Ahdistustako?

Ahdistunutko

Miten täällä pärjäävät muut, joita kaikki säännöllisyys ahdistaa? Kokemuksia?

Itse käyn koulua jota on vain ma-ke, eikä ole montaa viikkoa milloin olisin joka päivä kouluun pystynyt menemään.
Entisessä 3-vuorotyössä pärjäsin hyvin, kun usein samana päivänä pystyi vielä vaihtamaan vuoron. Siellä en pystynyt jatkamaan, kun asiakaspalvelutilanteet ahdistavat liikaa.

Ahdistun myös liian "tutuiksi" tulevista ihmisistä, kerran pari pystyn käymään vaikka lenkillä yhdessä, sen jälkeen alkaa ahdistamaan ja keksin kaikkia verukkeita ja siihen se sitten jääkin. Eikä kyse olisi siitä etten viihtyisi ihmisen kanssa, niin vaan käy aina. Ja lopulta olen tyytyväinen, että pääsin eroon "siitä rasittavasta tyypistä", vaikka ei niissä ihmisissä todellisuudessa mitään vikaa ole ollut. :/

Muilla samanlaisia kokemuksia?

5

67

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Artsi5676

      Se on ahdistusta jos niin päätät, vaikkei se sitä tarvi olla. On ihan normaalia meille ihmisille. Turha miettiminen pois ja antaa mennä vaan.

    • säännöllistä

      Miksi käyttää sanaa "ahdistus" tälläisestä? Onko "ahdistus" jotenkin muotisana nykyisin?

      Ahdistun kun ei ole sitä ja sitä kaupassa, ahdistun kun ei kulje useammin linja-autoja?

      Voihan se olla vain että kyllästyt heidän samantapaisiin loruiluihin.
      Tai että et vain tykkää niistä oppiaineista.

      Säännöllisyys on sekä hyve että paha. Jotta yhteiskunta toimii, niin pitää olla säännöllisyyksiä. Mitä tulisi jos koulut olisi auki vain joinain viikkoina ja tunteja pidettäisiin milloin sattuu?

      Voi opettaa itseään.
      En ennen tykännyt astiapesusta enkä siivoamisesta.
      Nykyisin on ihan kivaa.

      Ottaa vaan itseään niskasta kiinni.

      • Ahdistunutko

        Tunnistan kyllästymisen ja ahdistuksen toisistaan, tuskin itsekään sekoitat niitä keskenään? Kyllästymiseen harvemmin, jos koskaan, kuuluu fyysisiä ja psyykkisiä oireita, joita taas ahdistukseen liittyy pitkä lista.

        Kaipasin vertaistukea muilta, jotka kokevat vastaavaa.

        Minulla on dianosoitu mm. ahdistus, paniikkihäiriö ja masennus. Sinänsä nimimerkkini on harhaanjohtava, en kaipaa vastausta siihen onko ahdistukseni ahdistusta..

        Itseään niskasta kiinni, niinkö? Mitähän teet tällä palstalla, jos et ymmärrä tippaakaan kuinka mieli toimii. Vai luuletko, että minusta (ja muista) mielen ongelmista kärsivistä on jotenkin mukavaa sairastaa näitä sairauksia? Ja että emme vaan "ota itseämme niskasta kiinni" parantuaksemme?

        En missään vaiheessa viestiäni toivonut esim. koulujen olevan vapaammin auki - se kun ei ole tässä ongelmana. Ongelma on oma ahdistukseni säännöllisiin asioihin. Niinpä minä ymmärrän ongelman olevan minussa itsessäni, ei ympäröivässä maailmassa. Siltikään "niskasta kiinni!" ei ole ratkaisu tähän.


    • Artsi3244

      Ahdistuksessa on pitkälti kyse pitkäaikaisista pelko/jännitystiloista, joita ei olla purettu.

      Tärinäterapia netistä kannattaa tsekata. Siitä saattaa olla iloa monelle, sillä se purkaa juuri näitä pelko/jännitystiloja tehokkaasti.

