jos välillä hiljennytään sen tosiasian edessä, että meillä on noin, ainakin puolet elämästä eletty.
Ehkäpä jo hieman enempikin jos realisteja ollaan, niin onko teillä koskaan ajatukset muutaman kymmenen vuoden päässä tulevaisuudessa?
Joko olette suunitelleet kuinka aiotte selvitä sen talonne/kotinne hoidosta ja yleensä kaikesta käytännön askareista?
Toisinsanoen kuinka olette turvanneet, väistämättä tulevan vanhuudenaikaisen elämänne ja ehkä yhä vain raihnaistuvan terveyden kanssa?
Lasketteko lastenne varaan kuinka paljon jne..??
Tämmöisiä ajattelin viskata tapetille, täällä kun kuulutetaan yhellään asiakeskustelujen perään.
Kuinkas
Pirre*
83
2544
Vastaukset
- 50jarisat
Vielä melkein puolet jäljellä, Pirre!
Mutta kyllähän asia tunkee joskus mieleen. En osaa elää vanhuutta nyt etukäteen.
Katson usein vanhempiani; onnellisia he ovat, ehkä minäkin heidän iässään.
Vanhuus tulee kehoon ja mieleen pikku hiljaa, sopeudumme jokaiseen uuteen vaiheeseen kuitenkin, pienten kriisien läpi jos ei muuten. Ihminen on yllättävän sopeutuvainen kaikkeen, pakon edessä vaihtoehdot ovat usein vähissä ja elämää on jatkettava.
Porskutellaan. Ainakaan omalta kohdalta ei ole tullut mietittyä "loppuelämän"selviytymistä".On ollut tosta vähän yli nelikymmpisestä sellaiset fiilarit että en ole oikein uskonut normaalia eläkeikää saavuttavani.No,sairaeläkkeelle olen selvinnyt ja voisi tietty jonkin etapin vielä itselleen asettaa.
Täytyypä tuumata,eläiskö todella niin vanhaksi kuin esim.tilastollinen miesten elin ikä on.Eipä tässä vielä kummosempaa suunnitelmaa ole tarjottavaksi,mutta itse lähtemisestä minulla on kyllä fantasia.Olisi todella upeaa ominavuin kiivetä korkealle vuorelle ja asettua suojaisaan paikkaan lepäämään hengittää rauhallisesti muutaman kerran ja vaipua rauhaisaan olotilaan ja vaipua syvään ikuiseen uneen.
Intiaanikulttuurissa kuvattu tapa.
Tämä olisi minun viimeinen ja ainoa toive.Se riittäisi minulle.- Pirre*
emw34 kirjoitti:
Eipä tässä vielä kummosempaa suunnitelmaa ole tarjottavaksi,mutta itse lähtemisestä minulla on kyllä fantasia.Olisi todella upeaa ominavuin kiivetä korkealle vuorelle ja asettua suojaisaan paikkaan lepäämään hengittää rauhallisesti muutaman kerran ja vaipua rauhaisaan olotilaan ja vaipua syvään ikuiseen uneen.
Intiaanikulttuurissa kuvattu tapa.
Tämä olisi minun viimeinen ja ainoa toive.Se riittäisi minulle.nyt ihan siihen lätemiseen asti mennään, niin minä haluaisin että läheiseni saattaisivat minut ja sitten vain liukuisin pois.
Sanoin kerran vaelluksella, kiivettyäni sinne tunturin huipulle, että haluaisin tuhkani viskattavan sieltä tuulen mukaan - en tiä viitsivätkö jälkeeni jäävät nähdä niin paljon vaivaa sitten.
Oho - nyt menee kyllä jo hieman liian drammaattiseksi - pitännöön ellee ensin se viiskytvuotta, parhaalla mahdollisella tavalla.. - n52
Pirre* kirjoitti:
nyt ihan siihen lätemiseen asti mennään, niin minä haluaisin että läheiseni saattaisivat minut ja sitten vain liukuisin pois.
Sanoin kerran vaelluksella, kiivettyäni sinne tunturin huipulle, että haluaisin tuhkani viskattavan sieltä tuulen mukaan - en tiä viitsivätkö jälkeeni jäävät nähdä niin paljon vaivaa sitten.
Oho - nyt menee kyllä jo hieman liian drammaattiseksi - pitännöön ellee ensin se viiskytvuotta, parhaalla mahdollisella tavalla..Nyt sitten kumminkin tämä;niin mulle sama mitä sitten tekevät.Oma toivomukseni meren tuuleen.Yhtä määrättyä paikkaa en halua.Ehkä olisi tulevilla helpompaa,jos ei pitäisi ainakaan velvollisuudesta niitä horsmia sinne,missä en ole.
- Pirre*
n52 kirjoitti:
Nyt sitten kumminkin tämä;niin mulle sama mitä sitten tekevät.Oma toivomukseni meren tuuleen.Yhtä määrättyä paikkaa en halua.Ehkä olisi tulevilla helpompaa,jos ei pitäisi ainakaan velvollisuudesta niitä horsmia sinne,missä en ole.
minäkin ajattelin..
Ei olisi omaisilla "pakkoa" käydä, ilmaisit sen tosi hyvin, siellä missä en ole..
- plunger
Yli puolet ilman muuta on takana, ajatukset aina joskus puntaroivat tulevaa mutta karkaavat vielä liian usein muistamaan mennyttä.
Terveys ja raha, siinä pilarit. Niiden varassa pysyy asunto/talo kunnossa tai kaatuu/kaikki on sekaisin ja pölyn peitossa tai kotina roskis. Askareista selviävät vielä 80 vuotiaat, kunhan jättävät osan tekemättä. Se käy yhtä helposti kuin maailman supistaminen siihen, että katsoo vain tekstitv-uutiset, ei lue lehtiä.
Lasten varaan voivat useimmat laskea, ja lasten lapsista saa myös ehtymättömän aarteen, yhden vahvan elämänlangan, jonka varassa kannattaa pysyä hengissä, kunnossa, virkeänä. No, minä en sitä voi, mutta useimmille se onnistuu.
Taloudellinen toimeentulo on arvoitus, eläkkeen määrää eivät ihmiset vielä tässä iässä tiedä, vaikka sitä maksavat. Kun eläkeikäisiä on liian paljon, leikataan etuja. Kun työ vähenee ja siis verotulot, karsitaan terveyspalveluja, yksityistetään ja hinnat karkaavat. Uusia kaluja ei tarvita, eläkeläisenä ei paljon vaatettakaan, mutta virkistystä tarvitaan ja matkoja vaikka teatteriin/konserttiin/taidenäyttelyyn ei voi vähentää eläketulosta (kuten työmatkat palkkatulosta). Terveyden ja kunnon rapistuessa lääkkeisiin ja lääkäreihin ja hoitoihin ja tutkimuksiin kuluu paljon, ruokailu yksipuolistuu kun ei välitä laittaa yhden ihmisen taloudessa mitään vaivaa vaativaa ja sekin heikentää kuntoa.
Tässä nopeasti muutama kommentti. Yleisesti. Oma tulevaisuuteni on paljon synkempi.- Pirre*
synkempi - ethän vain ole vaan alamaissa muuten?
- plunger
Pirre* kirjoitti:
synkempi - ethän vain ole vaan alamaissa muuten?
ei ole valittamisen aihetta. Tulevat kuukaudet muuttavat jo paljon, kun loppuu työ.
Yksinäisen miehen elämä voi vajota syvälle ihan huomaamatta ja kenenkään siihen puuttumatta kun omaisia ei ole, ei tiedossa ystäviä kylään tms.
Syntyy pian sellainen maailmasta eristynyt murjo. Ei mieleltä synkkä mutta ei iloinenkaan, vain ilmeetön ja liikkumaton, puhumaton kuin patsas. - Pirre*
plunger kirjoitti:
ei ole valittamisen aihetta. Tulevat kuukaudet muuttavat jo paljon, kun loppuu työ.
Yksinäisen miehen elämä voi vajota syvälle ihan huomaamatta ja kenenkään siihen puuttumatta kun omaisia ei ole, ei tiedossa ystäviä kylään tms.
Syntyy pian sellainen maailmasta eristynyt murjo. Ei mieleltä synkkä mutta ei iloinenkaan, vain ilmeetön ja liikkumaton, puhumaton kuin patsas.et sie ihan pilalla ole kun täällä juttelet meijjän kanssa.
Olen monta kertaa ajattellut, miten paljon onkaan yksinäisiä ihmisiä ja miksi he eivät kohtaa!?
Mutta se on kyllä ihan varmaa, että kodin seinien sisältä sinua- ja ketään ei tiedetä tulla hakemaan, jotenkin sinunkin täytyis vain tulla "ulos", ja etsittävä sitä elämäntoveria.
Voi miten paljon täälläkin tuntuu olevan yksinäisiä, mukavia naisihmisiä, eikun vaan ehottelemaan treffejä siitä - hus hus...( siis mieshän sinä olet kai, empä ole huomannut tarkistaa aikaisempia kommenttejasi sen vertaa, sori). - plunger
Pirre* kirjoitti:
et sie ihan pilalla ole kun täällä juttelet meijjän kanssa.
Olen monta kertaa ajattellut, miten paljon onkaan yksinäisiä ihmisiä ja miksi he eivät kohtaa!?
Mutta se on kyllä ihan varmaa, että kodin seinien sisältä sinua- ja ketään ei tiedetä tulla hakemaan, jotenkin sinunkin täytyis vain tulla "ulos", ja etsittävä sitä elämäntoveria.
Voi miten paljon täälläkin tuntuu olevan yksinäisiä, mukavia naisihmisiä, eikun vaan ehottelemaan treffejä siitä - hus hus...( siis mieshän sinä olet kai, empä ole huomannut tarkistaa aikaisempia kommenttejasi sen vertaa, sori).Olen jo pilalla, miehenä.
Kun kirjoitin, että yksinäinen jää seinien taa ja eristäytyy huomaamattaan kun ei ole kiinnekohtaa, en kirjaimellisesti tarkoita, että istuisin vain tuolissa lukemassa. Sitä tapahtuu paljon, kyllä, mutta tapahtuu myös tunnin-kahden kävelylenkkiä, (korkea)kulttuurin kulutusta, luonnossa retkeilyä ja tutkimista, vielä nyt. Vanhana ei sitten kai enää sellaista tapahdu. Sairaana ei ainakaan.
Elämän toveria en etsi. Siihen olen liian pilalla. En edes käy siellä, missä mahdolliset mukavat naisihmiset liikkuvat, paitsi kaupassa, mutta toista kertaa elämässä en kaupassa sentään elämäni naiseen törmää. Treffejä en ehdottele, vaikka pyydettäisiin. - Trölli
plunger kirjoitti:
Olen jo pilalla, miehenä.
