kävi kiinni kaikkeen mikä liikkui ja silmät täynnä vihaa. Tossa reilun vuoden iässä se sitten järkiintyi aika paljon. Ongelmana vaan on nyt (2,5 v), että se vihaa hanskoja! Jos sitä erehtyy silittämään hanskat kädessä tai se näkee vastaantulevien ihmisten hanskoja, niin on piru irti. Tosi huomionkipee tää haukkuja on aina ollut, mutta nyt se huomionkipeys ei enää ilmene riidan haastamisena vaan sillä että koko ajan pitäisi olla rapsuttamassa. Kyllä niillä koirillakin näkyy miehistymisriitit olevan=)
- miini
itsellä jo iäkäs vaarikoira, mutta pentuna oli samoja oireita. tosin se yritti kurmottaa näykkimällä ja puremalla meidän silloin 6-v nuorimmaista, ja nyt myöhemmin perheen uusia jäseniä, lapsenlapsia on uhkaillut murisemalla.
Kasvattaja neuvoi, tai suorastaan vaati, että kitken heti tuollaiset elkeet tarpeenvaatiessa reilulla voimalla. Niinpä sitten selätin koiran parikymmentä kertaa peräkkäin, kun tapasin sen näykkimästä lastani. Koira puri minua, huusi ja uhmasi, aina vain väänsin sen ketoon, kunnes alistui kunnolla. välillä itkimme molemmat, koira ja minä, mutten hellittänyt, ennenkuin se paljasti vatsan ja kaulan ja jäi siihen asentoon vielä, kun irritin otteeni siitä.
jos en olisi saanut kasvattajalta tiukkoja ohjeita alistamiseen ja ehdottoman tottelevaisuuden vaatimiseen, en olisi osannut olla niin vaativa siinä tilanteessa.
sen koommin ei koiraa ole tarvinnut kuritusmielessä koskea. näitten pienten tullessa taloon on riittänyt puhuttelu tiukkaan sävyyn.
tuosta rapsutusvaatimuksesta sanoi tämä viisas kasvattajani, että sekin on yksi vallanhalun osoitus, siis riittää kun sanoo, että riittää jo, kun ei kerran taho enää rapsuttaa.
Lapinkoira on iana, kultanen koira, helppo kouluttaa, mutta uroksella on erittäin vahva laumanjohtaja-vietti, joten sillä pitää olla selkeä laumajärjestys---koira se viimeinen hierarkiassa--kuten kai kaikki koiranomistajat tietävät?! - ei-toivottuun käytökseen
miini kirjoitti:
itsellä jo iäkäs vaarikoira, mutta pentuna oli samoja oireita. tosin se yritti kurmottaa näykkimällä ja puremalla meidän silloin 6-v nuorimmaista, ja nyt myöhemmin perheen uusia jäseniä, lapsenlapsia on uhkaillut murisemalla.
Kasvattaja neuvoi, tai suorastaan vaati, että kitken heti tuollaiset elkeet tarpeenvaatiessa reilulla voimalla. Niinpä sitten selätin koiran parikymmentä kertaa peräkkäin, kun tapasin sen näykkimästä lastani. Koira puri minua, huusi ja uhmasi, aina vain väänsin sen ketoon, kunnes alistui kunnolla. välillä itkimme molemmat, koira ja minä, mutten hellittänyt, ennenkuin se paljasti vatsan ja kaulan ja jäi siihen asentoon vielä, kun irritin otteeni siitä.
jos en olisi saanut kasvattajalta tiukkoja ohjeita alistamiseen ja ehdottoman tottelevaisuuden vaatimiseen, en olisi osannut olla niin vaativa siinä tilanteessa.
sen koommin ei koiraa ole tarvinnut kuritusmielessä koskea. näitten pienten tullessa taloon on riittänyt puhuttelu tiukkaan sävyyn.
tuosta rapsutusvaatimuksesta sanoi tämä viisas kasvattajani, että sekin on yksi vallanhalun osoitus, siis riittää kun sanoo, että riittää jo, kun ei kerran taho enää rapsuttaa.
Lapinkoira on iana, kultanen koira, helppo kouluttaa, mutta uroksella on erittäin vahva laumanjohtaja-vietti, joten sillä pitää olla selkeä laumajärjestys---koira se viimeinen hierarkiassa--kuten kai kaikki koiranomistajat tietävät?!Jos et fyysisesti jaksa "tapella" voittajaksi asti koirasi kanssa, ERISTÄ se aina kun se alkaa puremaan. Hanki näyttelyhäkki - tarpeeksi iso - ja laita koira AINA sinne, kun se alkaa puremaan. Ja annat olla vaikka huutaisi ja vinkuisi. Sitten otat pois kun on hiljaa.
Ja aina uudelleen eristyksiin ( eri huoneeseen, näyttelyhäkkiin, EI HUOMIOTA! ) kun aloittaa puremisen.
Laumasta erottaminen tehoaa aina.
- minttu
Jan Fennel on kirjoittanut kaksi kirjaa, joissa arvojärjestyksen luominen oikeaksi on esitetty todella ymmärrettävästi, sekä TÄYSIN ILMAN VÄKIVALTAA...Tutustu ihmeessä
Kirjat on Koulutan koiraani, sekä
Kuuntelen koiraani - iheellistä :o
Meillä suomenlapinkoiran pentu on hyvin kiltti. ei hauku eikä varsinkaan pure. En tiedä mikä raivohulluus teidän koiralla on.
Lapinkoiria löytyy luonteensa puolesta laidasta laitaan: Osa on varsin pehmeäluonteisia ja kokemattomankin harrastajan helppo kouluttaa, ovat aivan ihanteellisia perhekoiria. Osa on periksiantamattomia, energisia ja aktiivisia, pentuina ehkä aivan riiviöitä, ja vaativat myös kouluttajalta päättäväisyyttä ja täsmällistä otetta.
- pentu2
Minulla 17-viikkoinen urospentu, aluksi kokeilu roikkua lahkeessa ja kiellettiin loppui siihen, luita on senkin edestä kova syömään. Edellinen oli sitten kauhea puremaan ja eirtyisesti naskalit oli pirulliset, oletko kokeillut laittaa etikkaa käsiin ja jalkoihin? Haihtuu pian joten kannattaa laittaa usein. Toinen on eläinkaupoissa myytävä suihke en tiedä onko parempi kuin normaali suihkepullo, ainakin sitä suositellaan hieman isoimmille pennuille.
- Pihakoiran naru
Koiralta on isännyys hukassa. Koira on ottanut isännän roolin ja se ei toimi. Omaa koiraa ei saa koskaan pelätä, koska se vaistoaa sen ja jälleen ottaa vallan itselleen ja käyttäytyy omistajaa/isäntää kohtaan ärhäkästi ja isäntä pelkää... - ja kierre on valmis.
Olen joutunut ottelemaan useasti oman 7v SLKU:n kanssa palauttaakseni isännyyden oikeaan osoitteeseen. Ei siinä tarvita mitään potkuja tai nyrkkejä yms. väkivaltaa. Koira selälleen vain alistumisasentoon ja siinä pito kunnes rauhoittuu. Silloin paikka laumassa on selvänä koiralle. Tuo isännyyden testaus on sitten muuten jokapäiväistä koiran kanssa elämistä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692673
- 632614
- 681772
- 241607
- 201530
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91460- 151372
- 381223
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81187- 251106