    • vertainenn

      Täällä ilmoittautuu yksi joka asiasta ahdistuva yksilö. Työelämä on ollut minulle todella haasteellista. Nyt olen kuitenkin sinnittelyt samassa työssä vuoden päivät. Silti edelleen joka aamu jollain tapaa ahdistaa töihin meno. Pahimpina aamuina oksettaa ja joskus jopa oksennan. Pahimpia ovat ne aamut kun olen tehnyt jonkin virheen/mokan töissä. Virheilläni ei ole mitään suurempia seuraamuksia mutta olen mestari kehittelemään katastrofeja. Ja mun työ on sellainen että niitä virheitä tulee väkisin aina välillä. Mulla on lääkityksenä cibralex ja opamox tarvittaessa, jonka itseasiassa otan lähes joka arki aamu (15mg). Annostuksen olen saanu pidettyä samana, se vie ahdistuksesta sen pahimman huipun. Takana on 4 vuoden terapia jonka lopetin kun ei ollut enää mitää puhuttavaa. Diagnooseina on keskivaikea masennus sekä ahdistuneisuushäiriö.

      Mun on myös vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Haluan pitää ns. uudet tuttavuudet etäisinä. Teen myös samoin kun sinä että pari kertaa voin käydä esim. juuri lenkillä tai leffassa ym. uuden tutun kanssa. Sitten alan sanoa etten nyt ehdi jne. Ei se toinen sitten montaa kertaa jaksa kysyä kun aina vastaus ei. Mä jotenkin häpeän omaa elämääni siis mun epäonnistumisia (kesken jääneitä opintoja, niitä useita työsuhteita joista olen irtisanoutunut ahdistuksen vuoksi ym.) En myöskään halua seurustella (rakastan sitä että mulla on ihan oma koti jossa ei mun lisäksi ole ketään) enkä halua lapsia. Näitä saa aina selitellä ja monikaan ei oikein tajua. Mulla on muutama ystävä jotka olen tuntenut jo niin monta vuotta ettei heille juurikaan tarvitse mitään selittää sillä he tietävät jo historiani.

      Mä vihaan näitä kommentteja että ota ittees niskasta kiinni ja tuultapäin. Helpommin sanottu kuin tehty. Me joilla on ahdistuneisuushäiriö yleensä tunnemme jännityksen, pelon ym. paljon vahvempana ja lamaannuttavampana. Lisäksi moni sanoo että kaikki jännittää ja ahdistaa ja se kuuluu osana elämää, näin on, mutta kun sulla on ahdistuneisuushäiriö se jännitys ja ahdistus ei ole mitään pientä ja siedettävää vaan se on pahimmillaan täyttä helvettiä. Vertauksena vois ehkä mainita vaikka pahan ahtaanpaikankammon. Mieti tyyppiä joka menee erehdyksissä pienehköön hissiin parin muun tyypin kanssa ja hissi jää jostain syystä jumiin. Tämä ahtaanpaikan kammoinen saattaa mennä aivan paniikkiin, hyperventiloida ja ties mitä. Tai jos joku pelkää kuollakseen hämähäkkejä ja hyppää pöydälle pakokauhussa. Ahdistuneisuushäiriötä sairastavalla tulee nämä aivan samat tunnereaktiot ahdistavassa tilanteessa. Esim itselläni on sosiaalinen fobia minkä takia en voisi olla asiakaspalvelussa. Palvele siinä sitten asiakasta kun sulla toi tunne kun tuolla ahtaanpaikankammoisella tai tuolla jolla on araknofobia, on ihan helvetin hauskaa ja varsinkaan kun kukaan ei tajua mitä käyt läpi pääsi sisällä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      73
      2815
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      64
      2703
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1792
    4. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1637
    5. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      16
      1580
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1570
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      15
      1412
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1267
    9. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1243
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1229
    Aihe