Kun kirjoitin, että yksinäinen jää seinien taa ja eristäytyy huomaamattaan kun ei ole kiinnekohtaa, en kirjaimellisesti tarkoita, että istuisin vain tuolissa lukemassa. Sitä tapahtuu paljon, kyllä, mutta tapahtuu myös tunnin-kahden kävelylenkkiä, (korkea)kulttuurin kulutusta, luonnossa retkeilyä ja tutkimista, vielä nyt. Vanhana ei sitten kai enää sellaista tapahdu. Sairaana ei ainakaan.
Elämän toveria en etsi. Siihen olen liian pilalla. En edes käy siellä, missä mahdolliset mukavat naisihmiset liikkuvat, paitsi kaupassa, mutta toista kertaa elämässä en kaupassa sentään elämäni naiseen törmää. Treffejä en ehdottele, vaikka pyydettäisiin....voi olla? Miehenä pilalla? Miten, miksi?
Et kai ole hommannut itsellesi AIDSIA? En käsitä miten muuten voi olla miehenä pilalla?
Ei saa tehdä toista uteliaaksi, noin "salaperäisellä" kommentilla! - plunger
Trölli kirjoitti:
...voi olla? Miehenä pilalla? Miten, miksi?
Et kai ole hommannut itsellesi AIDSIA? En käsitä miten muuten voi olla miehenä pilalla?
Ei saa tehdä toista uteliaaksi, noin "salaperäisellä" kommentilla!Se on että kun elämässä ei ole muuta kuin työ, niin mies ei ole enää mies vaan tietokoneen jatke, näyttöruudun vanki, bittien rakastaja! Ei enää kommunikoiva ihminen, tai ihminen lainkaan. Vain kone. Ja kuten kaikki koneet, ei itse voi itseä huoltaa. Käy vanhanaikaiseksi ja pois hylätään. Uudella korvataan. Ongelmajätteenä hävitetään. Kukaan ei kaipaa.
- Trölli
plunger kirjoitti:
Se on että kun elämässä ei ole muuta kuin työ, niin mies ei ole enää mies vaan tietokoneen jatke, näyttöruudun vanki, bittien rakastaja! Ei enää kommunikoiva ihminen, tai ihminen lainkaan. Vain kone. Ja kuten kaikki koneet, ei itse voi itseä huoltaa. Käy vanhanaikaiseksi ja pois hylätään. Uudella korvataan. Ongelmajätteenä hävitetään. Kukaan ei kaipaa.
%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
Sanojesi takaa kuultaa masennusta. Tarkoittaako tuo kirjoituksesi suomeksi, ettet ole enää pystyvä sänkyhommissa? Nukkuminen ei kuulu siihen! Eikä petaaminen. Onko vaimo hylännyt sinut? Oletko ollut kiltti!? Välähdys``èt kai istu vankilassa(oikeassa siis)?
Tänään taas päätin mennä kerrankin ajoissa nukkumaan. Saas nähdä kuinka käy, kun tämä kone vartioi minua, etten vaan pääsisi ajoissa nukkumaan.
Niin niin, onhan siinä se nappula, mutta silti. Katsotaan...ehkä vihdoinkin tottelen itseäni! - plunger
Trölli kirjoitti:
%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
Sanojesi takaa kuultaa masennusta. Tarkoittaako tuo kirjoituksesi suomeksi, ettet ole enää pystyvä sänkyhommissa? Nukkuminen ei kuulu siihen! Eikä petaaminen. Onko vaimo hylännyt sinut? Oletko ollut kiltti!? Välähdys``èt kai istu vankilassa(oikeassa siis)?
Tänään taas päätin mennä kerrankin ajoissa nukkumaan. Saas nähdä kuinka käy, kun tämä kone vartioi minua, etten vaan pääsisi ajoissa nukkumaan.
Niin niin, onhan siinä se nappula, mutta silti. Katsotaan...ehkä vihdoinkin tottelen itseäni!Ei ole masennusta, on elämä vain melkein eletty.
Sänkyhommissa pystyminen on testaamatta, ei ole ollut tällä vuosituhannella kokemusta. Vaimo ei ole hylännyt, on lähtenyt tapaturman kautta. Olen ollut sikäli kiltti etten ole saanut kuin yhden ylinopeuden sakon ja sen maksoin etten joutunut vankilaan.
- *Nainen*
Olen sitä kyllä viime aikoina pohtinut, kun olen tuota vanhaa polvea katsonut läheltä. Näyttää kaikkea remppaa tulevan ikääntyessä vähitelleen lisää, mutta mitään ei lähde pois.
"Yläkerran setähän" se kaikesta päättää, mutta kyllä sitä toivoo, että liikuntakyky säilyisi eikä jäisi kokonaan kenenkään avun varaan.
Ja se yksinäisyys askarruttaa. Kun tässä läheisiä vanhuksia katselee, monella on ystäviä, mutta kun ovat yhtä vanhoja ja raihnaisia ikätovereita, jaksavat vierailla toisissaan enää hyvin harvoin. Ja tuolla vanhalla polvella on jotenkin käsittämätön arkuus käyttää vuokra-autoa vaikka on varaa. Eivät raskisi maksaa. Minäkin olen joukon läheisiäni suorastaan puoliväkisin työntänyt taksiin ja vierailumatkoille ystävien ja sukulaisten luo.
Yksi kerta kävi mielessä, että voisin viihtyä jossain pienessä yhteisössä vanhuuden päivät. Sellaisessa, jossa saisi ostaa joitain peruspalveluja, mutta jokaisella olisi oma koti ja mahdollisuus tehdä koti- ja pihatöitä. Ja vaihtaa ajatuksia yhteisön kanssa. Tiedän, että tällaisia jo on. Liekö sopivaa, vai pitääkö itse perustaa.
Lasten varaan en ole laskenut, eikä se ole mielekästä. Varsinkin silloin kun on nuori perhe ja pieniä lapsia, hyvä kun normaalista arjesta itse selviää. Jos omaisten tai lasten varaan laskee, heidän apuaan tulisi olla saatavilla säännöllisesti.
Hirveen pitkälle ei kannata tarkasti suunnitella, voi olla että on turhaa...- Pirre*
myös ihmetellyt miten kitsaita rahankäyttäjiä meidän ikäisten vanhemmat on, mutta toisaalta sen ymmärtääkin, monella on ollut tosi tiukkaa jo jokapäiväisen leivän varmistaminen ja nytkään ei vain osata tuhlata "turhaan".
Jotenkin irvokasta ihan kun tietää, että ihmisillä on pankkitili pullollaan rahaa ja yhä vain pihistetään kaikessa, ihankuin ei muistettais tätä elämän rajallisuutta.
Minäkin olen ajatellut että en haluaisi olla sellainen vanhus, joka katselaa vain jostain kerros- tai rivitalon ikkunasta- verhojen raosta pihalle. En haluaisi olla yksinäinen vanhana, ennen vaikka kuolen.
En minäkään haluaisi lasten joutuvan meitä hoitamaan, en ainakaan niin, että he olisivat velvoitettuja siihen. Haluaisin olla ns. itsenäinen mahdollisimman kauan.
Rupesin näitä asioita ajattelemaan kun jouduin kiipeämään meidän katolle pudottamaan sieltä lumia ja minua jo pelotti kamalasti :) - entä kymmenen - kahdenkymmenen vuoden päästä sitten.. - väsynyt
Pirre* kirjoitti:
myös ihmetellyt miten kitsaita rahankäyttäjiä meidän ikäisten vanhemmat on, mutta toisaalta sen ymmärtääkin, monella on ollut tosi tiukkaa jo jokapäiväisen leivän varmistaminen ja nytkään ei vain osata tuhlata "turhaan".
Jotenkin irvokasta ihan kun tietää, että ihmisillä on pankkitili pullollaan rahaa ja yhä vain pihistetään kaikessa, ihankuin ei muistettais tätä elämän rajallisuutta.
Minäkin olen ajatellut että en haluaisi olla sellainen vanhus, joka katselaa vain jostain kerros- tai rivitalon ikkunasta- verhojen raosta pihalle. En haluaisi olla yksinäinen vanhana, ennen vaikka kuolen.
En minäkään haluaisi lasten joutuvan meitä hoitamaan, en ainakaan niin, että he olisivat velvoitettuja siihen. Haluaisin olla ns. itsenäinen mahdollisimman kauan.
Rupesin näitä asioita ajattelemaan kun jouduin kiipeämään meidän katolle pudottamaan sieltä lumia ja minua jo pelotti kamalasti :) - entä kymmenen - kahdenkymmenen vuoden päästä sitten..voiko lapsia edes velvoittaa hoitamaan vanhempiaan.Onko olemassa laki että lasten pitää hoitaa vanhemoiaan vaikka heillä olisi rahaa pankkitili pullollaan ja eivät halua esm.palvelutaloon mennä asumaan.Missä raja vaikka rakastaakin?
väsynyt kirjoitti:
voiko lapsia edes velvoittaa hoitamaan vanhempiaan.Onko olemassa laki että lasten pitää hoitaa vanhemoiaan vaikka heillä olisi rahaa pankkitili pullollaan ja eivät halua esm.palvelutaloon mennä asumaan.Missä raja vaikka rakastaakin?
se raja varmasti löytyy.Se mitä käytännössä pystyy asian eteen tekemääm,on sitten monien tekijöiden summa.Taloudelliset resurssit,etäisyydet lähimmäisten välillä,elämän tilanteet yksilöiden välillä ym.
Silti kaikissa tilanteissa moniin asioihin voidaan vaikuttaa ja omaistemme elämänlaatua kohentaa.
- Fatalisti*
Pakko se on myöntää, että ajatuksissa on. Ei välttämättä haluaisi ääneen tulevaisuutta pohtia, mutta varmasti se jokaista tavalla tai toisella enemmän tai vähemmän askarruttaa.
Helpoin tapa on nimimerkkini mukaisesti ajatella, että kaikki menee niin kuin on mennäkseen. Puolisoista toinen lähtee aikaisemmin kuin toinen. En haluaisi olla se jäljelle jäänyt, mutta en myöskään se lähtijä.
Sitten kun ei enää itse jaksa kaikista/tai ei mistään käytännön asioista huolehtia, olisi minustakin se pieni "yhteisö" paras vaihtoehto, edellyttäen että siihen on silloin varaa. Saisi halutessaan palvelua ja huolehtimista, mutta samalla intimiteetti mahdollisimman pitkälle säilyisi. Voisi olla omissa oloissaan, kun siltä tuntuu ja juttukaveri voisi samasta piiristä ehkä löytyä niin haluttaessa.
Mutta täällähän me vielä olemme ja täysjärkisinä tietokoneillamme suffaamme. Ajateltaisiinko kuitenkin mieluummin nykyaikaa ja sen iloja ja odotuksiamme tässä ja nyt.- Vana-s
sanoa, että onkohan järkikin puolittunut, mutta ehdit onneksi toteamaan, ettei ole. Niinhän ne "viisaammtkin" ovat todenneet (en väitä, että he olisivat sinua viisaampia).
- n52
haluakkaan vielä "murehtia" etukäteen tulevaa.Kun pää ja jalat kestäisi jotenkin kunnossa,niin eiköhän se siitä.
Lapsieni moraaliin luotan sen verran,ettei ne minua tulevaisuudessa varmaan ihan heitteille jätä,jos apua tarvitsen sitten joskus,joskus.....- sitten yksin
Ei missään vaiheessa halua lastensa armoille. Minäkään en elämääni elä ja ajattele huomista kauemmas. Sen olen tehnyt selväksi ettei lapset eikä ukkokaan pilaa elämäänsä minun nosteluun jos sellainen eteen tulisi.
- n52
sitten yksin kirjoitti:
Ei missään vaiheessa halua lastensa armoille. Minäkään en elämääni elä ja ajattele huomista kauemmas. Sen olen tehnyt selväksi ettei lapset eikä ukkokaan pilaa elämäänsä minun nosteluun jos sellainen eteen tulisi.
tarkoitin sellaista normaalia huolenpitoa jossa yritetään pitää jokaisesta perheen jäsenestä huolta omien mahdollisuuksien rajoissa.En tosiaankaan toivo,että minustakaan mikään riippakivi tulisi.Toivoisin tietysti elämäni menevän niin,etten tuntisi olevani kenenkään armoilla,vaikka jos vanhaksi elän,niin luultavasti tulen tarvitsemaan esim.talon huolto apua.
Kaikkea mahdollista hyvää sinulle!
- Lappalainen
Mie tieten lähtisin 85-vuotiihaana mustasukkasen aviomiehen ampumana. Ja jos vielä lissää sais toivoa, niin se ampuja sais olla mettämiehiä, ettei raahnoin jäis.
- Pirre*
sillonko jo...eikä ohikkaa sais amppuu..
Se kyllä suattaa ampujallakkii käsi jo täristä - vai meinasit sie miten nuoren suaha vielä mustasukkaseks.. - Lappalainen
Pirre* kirjoitti:
sillonko jo...eikä ohikkaa sais amppuu..
Se kyllä suattaa ampujallakkii käsi jo täristä - vai meinasit sie miten nuoren suaha vielä mustasukkaseks..Sunkhaan miekhään omanikästä muoria...
Vaikka vannomatta paras. Emmie kolmekymmentä vuotta sitte hunteeranu, ette viiskymppisten kans joskus raajisin. Ei sole vielä tähän ikhään konsti ollu mustasukkaseksi saaha, ja sitä mie juuri toivon, ettei solis vielä sillonkhaan.
Oon siinä vain tosipuhheessa miettimistä tuossa vanhuuvessa, jos sitä alkaa hunttailemhaan. Mikä se minukki hyvvii, ko heittää jalka nousemasta koankynnyksen yli... - Pirre*
Lappalainen kirjoitti:
Sunkhaan miekhään omanikästä muoria...
Vaikka vannomatta paras. Emmie kolmekymmentä vuotta sitte hunteeranu, ette viiskymppisten kans joskus raajisin. Ei sole vielä tähän ikhään konsti ollu mustasukkaseksi saaha, ja sitä mie juuri toivon, ettei solis vielä sillonkhaan.
Oon siinä vain tosipuhheessa miettimistä tuossa vanhuuvessa, jos sitä alkaa hunttailemhaan. Mikä se minukki hyvvii, ko heittää jalka nousemasta koankynnyksen yli...pittää yrittee olla sovussa lapssiis kanssa siun - tai sitten josko sulla ois evväitä ottoo nyt semmonen kolomekymppinen, ihan vihille asti ja yrittäsit pittee hyvänä, kyll hää varmmaan pitäs siusta huolen sitten...
Ainakkii jos lihotat sen rahapussisi paksuksi, se vois kyllä auttoo paljo siinä assiissa. - Lappalainen
Pirre* kirjoitti:
pittää yrittee olla sovussa lapssiis kanssa siun - tai sitten josko sulla ois evväitä ottoo nyt semmonen kolomekymppinen, ihan vihille asti ja yrittäsit pittee hyvänä, kyll hää varmmaan pitäs siusta huolen sitten...
Ainakkii jos lihotat sen rahapussisi paksuksi, se vois kyllä auttoo paljo siinä assiissa.Siinähän kävis tieten niin, ette mie joutusin se pyssyn hakheen. Ja sillon soliski vanhuus turvattu, ko istus lopun ikkää linnassa.
- n52
Lappalainen kirjoitti:
Siinähän kävis tieten niin, ette mie joutusin se pyssyn hakheen. Ja sillon soliski vanhuus turvattu, ko istus lopun ikkää linnassa.
ainakii juttu luistavant.Jo tulevist pakotuksistkii puolet hävvii ku sie siint piät kiin,jot nauretaa myö vaik ite piru vastaa tullois.
- Pirre*
Lappalainen kirjoitti:
Siinähän kävis tieten niin, ette mie joutusin se pyssyn hakheen. Ja sillon soliski vanhuus turvattu, ko istus lopun ikkää linnassa.
arvelet että siun nuor emäntä ruppeis kiinnostammaan nuoremppiikkii, vai eppäiletkö, että rahalla ei ois rauhottavvoo vaikutusta, voishan se olla.
Siun vain pitäs tuumata, jotta yhteistähän se uskovaissiin tavara on, eikä sitä rihlloo kopeloijja suotta.
Hotelliahan ne kuulema nykysi kyllä linnattii on, ei sen puolleen. - Lappalainen
Pirre* kirjoitti:
pittää yrittee olla sovussa lapssiis kanssa siun - tai sitten josko sulla ois evväitä ottoo nyt semmonen kolomekymppinen, ihan vihille asti ja yrittäsit pittee hyvänä, kyll hää varmmaan pitäs siusta huolen sitten...
Ainakkii jos lihotat sen rahapussisi paksuksi, se vois kyllä auttoo paljo siinä assiissa.Koi ole viiessäkymmenessä viisastunu, niin tuskin sitä kuuessakymmenessäkhään rikastuu. Niette kyllä mie hääyn jättää sen kolmikymppisen sööteskan ottamatta.
Tieten se somaki olis muutheemaksi, mutta sitäki mie pölkään, ette jääpii vanhuus lyhköseksi semmosen kolmikymppisen kansa… - Pirre*
Lappalainen kirjoitti:
Koi ole viiessäkymmenessä viisastunu, niin tuskin sitä kuuessakymmenessäkhään rikastuu. Niette kyllä mie hääyn jättää sen kolmikymppisen sööteskan ottamatta.
Tieten se somaki olis muutheemaksi, mutta sitäki mie pölkään, ette jääpii vanhuus lyhköseksi semmosen kolmikymppisen kansa…jouvvut vasttuuseen, jos mie tikahun naurruun:).
Ai arvelit liijaks syvämmen piälle käyvvän, voishan se viijjä mehut, kyllä se on hyvä kun Lappalaisella on nuo rejaliteetit kohillaan.
Sitä vain en tiijjä vastoisko se luatu sitten sen miärän ja miten naurussasuin sitä erkanis tiältä vaikka ennemppään. - Lappalainen
Pirre* kirjoitti:
jouvvut vasttuuseen, jos mie tikahun naurruun:).
Ai arvelit liijaks syvämmen piälle käyvvän, voishan se viijjä mehut, kyllä se on hyvä kun Lappalaisella on nuo rejaliteetit kohillaan.
Sitä vain en tiijjä vastoisko se luatu sitten sen miärän ja miten naurussasuin sitä erkanis tiältä vaikka ennemppään.Siinä kävis pian niinkö naapurin isänäle. Soli käyny Viakrat hakemassa kirkolta, ja nappasi heti atteekin ovela lähtiissä yhen. Ko sei tehonu, niin se muutaman kilometrin ennen kotiatuloa otti varoiksi toisen. Kotiporstuassa sillä meni taju, ja eiko terveyskeskuksheen ampulanssila pillit päälä.
Mutta ensiapuhoitajat tykkäs, ette sitoli tajuttomanaki hyä käänelä paarila, ko silloli tukeva kahva... - Pirre*
Lappalainen kirjoitti:
Siinä kävis pian niinkö naapurin isänäle. Soli käyny Viakrat hakemassa kirkolta, ja nappasi heti atteekin ovela lähtiissä yhen. Ko sei tehonu, niin se muutaman kilometrin ennen kotiatuloa otti varoiksi toisen. Kotiporstuassa sillä meni taju, ja eiko terveyskeskuksheen ampulanssila pillit päälä.
Mutta ensiapuhoitajat tykkäs, ette sitoli tajuttomanaki hyä käänelä paarila, ko silloli tukeva kahva...kun rupesin lukemmaan tuota juttuusi, niin ensin juohtu mielleen, jotta se vijakra juuttu nuapuris kurkkuun ja siltä vuan niska jäykisty.
Tietysti jos se toinen tapletti ois jiänä kurkkuun sillekkii nuapurille ja toinen männy kahvatarppeiks, niin sillonhan se nuapuris ois ollu tosj jöpykkä nostella hoitajjiin.
Eihän vuan lie tullu hoitajille yljvoimasta mieltekkoo, liekkö selevinnä.. - Lappalainen
Pirre* kirjoitti:
kun rupesin lukemmaan tuota juttuusi, niin ensin juohtu mielleen, jotta se vijakra juuttu nuapuris kurkkuun ja siltä vuan niska jäykisty.
Tietysti jos se toinen tapletti ois jiänä kurkkuun sillekkii nuapurille ja toinen männy kahvatarppeiks, niin sillonhan se nuapuris ois ollu tosj jöpykkä nostella hoitajjiin.
Eihän vuan lie tullu hoitajille yljvoimasta mieltekkoo, liekkö selevinnä..Enhän mie tiä, kolin tajuton... No miten se mie ny...naapurin isäntähän se näemi oli, jokoli tajuton.
Nin eihän se tieten tieny, käytethiinkö sitä hyäksi. Mutta tuskin solin kärhjiin mannuuttanu, vaikkolis jotaki aavistellukki; soon lotimies se naapuriki.
Tie vaikkolis naapuri joutunu eesvastuushen sen vanhaan aselain mukhaan, ette latattua asetta ei saa jättää lasten eikä naisten saantheile? - Pirre*
Lappalainen kirjoitti:
Enhän mie tiä, kolin tajuton... No miten se mie ny...naapurin isäntähän se näemi oli, jokoli tajuton.
Nin eihän se tieten tieny, käytethiinkö sitä hyäksi. Mutta tuskin solin kärhjiin mannuuttanu, vaikkolis jotaki aavistellukki; soon lotimies se naapuriki.
Tie vaikkolis naapuri joutunu eesvastuushen sen vanhaan aselain mukhaan, ette latattua asetta ei saa jättää lasten eikä naisten saantheile?out kyllä ihan mahoton lorsa, miun pittää varroo jotta ei tuo leipäpala mäne henkkeen, siun kanssa ei kyllä ikävä tule ..out sie vain kyllä semmonen kellukka. Lekenttoohan sie laskettelet mokoma - nuapuri muka..
Jos ei vuan nyt joutus lapsruokkojakkii maksammaan - raukka..ja onhan se muutennii harmi jos tietämätä semmonen hyvä..
Nyt pittää ruveta kahtommaan tuolta kakkoselta tulevvoo lapinpoikkoo - just sano "pölkkään" - on pakko kahtoa tuo..hyvvee yötä.. - Pirre*
Pirre* kirjoitti:
out kyllä ihan mahoton lorsa, miun pittää varroo jotta ei tuo leipäpala mäne henkkeen, siun kanssa ei kyllä ikävä tule ..out sie vain kyllä semmonen kellukka. Lekenttoohan sie laskettelet mokoma - nuapuri muka..
Jos ei vuan nyt joutus lapsruokkojakkii maksammaan - raukka..ja onhan se muutennii harmi jos tietämätä semmonen hyvä..
Nyt pittää ruveta kahtommaan tuolta kakkoselta tulevvoo lapinpoikkoo - just sano "pölkkään" - on pakko kahtoa tuo..hyvvee yötä..tuo melekonen esitys..
Tuolla kun joku kysel, että minkälainen asumiskommuuni myö organiseerattas sitten vanahollepäiville, niin pittää siulttai kyssyy jo etukätteen, jotta tulet siekkii sitten sinne ja millä eholla sie tulisit?
Harkihehan yönseutu rauhassa, jotta ei tule vuan tule tehttyy liijjan äkkii, nuin kauvvaskantossii piätökssii.. - Pirre*
Pirre* kirjoitti:
tuo melekonen esitys..
Tuolla kun joku kysel, että minkälainen asumiskommuuni myö organiseerattas sitten vanahollepäiville, niin pittää siulttai kyssyy jo etukätteen, jotta tulet siekkii sitten sinne ja millä eholla sie tulisit?
Harkihehan yönseutu rauhassa, jotta ei tule vuan tule tehttyy liijjan äkkii, nuin kauvvaskantossii piätökssii..,johtu mieleeni, että siullehan se pitäs kota tehä, liijan iso kultturisokkihan se vois siulle olla muunlainen asumus.
Liijjan lämminnii sulla vois olla tiällä mannerilimastossa assuu, joutusit vielä uimasimmariloissa vuan kävelemmään parraasttaan, eihän myö semmosseen riessaan-sinnuu.. - Lappalainen
Pirre* kirjoitti:
,johtu mieleeni, että siullehan se pitäs kota tehä, liijan iso kultturisokkihan se vois siulle olla muunlainen asumus.
Liijjan lämminnii sulla vois olla tiällä mannerilimastossa assuu, joutusit vielä uimasimmariloissa vuan kävelemmään parraasttaan, eihän myö semmosseen riessaan-sinnuu..Sehän oli se Röyhkän tekemä juttu. Sattu muuten olheen meän kylältä net Aapi ja Simppa - tunsin tieten molemat; kuolheita nyt jo kumpiki. Kuattu se vain oli jossaki muuala, vaikka maisema oli hyin oikean näkönen. Oli siinä tarinassa tottaki malliksi, mutta päänänsä soli tieten lekentaa.
Mutta siitä Välilanssista - vai miksi sitä vanhainkommuunia pitäs kuttua? Molen tässä ennemiten jo keriny hunttailemhaan, ette minnekhään se tehhään.
Emmie tieten ossaa oikhein aatella, ette sinne etehlään muuttasin, sääskiin perhän. Mutta tulkaa tet tänne. Mie piän, ette tet että muuhunkhaan sophuun taia paikasta päästä, ettäkä paremphaan ainakhaan. - Pirre*
Lappalainen kirjoitti:
Sehän oli se Röyhkän tekemä juttu. Sattu muuten olheen meän kylältä net Aapi ja Simppa - tunsin tieten molemat; kuolheita nyt jo kumpiki. Kuattu se vain oli jossaki muuala, vaikka maisema oli hyin oikean näkönen. Oli siinä tarinassa tottaki malliksi, mutta päänänsä soli tieten lekentaa.
Mutta siitä Välilanssista - vai miksi sitä vanhainkommuunia pitäs kuttua? Molen tässä ennemiten jo keriny hunttailemhaan, ette minnekhään se tehhään.
Emmie tieten ossaa oikhein aatella, ette sinne etehlään muuttasin, sääskiin perhän. Mutta tulkaa tet tänne. Mie piän, ette tet että muuhunkhaan sophuun taia paikasta päästä, ettäkä paremphaan ainakhaan.kaikki näyttelijät siinä amatöörejä, kun tuntuvat niin jäykän makusesti vievän ne roolisuoritukset siinä?
Mikäs se poijjat tappo, liika annostusko tuli otettuu liäkettä surruun/illoon, vai mikä se tulj?
Välilanssi on hyvin kuvaava kyllä :)), loppusijotus ois sitten jossai, missä kelläi sitten.
Kaheksankymmenenviijjen ikänen sukulaismies huasto tuntojjaan vakavan sairautesa tiijettyysä, jotta "tulloo se väkisin osotteenmuutos miulle nyt", vuan selevishän tuo vielä siittäi, on kai liijan kova pala tuommosen huumorin ommoova papparainen viikatemiehellekkii.
Tuo juttu nyt tuli vaan sivujuontteena tuosta siun Välilanssistas, tuo oissi aika hyvä nimikkii sille uuvelle asuntoyhtijölle -ihan pittää laittoo korvan taakse.
Kuule, ne teijjän itikat ei tänne ou millonkkaa kerinnä kaikki, ku pien murtoosa vuan, sen puolleen voit huoleti olla tiälläkkii vanhhuutes.
Paras paikka se miustakkii ehottomasti ois, muihen puolesta en voi mittää sannoo, palavelut vuan- ja huvit voip olla joillehhii melekosen ettäällä.
Vai eikö se vanha tarvviikkaa, muuta kun pehmyttä leippee huviksseen, siun mielestä? - Lappalainen
Pirre* kirjoitti:
kaikki näyttelijät siinä amatöörejä, kun tuntuvat niin jäykän makusesti vievän ne roolisuoritukset siinä?
Mikäs se poijjat tappo, liika annostusko tuli otettuu liäkettä surruun/illoon, vai mikä se tulj?
Välilanssi on hyvin kuvaava kyllä :)), loppusijotus ois sitten jossai, missä kelläi sitten.
Kaheksankymmenenviijjen ikänen sukulaismies huasto tuntojjaan vakavan sairautesa tiijettyysä, jotta "tulloo se väkisin osotteenmuutos miulle nyt", vuan selevishän tuo vielä siittäi, on kai liijan kova pala tuommosen huumorin ommoova papparainen viikatemiehellekkii.
Tuo juttu nyt tuli vaan sivujuontteena tuosta siun Välilanssistas, tuo oissi aika hyvä nimikkii sille uuvelle asuntoyhtijölle -ihan pittää laittoo korvan taakse.
Kuule, ne teijjän itikat ei tänne ou millonkkaa kerinnä kaikki, ku pien murtoosa vuan, sen puolleen voit huoleti olla tiälläkkii vanhhuutes.
Paras paikka se miustakkii ehottomasti ois, muihen puolesta en voi mittää sannoo, palavelut vuan- ja huvit voip olla joillehhii melekosen ettäällä.
Vai eikö se vanha tarvviikkaa, muuta kun pehmyttä leippee huviksseen, siun mielestä?En tullu tällä kertaa kattonheeksi, kolen nähny sen pari kertaa ennemiten. Aapin näytteliä oli kuitekki ammattilainen, muista mien tiijä. Enkä muista sitäkhään, mihin net elokuvassa kuolit, mutta oikeassa elämässä viihnaan molemat. Simppa vielä melko nuorena, taisi olla alle nelikymppisenä.
Meilole sääskiä ollu kolmeen nelhjään keshään. Viiminen nähty tuola kurussa luontopolun varressa kolme vuotta sitte, ja soon nykysten sielä samhaallaihin harvinaisena nähtävänä ko virtavästäräkki ja sinipyrsto. Molen itte Tammisaaressa nähny viimisen toissa kesänä.
Sanoppa mikä huvi täältä puuttuu. Ja siinä sitolis sirkusta ja teaateria meile ja muilekki piisale asti, ko tänne lompolon ranthaan nämä äijit ja -ämmit kokkointus tulistelheen ja asentoa pithään.
Äijät istus päivähoijossa lähikuppilassa kepit narikassa ja ämmät menis naistentanshiin että väskyt keikkus rollattorin aisassa... - Pirre*
Lappalainen kirjoitti:
En tullu tällä kertaa kattonheeksi, kolen nähny sen pari kertaa ennemiten. Aapin näytteliä oli kuitekki ammattilainen, muista mien tiijä. Enkä muista sitäkhään, mihin net elokuvassa kuolit, mutta oikeassa elämässä viihnaan molemat. Simppa vielä melko nuorena, taisi olla alle nelikymppisenä.
Meilole sääskiä ollu kolmeen nelhjään keshään. Viiminen nähty tuola kurussa luontopolun varressa kolme vuotta sitte, ja soon nykysten sielä samhaallaihin harvinaisena nähtävänä ko virtavästäräkki ja sinipyrsto. Molen itte Tammisaaressa nähny viimisen toissa kesänä.
Sanoppa mikä huvi täältä puuttuu. Ja siinä sitolis sirkusta ja teaateria meile ja muilekki piisale asti, ko tänne lompolon ranthaan nämä äijit ja -ämmit kokkointus tulistelheen ja asentoa pithään.
Äijät istus päivähoijossa lähikuppilassa kepit narikassa ja ämmät menis naistentanshiin että väskyt keikkus rollattorin aisassa...minnuu ei ikävät vaivvois sielläkkää, mutta voip niitä olla meissäi niin pilolle urbaanija yksilöitä, jotta ainakkii ruokamarkettiin pitäs piästä joskus ja oikkeeta tiijatterriikkii kahtommaan.
Päivätanssittii pittäs jättee laskusta pois, kun ne rollaattorit pitäs ottoo matkkaan sinne parketille, eihä se tanssikkaa miten sujus iliman niitä.
Semmosesta tanssimisesta ou mittää illookkaa jos pittää niihen kanssa lattiille männä - eihän siinä piäse likellekkää tanssikaverrii, ja sehän se on siinnäi hommassa tärkkein assii ja pointti.
Vois ne tietysti joskus rollaatorriin kokoontumisajot järjestee sinne lompolloon - sitä pittää miettii ihan, mitäs sie arvelet itejastan?
Elä sie kuule yritä puhhuu mittä, jotta ei itikoita ois - mie kuulin niiltä jotka olj käynä viimmeikesänä vaellusriessuilla, jotta ei tarvinna kun suu aukasta niin liharuoka tul suorraan perille, vähä vettä ja leippee kun pisti piälle niin pärjäs viikon niillä evväillä.
Vai västäräkki ja sininen pyrstökkii vielä.
Tammisuaressa voip olla se mikä on eksynä siun matkassa sinne, uso pois niin se on ollu assii. - Lappalainen
Pirre* kirjoitti:
minnuu ei ikävät vaivvois sielläkkää, mutta voip niitä olla meissäi niin pilolle urbaanija yksilöitä, jotta ainakkii ruokamarkettiin pitäs piästä joskus ja oikkeeta tiijatterriikkii kahtommaan.
Päivätanssittii pittäs jättee laskusta pois, kun ne rollaattorit pitäs ottoo matkkaan sinne parketille, eihä se tanssikkaa miten sujus iliman niitä.
Semmosesta tanssimisesta ou mittää illookkaa jos pittää niihen kanssa lattiille männä - eihän siinä piäse likellekkää tanssikaverrii, ja sehän se on siinnäi hommassa tärkkein assii ja pointti.
Vois ne tietysti joskus rollaatorriin kokoontumisajot järjestee sinne lompolloon - sitä pittää miettii ihan, mitäs sie arvelet itejastan?
Elä sie kuule yritä puhhuu mittä, jotta ei itikoita ois - mie kuulin niiltä jotka olj käynä viimmeikesänä vaellusriessuilla, jotta ei tarvinna kun suu aukasta niin liharuoka tul suorraan perille, vähä vettä ja leippee kun pisti piälle niin pärjäs viikon niillä evväillä.
Vai västäräkki ja sininen pyrstökkii vielä.
Tammisuaressa voip olla se mikä on eksynä siun matkassa sinne, uso pois niin se on ollu assii.Älä sie kokoajan minua eppäile. Ei sääsken sääskeä täälole ollu monheen vuotheen. Pistiaista pienempää lentävää ole nähny kesäkaushiin.
Ja markettia täälon sen ku eläkeläisilä oon rahhaaki, ja meän puojin hinnoila oon hyä, jos rahat piisaavat.
Eikä rollaattori ole mikhään este nitrotiskossa. Se otethaan taami omhaan rollaattorhiin, ja sitte eiku näyttämhään jatsin mallia. Ja aattele, kunka hyä soon, ko saatile lähethään.
Niette kyllä se Välilanssi tänne sempuohleen sopis. - Pirre*
Lappalainen kirjoitti:
Älä sie kokoajan minua eppäile. Ei sääsken sääskeä täälole ollu monheen vuotheen. Pistiaista pienempää lentävää ole nähny kesäkaushiin.
Ja markettia täälon sen ku eläkeläisilä oon rahhaaki, ja meän puojin hinnoila oon hyä, jos rahat piisaavat.
Eikä rollaattori ole mikhään este nitrotiskossa. Se otethaan taami omhaan rollaattorhiin, ja sitte eiku näyttämhään jatsin mallia. Ja aattele, kunka hyä soon, ko saatile lähethään.
Niette kyllä se Välilanssi tänne sempuohleen sopis.se jo uskkoo sinnuu - ei lapissa ole enää sääskensääskeä, ainakkaa talavella.
Teijjän puojillako ei ou kilipailijoita, ja se pysttyy miärreemmään hinnat mielesä mukkaan.
Eipä silti, nykysin kun euro on yhtäkun markka, niin se vuan teistä tunttuu vähä aikkoo kallinpuoleiselta, mutta olokkee huoleti kyllä siihen ylleesä suomalaiset äkkiä tottuu ja ainakkii välleen uskkoo kun herrat sannoo, jotta ei hinnat ou nuosseet, niin ei tieten sitten ou nousseet.
Tiijjäthän sie sitten sen, jotta onhan niillä etelän immeisillä rahhoo mitä mänetteekkii, ei mittää huolta sen puolleen.
Toista se tietennii on meillä pihillä savolaisilla - ruikkimalla kus..eiku pissittäännii.
Se rollaattorsuatille piäsy pitäs kyllä kuvata televisijjoon sitten :), piäsis ainakkii kolomosen loppukevennyksiin!
Pitäsköön se sitten ruveta porukkoo kerreemmään, sanohan onko vällii suapko olla pariskunttii, vai onko enempi tarvis iki- vai uusiosinkkuloista ja kumppoo sukupuolta toivositta sinne enempi? - Pirre*
Lappalainen kirjoitti:
Koi ole viiessäkymmenessä viisastunu, niin tuskin sitä kuuessakymmenessäkhään rikastuu. Niette kyllä mie hääyn jättää sen kolmikymppisen sööteskan ottamatta.
Tieten se somaki olis muutheemaksi, mutta sitäki mie pölkään, ette jääpii vanhuus lyhköseksi semmosen kolmikymppisen kansa…yötä siulle ja kaikille kans..
Heitit mielenkiintoisen ajatuksen, Pirre.
Jossain alitajuisessa pyöriskelee jo kauan sitten viinilasin ääressä ystävien kanssa "maailmaa parantaessa" syntynyt ajatus: Jospa perustaisimme asunto-osakeyhtiön ja keräisimme joukon mukavia oman ikäluokkamme ihmisiä ja rakentasimme/kunnostaisimme yhteisen rivi- tms. talon, jossa olisi pienehköt asunnot ja paljon yhteisiä tiloja sekä tilat, joita voitaisiin kehitellä palvelutarpeiden mukaan - tai palvelut olisivat lähes välittömässä läheisyydessä. Aluksi voisimme varmaan saada monenlaista apua toisistamme ja voisimme järjestää erilaisia aktiviteetteja tarpeen ja mielenkiinnon mukaan.
Jos olen eläkeiässä hyvässä kunnossa ja edelleen aktiivinen, saatanpa ryhtyä puuhaamaan asiaa, ainakin selvittelemään mahdollisuuksia. Kollektiivisessa asumismuodossa on minusta paljon etuja, jos joukko on riittävän suuri, ettei yksi tai kaksi "ryppypeppua" saa pilattua hyvää asiaa ja ilmapiiriä.
Lasten varaan laskeminen ei varmaan ole viisasta, kun vain harvat voivat varmuudella tietää millainen on lasten tilanne ja missäpäin maapalloa he sattuvat asumaan.
Kamala on muuten niiden vanhusten tilanne, jotka joutuvat "hoitoon" ja asuvat kaukana lapsistaan. He eivät kuulemma nykyisin pääse enää siinä vaiheessa muuttamaan, koska kunnat eivät halua ottaa vastaan uusia taloudellisia rasitteita. Eli jos aikoo muuttaa samalle paikkakunnalle lastensa kanssa, se on tehtävä silloin, kun vielä pystyy itse hoitamaan asioitaan.- 50jarisat
Ellen väärin muista tuollaista ajatusta esitteli joku tuolla kuuskymppisten palstalla joku aika sitten. Tiettävästi tuollaista ikäihmisten omaa yhteisöä onkin kokeiltu jossain päin maailmaa.
Ajatushan on hyvä.
Mutta mutta.
Olisiko oikein "eristää" ikäihmiset muista sukupolvista? Ennen saman katon alla asui kolme sukupolvea sulassa sovussa; lapset saivat päivittäisiä elämänohjeita isovanhemmiltaan; isovanhemmat pysyivät vireinä lastenlastensa kanssa touhutessaan. Elämän tuomaa kokemusta pystyttiin jakamaan; käsityötaitoja opettamaan lapsille ja lapsenlapsille. Ehkä tällaista ei nykypäivän ihminen enää tarvitsekaan, mutta se jatkuva vuorovaikutus sukupolvien välillä ja yli, on kai edelleenkin tavoiteltava asia.
Omat vanhempani kokeilivat asumista veteraanitalossa. Kaikki olivat liki samanikäisiä ikäihmisiä. Talossa ei ollut lapsiperheitä, ainoastaan pikkuvaivaisia ikäihmisiä.
Alku meni hyvin siinä totutellessa. Istuttiin yhdessä pihan grillikatoksessa ja kerrottiin vuorollaan omat sairaudet ja vaivat. Suuri osa ihmisistä oli muuttanut taloon avarilta saloilta, keskeltä avaruutta ja metsää, sinisten järvien rannoilta - nyt vähitellen tämä pieni ja tiivis yhteisö alkoi ahdistaa monia. Samat ukot ja akat kertomassa samoja juttuja; samat naamat verhojen välissä seuraamassa muiden touhuja. Oltiin kuin eläimet häkissä kaipaamassa vapautta. Puolet talon asukkaista on nyt vaihtunut.
Talo on nyt aivan erilainen. Talossa asuu lapsiperheitä, keski-ikäisiä ja ikäihmisiä. Nyt talo elää ja kasvaa; se ei ole enää loppusijoituspaikka veteraaneille.
Ajatus voisi toimia jos yhteisö olisi suht pieni ja ihmiset tottuneita toimimaan yhdessä. Aika monella ikäihmisellä on omat, pinttyneet elintavat ja periaatteet eikä suvaitsevaisuuskaan ole aina kukassaan.
Mutta jos tällaisen rivitalosysteemin kyhäät, voin tulla jompaan kumpaan päätyyn köhimään.
Ok? 50jarisat kirjoitti:
Ellen väärin muista tuollaista ajatusta esitteli joku tuolla kuuskymppisten palstalla joku aika sitten. Tiettävästi tuollaista ikäihmisten omaa yhteisöä onkin kokeiltu jossain päin maailmaa.
Ajatushan on hyvä.
Mutta mutta.
Olisiko oikein "eristää" ikäihmiset muista sukupolvista? Ennen saman katon alla asui kolme sukupolvea sulassa sovussa; lapset saivat päivittäisiä elämänohjeita isovanhemmiltaan; isovanhemmat pysyivät vireinä lastenlastensa kanssa touhutessaan. Elämän tuomaa kokemusta pystyttiin jakamaan; käsityötaitoja opettamaan lapsille ja lapsenlapsille. Ehkä tällaista ei nykypäivän ihminen enää tarvitsekaan, mutta se jatkuva vuorovaikutus sukupolvien välillä ja yli, on kai edelleenkin tavoiteltava asia.
Omat vanhempani kokeilivat asumista veteraanitalossa. Kaikki olivat liki samanikäisiä ikäihmisiä. Talossa ei ollut lapsiperheitä, ainoastaan pikkuvaivaisia ikäihmisiä.
Alku meni hyvin siinä totutellessa. Istuttiin yhdessä pihan grillikatoksessa ja kerrottiin vuorollaan omat sairaudet ja vaivat. Suuri osa ihmisistä oli muuttanut taloon avarilta saloilta, keskeltä avaruutta ja metsää, sinisten järvien rannoilta - nyt vähitellen tämä pieni ja tiivis yhteisö alkoi ahdistaa monia. Samat ukot ja akat kertomassa samoja juttuja; samat naamat verhojen välissä seuraamassa muiden touhuja. Oltiin kuin eläimet häkissä kaipaamassa vapautta. Puolet talon asukkaista on nyt vaihtunut.
Talo on nyt aivan erilainen. Talossa asuu lapsiperheitä, keski-ikäisiä ja ikäihmisiä. Nyt talo elää ja kasvaa; se ei ole enää loppusijoituspaikka veteraaneille.
Ajatus voisi toimia jos yhteisö olisi suht pieni ja ihmiset tottuneita toimimaan yhdessä. Aika monella ikäihmisellä on omat, pinttyneet elintavat ja periaatteet eikä suvaitsevaisuuskaan ole aina kukassaan.
Mutta jos tällaisen rivitalosysteemin kyhäät, voin tulla jompaan kumpaan päätyyn köhimään.
Ok?puheenvuoro.Suuri KIITOS.
- Pirre*
jo olemassa noita kommuuni muotoisia asumisyksiköitä - minustakin se olisi tosi hyvä ajatus - edellyttäen tietysti, että jokaisella olisi mahdollisuus omaan yksityisyyteen..
Laita vain asia vireille - teoriassa ensin.. 50jarisat kirjoitti:
Ellen väärin muista tuollaista ajatusta esitteli joku tuolla kuuskymppisten palstalla joku aika sitten. Tiettävästi tuollaista ikäihmisten omaa yhteisöä onkin kokeiltu jossain päin maailmaa.
Ajatushan on hyvä.
Mutta mutta.
Olisiko oikein "eristää" ikäihmiset muista sukupolvista? Ennen saman katon alla asui kolme sukupolvea sulassa sovussa; lapset saivat päivittäisiä elämänohjeita isovanhemmiltaan; isovanhemmat pysyivät vireinä lastenlastensa kanssa touhutessaan. Elämän tuomaa kokemusta pystyttiin jakamaan; käsityötaitoja opettamaan lapsille ja lapsenlapsille. Ehkä tällaista ei nykypäivän ihminen enää tarvitsekaan, mutta se jatkuva vuorovaikutus sukupolvien välillä ja yli, on kai edelleenkin tavoiteltava asia.
Omat vanhempani kokeilivat asumista veteraanitalossa. Kaikki olivat liki samanikäisiä ikäihmisiä. Talossa ei ollut lapsiperheitä, ainoastaan pikkuvaivaisia ikäihmisiä.
Alku meni hyvin siinä totutellessa. Istuttiin yhdessä pihan grillikatoksessa ja kerrottiin vuorollaan omat sairaudet ja vaivat. Suuri osa ihmisistä oli muuttanut taloon avarilta saloilta, keskeltä avaruutta ja metsää, sinisten järvien rannoilta - nyt vähitellen tämä pieni ja tiivis yhteisö alkoi ahdistaa monia. Samat ukot ja akat kertomassa samoja juttuja; samat naamat verhojen välissä seuraamassa muiden touhuja. Oltiin kuin eläimet häkissä kaipaamassa vapautta. Puolet talon asukkaista on nyt vaihtunut.
Talo on nyt aivan erilainen. Talossa asuu lapsiperheitä, keski-ikäisiä ja ikäihmisiä. Nyt talo elää ja kasvaa; se ei ole enää loppusijoituspaikka veteraaneille.
Ajatus voisi toimia jos yhteisö olisi suht pieni ja ihmiset tottuneita toimimaan yhdessä. Aika monella ikäihmisellä on omat, pinttyneet elintavat ja periaatteet eikä suvaitsevaisuuskaan ole aina kukassaan.
Mutta jos tällaisen rivitalosysteemin kyhäät, voin tulla jompaan kumpaan päätyyn köhimään.
Ok?Joopa, olen usein huomannut, että toiset toteuttavat samaan aikaan kun minä vaan suunnittelen. Hyvät ideat voivat kummuta useammasta lähteestä.
Sinä annoit pelottavan, mutta ilmeisesti realistisen kuvan siitä, mihin asiat myös voivat johtaa. Minä kyllä kuvittelin kaikki "yhtiömme" jäsenet eläviksi aktiivisiksi ihmisiksi, joilla olisi muutakin ajateltavaa kuin omat kremppansa. Pitänee lisätä pykälä yhtiöjärjestykseen, että kremppakeskustelut kielletään uhalla.
Tervetuloa mukaan hankkeeseen, koska aloitetaan? Pitäisikö alkaa suunnitella perustamiskokousta ja projektin aikatauluttamista?
Olisiko 10 vai 15 vuotta eteenpäin sopiva peruskivenmuurauspäiväksi?
Alkuperäinen suunnitelma taisi kuulua niin, että aloittaisimme ajoissa kehitellä suunnitelmaa ennenkuin tulemme vanhoiksi. Koska me sitten tulemmekaan vanhoiksi?
Vai pitäisiköhän alkaa suunnitella kollektiivia, eri-ikäisille ihmisille ja perheille?
Onkohan vielä 60-luvulta jäljellä yhtään sellaista? - Meinaan ihan normaalia yhteisöä ilman jotain fanaattista aatetta.
Pitänee löytää yhtiöön, joitain fiksuja ihmisiä, että saataisiin jotain järkeä asiaan. - Onhan tässä vielä aikaa suunnitella.Pirre* kirjoitti:
jo olemassa noita kommuuni muotoisia asumisyksiköitä - minustakin se olisi tosi hyvä ajatus - edellyttäen tietysti, että jokaisella olisi mahdollisuus omaan yksityisyyteen..
Laita vain asia vireille - teoriassa ensin..alkuun kertomalla, mitä asioita sinun mielestäsi pitäisi ottaa asiaa suunniteltaessa huomioon?
- Pirre*
optimisti-orvokki kirjoitti:
alkuun kertomalla, mitä asioita sinun mielestäsi pitäisi ottaa asiaa suunniteltaessa huomioon?
onkin jo isompi juttu, pittääpä miettiä ensin ennenkuin sanon mittää tarkemppoo.
Tässähän olisi ihan uuden juttuketjun aihe - eräänlainen mielipidekysely, eikö vain?
Varmaankin tulisi paljon asiaa ja tietty asiattomuuksiakin, mutta ei kai se haittaisi mittää sekkää. - Pirre*
optimisti-orvokki kirjoitti:
alkuun kertomalla, mitä asioita sinun mielestäsi pitäisi ottaa asiaa suunniteltaessa huomioon?
haluaisi yhteistä keittiötä...:)
Pirre* kirjoitti:
haluaisi yhteistä keittiötä...:)
Mihinkähän minä oikein pääni pistäisinkään, ellei lähettyvillä olisi sinun kaltaisiasi ajattelevia ihmisiä. Oivalsin heti monia perusteluja ajatuksellesi.
Minä olin ystävieni kanssa ajatellut, että jokaisessa asunnossa voisi olla pieni vaatimaton keittotila ja sitten yhteinen täydellisemmin varustettu keittiö, jossa voisi valmistaa vaativampia juttuja tai toteuttaa välillä yhteisiä projektejakin. - No, asuntojen yksilöllisestä varustelusta pitää tietysti jokaisen voida päättää itse. Ne yhteiset voivatkin sitten muodostua ongelmaksi. - Kuka mitäkin kokee tarvitsevansa.
Huomaan tässä ainakin, ettei suunnitelmaa kannata pitemmälle alkaa kehitellä, ennenkuin on vähintään "perusporukka" koossa.- plunger
Pirre* kirjoitti:
jo olemassa noita kommuuni muotoisia asumisyksiköitä - minustakin se olisi tosi hyvä ajatus - edellyttäen tietysti, että jokaisella olisi mahdollisuus omaan yksityisyyteen..
Laita vain asia vireille - teoriassa ensin..Ainoa toimiva kommuuni on vanhaintalo, siis sellainen, jossa yksin asumisen kyvyn menettäneet asuvat yksin/joukolla huoneissa ja sitten on yhteinen ruokailu- ja seurustelutila niille jotka rinne jaksavat rollata. Ympäri vuorokauden silmällä pito ja ruokinta, pesu ja siivous aina tarpeen mukaan, sikäli kuin on henkilökuntaa vara palkata. Sinne meistä moni joutuu, ei se hauska paikka ole mutta parempi siellä on kuolla kuin yksin mökkiin paleltua.
Minä olen kuitenkin niin pilalla, että en sinne varmaan pääse vaikka tahtoisin. - Pirre*
optimisti-orvokki kirjoitti:
Mihinkähän minä oikein pääni pistäisinkään, ellei lähettyvillä olisi sinun kaltaisiasi ajattelevia ihmisiä. Oivalsin heti monia perusteluja ajatuksellesi.
Minä olin ystävieni kanssa ajatellut, että jokaisessa asunnossa voisi olla pieni vaatimaton keittotila ja sitten yhteinen täydellisemmin varustettu keittiö, jossa voisi valmistaa vaativampia juttuja tai toteuttaa välillä yhteisiä projektejakin. - No, asuntojen yksilöllisestä varustelusta pitää tietysti jokaisen voida päättää itse. Ne yhteiset voivatkin sitten muodostua ongelmaksi. - Kuka mitäkin kokee tarvitsevansa.
Huomaan tässä ainakin, ettei suunnitelmaa kannata pitemmälle alkaa kehitellä, ennenkuin on vähintään "perusporukka" koossa.vain minun henkilökohtainen mielipide, mutta tuo sinun malli olisi ihan ok. niille, jotka haluaisivat osallistua yhdessä tekemiseen ja niin että se tekeminen tosiaankin olisi täysin vapaaehtoista, ei edes yhteisön yleinen mielipide saisi painostaa ketään toimimaan yhdessä - ainakaan soppakauhan kanssa keittiössä :(.
Pirre* kirjoitti:
vain minun henkilökohtainen mielipide, mutta tuo sinun malli olisi ihan ok. niille, jotka haluaisivat osallistua yhdessä tekemiseen ja niin että se tekeminen tosiaankin olisi täysin vapaaehtoista, ei edes yhteisön yleinen mielipide saisi painostaa ketään toimimaan yhdessä - ainakaan soppakauhan kanssa keittiössä :(.
En ajatellut välttämättä tekemiseen pakottamista, mutta tuli mieleeni kaikenlaisia yhteisiin tiloihin ja tavaroihin liittyviä ongelmia, kun jotkut eivät aina muista ajatella toisiakin ihmisiä. Järjestyksen pito, siivous, tavaroiden katoaminen yms.
Toisaalta mietimme, ettei joka huushollissa tarvitsisi olla omaa saunaa, kirjastoa, pianoa, uima-allasta, kuntosalia yms. Kun rakentaisimme yhteistä tilaa, voisimme varustaa sen paremmin ja runsaammin kuin kukaan yksinään. Lisäksi monilta löytyy paljon tilaa vieviä tavaroita kotoaan, joita vanhemmiten ei välttämättä enää niin usein tarvitse ja joista voi kuitenkin olla vaikea luopua. Näin sellaisetkin voisi säilyttää pienempään asuntoon muuttaessaan ja niistä olisi iloa muillekin, kun ne sijoitettaisiin yhteisiin tiloihin.- Pirre*
optimisti-orvokki kirjoitti:
En ajatellut välttämättä tekemiseen pakottamista, mutta tuli mieleeni kaikenlaisia yhteisiin tiloihin ja tavaroihin liittyviä ongelmia, kun jotkut eivät aina muista ajatella toisiakin ihmisiä. Järjestyksen pito, siivous, tavaroiden katoaminen yms.
Toisaalta mietimme, ettei joka huushollissa tarvitsisi olla omaa saunaa, kirjastoa, pianoa, uima-allasta, kuntosalia yms. Kun rakentaisimme yhteistä tilaa, voisimme varustaa sen paremmin ja runsaammin kuin kukaan yksinään. Lisäksi monilta löytyy paljon tilaa vieviä tavaroita kotoaan, joita vanhemmiten ei välttämättä enää niin usein tarvitse ja joista voi kuitenkin olla vaikea luopua. Näin sellaisetkin voisi säilyttää pienempään asuntoon muuttaessaan ja niistä olisi iloa muillekin, kun ne sijoitettaisiin yhteisiin tiloihin.minä ymmärrän mitä tarkoitat, mutta minulle tulee väkisin aina semmoinen vastustuksen tunne jos minä tiedän, että johonkin on pakko osallistua.
Se voi vain olla minun perusluonteessani oleva ominaisuus, siksi korostin tuota yhteisön synnyttämää pakkoa.
Olen kanssasi samaa mieltä mitä sanoit noista yleisistä asumisen tuomista vastuista, siivous ynms. Sitten lisäksi itsestäni, kun tiedän ja tunnistan perfektionistin, niin minua harmittaisi suunnattomasti toisenlaisella ajattelulla varustetun henkilön toiminta näissä käytännön asioissa ja että kohta minä tekisin- ja jopa korjailisin toisille kuuluvia velvoitteita, jos ne ei olisi mielestäni niin suoritettu kuin minusta niiden kuuluisi olla :( - ikävä ihminen taijjan olla...ja entäs jos meitä samanlaisia olisi useampi samassa kommuunissa...:(
Tuon loppuosakin suunnitelmastanne on tosi hieno - noin se täytyisi toteuttaakkin ns. julkisten tilojen osalta.
Kun löydätte viellä yhteisölle ideaalipaikan - eikun töpinäksi vaan ja toteuttamaan loisto ideaanne - hyvä hyvä työ!
- muoriska
Mitenkäs sattuikin, että juuri on muoriska päässyt elinkaaressaan kultaiseen leikkaukseen, eli puolivälin etappi on juuri sivuutettu.
Täytin siis 53: visioni mukaan kuolen 106-vuotiaana moottoripyöräonnettomuudessa. Saattaa tosin olla että vision lähettäjä on ymmärtänyt väärin, että kyseessä ehkä onkin hevonen ja ratsastusonnettomuus. (Riding anyway, you know) Vaikka olen kyllä moottoripyörääkin harrastanut, saattaahan olla että innostun siitä vielä uudestaan. Vaan ne vakuutukset ovat niin himskatin kalliita, ja epäreiluja meille, jotka eivät koskaan ole missään onnettomuudessa olleet edes osallisina, saatikka sitten syyllisinä.
Niin että saattaapa olla, että pysyttelen näissä hevoshommissa....
Vaan joka tapauksessa: itse aion lumityöt tehdä ihan loppuun asti, ja huolehtia vaikka kenestä pienemmistä, kuten koirista ja kissoista, ja lastenlasten lastenlapsista, ja isommistakin kuten hevosista. Niin ja ukosta tarvii kanssa huolehtia: eihän se reppana pärjää itsekseen, jos minut johonkin hoitokotiin kärrätään. Eli pakko vain pysyä kunnossa ja rohkeana, sillä lailla se elämäkin maistuu tosi hyvältä ja täydeltä!- Pirre*
olen kans haaveillut moottoripyörästä, en ole paljoo semmosella ajellu aiemmin, mopolla vain sillon nuorena ja nättinä.
Tosiaan on helekutin kalliita ne vakkuutukset niissä, se on tosi - tiän kun pojalla on semmonen rakkine.
Ois se kyllä kätevä tapa lopettaa leivännii syönti, jos semmosella kolarin ajas. - Fatalisti*
Niin kyllähän sitä voi "aikoa" ja haluaakin kaikkea tehdä ja auttaa lapsia, ukkoa ja lastenlapsia ja harrastaa ties vaikka mitä,mutta sitten tulee se iso MUTTA. Toivottavasti kuntoa ja onnea riittää. Jos ei, niin sinä sitten olet tyhjänpanttina ja muiden autettavana.
Parasta kuitenkin aina toivotaan. - muoriska
Fatalisti* kirjoitti:
Niin kyllähän sitä voi "aikoa" ja haluaakin kaikkea tehdä ja auttaa lapsia, ukkoa ja lastenlapsia ja harrastaa ties vaikka mitä,mutta sitten tulee se iso MUTTA. Toivottavasti kuntoa ja onnea riittää. Jos ei, niin sinä sitten olet tyhjänpanttina ja muiden autettavana.
Parasta kuitenkin aina toivotaan.No minkähänlaisia hyviä vibraatioita ja positiivisia fiiliksiä aiheuttaa, että aina suhtautuu kaikkeen tulevaan pelolla, ja ottaen huomioon ne kaikkein pahimmat vaihtoehdot?
Voi olla että sillä konstilla saa muiden silmissä arvonimen "realisti". Minusta asenne, jossa odotetaan aina kaikkein pahinta mahdollista, kuuluu sarjaan "pirun maalaaminen seinälle".
Uskallan luvata sinulle, että jos suhtaudut tulevaisuuteen toiveikkaasti ja onnellisena, elät huomattavasti täydempää ja onnellisempaa elämää ja juuri nyt. Ja todennäköisesti myös tulevaisuudessa: positiivinen elämänasenne nimittäin todistettavasti ehkäisee jopa ihan oikeita sairauksia.
Sitten jos kuoletkin, positiivisesti elettyäsi vaikka vain 87 -vuotiaaksi sen 106-n sijasta, niin entä sitten?? Ei sen jälkeen kun on kuollut, enää ajattele: "Voi että kun olin pöljä kun arvelin voivani elää 106-vuotiaaksi terveenä. Kylläpä minua nyt harmittaa kun kuolinkin jo"
Tai vastaavasti, jos joudut vaikka sinne hoitokotiin kuitenkin, niin siellä sitten suremaanko, kun ei hoksannut jo viisikymppisenä oikein kunnolla pelätä sitä sinne joutumista?
"Varmaan täällä nyt olisi jotenkin helpompaa ja mukavampaa, jos olisin älynnyt 30 vuotta elämästäni tätä pelätä."
Minusta moinen ajattelu on paitsi vahingollista ihmisen psyyken terveydelle, myös kropalle huonoksi. Eikun ilolla ja luottavaisin mielin eteenpäin, ja joka päivä tekemään jotain jännää ja pelottavaa. Vaikka niitä lumia katolta pudottamaan kuten Pirre. Silloin huomaa että pystynhän minä, vielä vaikka mihin kun vain itseni pakotan. Sitä vain tulee vähän varovaisemmaksi ja "viisaammaksi" iän mukana.... - Vana$
muoriska kirjoitti:
No minkähänlaisia hyviä vibraatioita ja positiivisia fiiliksiä aiheuttaa, että aina suhtautuu kaikkeen tulevaan pelolla, ja ottaen huomioon ne kaikkein pahimmat vaihtoehdot?
Voi olla että sillä konstilla saa muiden silmissä arvonimen "realisti". Minusta asenne, jossa odotetaan aina kaikkein pahinta mahdollista, kuuluu sarjaan "pirun maalaaminen seinälle".
Uskallan luvata sinulle, että jos suhtaudut tulevaisuuteen toiveikkaasti ja onnellisena, elät huomattavasti täydempää ja onnellisempaa elämää ja juuri nyt. Ja todennäköisesti myös tulevaisuudessa: positiivinen elämänasenne nimittäin todistettavasti ehkäisee jopa ihan oikeita sairauksia.
Sitten jos kuoletkin, positiivisesti elettyäsi vaikka vain 87 -vuotiaaksi sen 106-n sijasta, niin entä sitten?? Ei sen jälkeen kun on kuollut, enää ajattele: "Voi että kun olin pöljä kun arvelin voivani elää 106-vuotiaaksi terveenä. Kylläpä minua nyt harmittaa kun kuolinkin jo"
Tai vastaavasti, jos joudut vaikka sinne hoitokotiin kuitenkin, niin siellä sitten suremaanko, kun ei hoksannut jo viisikymppisenä oikein kunnolla pelätä sitä sinne joutumista?
"Varmaan täällä nyt olisi jotenkin helpompaa ja mukavampaa, jos olisin älynnyt 30 vuotta elämästäni tätä pelätä."
Minusta moinen ajattelu on paitsi vahingollista ihmisen psyyken terveydelle, myös kropalle huonoksi. Eikun ilolla ja luottavaisin mielin eteenpäin, ja joka päivä tekemään jotain jännää ja pelottavaa. Vaikka niitä lumia katolta pudottamaan kuten Pirre. Silloin huomaa että pystynhän minä, vielä vaikka mihin kun vain itseni pakotan. Sitä vain tulee vähän varovaisemmaksi ja "viisaammaksi" iän mukana....pikkusen, kun teidän surinasussujen tarinoita tällainen "poikanen" lueskelee. Todella hienoja ideoita. Kompastuuko ne sitten rahaan tai mihin hyvänsä, niin hyvä on aina haaveilla. Harvoin kuitenkin motskarin hankinta on puheenaiheena tämänikäisten "kahvikekkereillä" meilpäin.
- Fatalisti*
muoriska kirjoitti:
No minkähänlaisia hyviä vibraatioita ja positiivisia fiiliksiä aiheuttaa, että aina suhtautuu kaikkeen tulevaan pelolla, ja ottaen huomioon ne kaikkein pahimmat vaihtoehdot?
Voi olla että sillä konstilla saa muiden silmissä arvonimen "realisti". Minusta asenne, jossa odotetaan aina kaikkein pahinta mahdollista, kuuluu sarjaan "pirun maalaaminen seinälle".
Uskallan luvata sinulle, että jos suhtaudut tulevaisuuteen toiveikkaasti ja onnellisena, elät huomattavasti täydempää ja onnellisempaa elämää ja juuri nyt. Ja todennäköisesti myös tulevaisuudessa: positiivinen elämänasenne nimittäin todistettavasti ehkäisee jopa ihan oikeita sairauksia.
Sitten jos kuoletkin, positiivisesti elettyäsi vaikka vain 87 -vuotiaaksi sen 106-n sijasta, niin entä sitten?? Ei sen jälkeen kun on kuollut, enää ajattele: "Voi että kun olin pöljä kun arvelin voivani elää 106-vuotiaaksi terveenä. Kylläpä minua nyt harmittaa kun kuolinkin jo"
Tai vastaavasti, jos joudut vaikka sinne hoitokotiin kuitenkin, niin siellä sitten suremaanko, kun ei hoksannut jo viisikymppisenä oikein kunnolla pelätä sitä sinne joutumista?
"Varmaan täällä nyt olisi jotenkin helpompaa ja mukavampaa, jos olisin älynnyt 30 vuotta elämästäni tätä pelätä."
Minusta moinen ajattelu on paitsi vahingollista ihmisen psyyken terveydelle, myös kropalle huonoksi. Eikun ilolla ja luottavaisin mielin eteenpäin, ja joka päivä tekemään jotain jännää ja pelottavaa. Vaikka niitä lumia katolta pudottamaan kuten Pirre. Silloin huomaa että pystynhän minä, vielä vaikka mihin kun vain itseni pakotan. Sitä vain tulee vähän varovaisemmaksi ja "viisaammaksi" iän mukana....Vastineeni sinulle hävisi jonnekin. Joka tapauksessa: Mukavaa lauantai-iltaa. Fatalisti kun olen, niin kai sen kohtalo oli niin tarkoittanut. Aiheetta enempään.. Terveisin Fatalisti*
- muoriska
Fatalisti* kirjoitti:
Vastineeni sinulle hävisi jonnekin. Joka tapauksessa: Mukavaa lauantai-iltaa. Fatalisti kun olen, niin kai sen kohtalo oli niin tarkoittanut. Aiheetta enempään.. Terveisin Fatalisti*
Siis ihan totta en kestä, jos en saa tietää mitä kirjoitit siinä kadonneessa viestissä!! Tämä ei ole reilua!! Että tullaan ja sanotaan, että sanoin tuossa sinulle, että "minusta umps töks on ihan töks niihhk fdasjl9 gjgjgo0 ös ... Vaan ikävä jos et kuullut kaikkea kunnolla"
Ei voi olla maailma näin epäreilu, eikä fatalistikaan. Viesti uusiksi, kiitos!!
- Pirre*
liittyen; älkää nyt vaan pilatko viikonloppuanne näillä tummemmilla pilvillä.
Muistettaan vain, että ( huikkisko jo vähä kuitennii tuosta viijjestäkymmenestä edessä olevasta vuodesta) vielä on jälellä ainakkii neljäkymmentä vuotta elää viisaammin :) - Rivimies
Jospa pystyisin vaalimaan terveyteni ja pitämään kuntoa yllä niin, että sitten kaatuisin suorilta jaloilta. Tahtoo vaan tuo laiskuus tulla liian läheiseksi seuralaiseksi sotkemaan suunnitelmia.
Pidetään mottona: ei saa jäädä sohvaan makaamaan! - mies
Niinpä, mäkin kuvittelin että pysyn kunnossa,treenaan ja kuntoilen,en syö epäterveelisesti.Ja mähän olin kunnossa 45vuotta.Sitten kun salama kirkkalta taivaalta yks aamu sattui työtapaturma,ja nyt onkin kuviot menneet uusiks.Invaliditeettini on 80%,kyllä mä viläkin treenaan niin paljon kun pystyn,mutta näin köpelösti voi käydä.EI koskaan tiedä minkä nurkan takana piru istuu......
- Pirre*
huono tuuri sulla, mikäänhän ei tässä elämässä ole niin varmaa kuin epävarma, kyl se on niin..
Sanoin miehelleni, kun hän katkeroituneena oman terveytensä ja työkykynsä menetettyään, on ollut jotenkin aivankuin kateellinen minulle (muka)terveydestäni, että "kukaan ei voi edellisenä päivänä sanoa ihan varmasti olevansa terve huomenna, jos se sinua lohduttaa".
Nämä sanat on niin heppoisia aina näissä kuvioissa, mutta koetahan jaksaa vain eteenpäin kaikesta huolimatta..
- sini
tulee keppi käes vai kuis sit sanottiinkaan.
Noh sillon pari vuotta sitten kun täytin 50v mulla tuli juuri nuo ajatukst oikeasti eka kerran mieleen että puoles välis ollann ja työ elämääkään ei ole paljon jäljellä.Oman vanhuuteni ajattelin elää niin että puolet vuodesta olisin suomessa ja puolet vuodessa lämpöisessä maassa olisi minun terveydelleni oikein hyvä.Vaihdoimme omakotitalon jo rivariin.ja lapsiani en halua rasittaa omalla vanhuudellani enkä miestäni näissä unelmissa sineraali- Pirre*
meinaa päästä pienellä verotuksellakin, niin olisi parasta myydä vakituinen asunto pois ja jättää vain loma-asunto itselle.
Olen itsekin ajatellut joskus samaa mahdollisuutta, mutta minä kun tykkään niin talvesta, ainakin vielä, niin en varmaan viihtyisi kokoaikaa lämpimässä maassa. - sini
Pirre* kirjoitti:
meinaa päästä pienellä verotuksellakin, niin olisi parasta myydä vakituinen asunto pois ja jättää vain loma-asunto itselle.
Olen itsekin ajatellut joskus samaa mahdollisuutta, mutta minä kun tykkään niin talvesta, ainakin vielä, niin en varmaan viihtyisi kokoaikaa lämpimässä maassa.verotuksen kannalta täytyisi olla 6kk ja muutama päivä yli mutta voishan sitä välillä piipahtaa hiihtelemässä ja lentää takaisin. minä itse en tykkää yhtään talvesta. Työni puolesta joudun olemaan aika paljon ulkona ja kun on oikein kylmä t sataa jotakin niin kyllä itutaa.Mutta haaveita saa ja pitää olla suunnitelin kylläkin jo ensitalvena ottaa vuoroteluvapaata ja kokeilla lämpösen ihanuutta.6.2.2005 lennän kap verdelle lämmittelemään ja kolotuksia poistamaan
- Pirre*
sini kirjoitti:
verotuksen kannalta täytyisi olla 6kk ja muutama päivä yli mutta voishan sitä välillä piipahtaa hiihtelemässä ja lentää takaisin. minä itse en tykkää yhtään talvesta. Työni puolesta joudun olemaan aika paljon ulkona ja kun on oikein kylmä t sataa jotakin niin kyllä itutaa.Mutta haaveita saa ja pitää olla suunnitelin kylläkin jo ensitalvena ottaa vuoroteluvapaata ja kokeilla lämpösen ihanuutta.6.2.2005 lennän kap verdelle lämmittelemään ja kolotuksia poistamaan
kyllä miekki tykkeisin lennellä joskus lämpimmään, mutta ei vielä oikkein pääse- monestakkii syystä, mutta kyllä mie joskus vielä lähen jonnekkipäin.
Minä vain en oikkein osaa olla niissä turistipaikossa - miulle käypi aika pitkäksi.
Ne teemamatkat oisi varmaan mukavia kokkee joskus, luulen.
Hyvää matkaa sinulle ja naatihan. - sini
Pirre* kirjoitti:
kyllä miekki tykkeisin lennellä joskus lämpimmään, mutta ei vielä oikkein pääse- monestakkii syystä, mutta kyllä mie joskus vielä lähen jonnekkipäin.
Minä vain en oikkein osaa olla niissä turistipaikossa - miulle käypi aika pitkäksi.
Ne teemamatkat oisi varmaan mukavia kokkee joskus, luulen.
Hyvää matkaa sinulle ja naatihan.Naatinhan mie
- Ansku
Toivon hartaasti säilyttäväni terveyteni ja muistini että saan eläkepäivilläni matkustella ja katsella maailmaa.
Kun lapset pääsevät maailmalle ja itse olen eläkkeellä, muutan jonnekkin pienelle paikkakunnalle, missä on edullisia asuntoja.
Luulen, että hankin Kaskisista kaksion. Mulle jää sitten niin paljon ylimääräistä rahaa että voin toteuttaa kaikki matkahaaveeni.
Kerroin tästä lapsilleni ja he kaikki huusivat että miksi niin kauas.
Ensinnäkin Kaskisissa on todella edullisia asuntoja, toiseksi se on mitä ihastuttavin merenrantakaupunki, sopiva pienelle eläkemummalle ja lopuksi missä hemmetin kuusessa mun lapset asuu ja elää, nehän voi asua vaikka Timbuktussa. Kaskinen on silloin yhtä lähellä kuin Oulu.- Pirre*
,ainakkii pääkaupunkiseutulaiset, tekkeevät just tuon liikkeen.
Monet ostaavat sitten järvviin rannoilta isot talot kerrostalokaksion hinnalla Helsingissä ja ilmeisesti heille jiäp rahhoo vielä "tuhlatakkii" matkoihen.
- yopollo
on tullut monesti sanottua, että jos vanhempiini tulen, viimeiset kymmenen vuottani ovat jo alkaneet. Silti tuli tässä suunniteltua taas tulevaisuutta hiukan pidemmällekin, kai se on sitä optimismia.
- Pirre*
elävän mieli ja etteenpäinhän se on vaikka nokalleen kuatus.
Ei se onneksi ikämme ole ihan yksyhteen vanhempiemme eliniän kanssa, perimässämmehän on niin monta monesta - kaivellaan vain ne tervaskannot sieltä suvuistamme ja laskettaan heijjän varaan, tai ainakin otetaan heidät mukaan keskiarvoa laskettaessa.
Miullakin on suvuissamme joitain satavuotiaaksi eläneitä, joten eipä tässä mitiä hätiä ole. sivuiltahan sen elämänsä pituuden näkee,muutaman minuutin vaiva ja voi suunnitella milloin on loppukirin aika.Itsellä on vielä jäljellä 3-vuotta ja jos vähän juksaan testissä saan vielä vuoden lisää.
Kannattaa katsoa,eikä maksa mitään.- Pirre*
emw34 kirjoitti:
sivuiltahan sen elämänsä pituuden näkee,muutaman minuutin vaiva ja voi suunnitella milloin on loppukirin aika.Itsellä on vielä jäljellä 3-vuotta ja jos vähän juksaan testissä saan vielä vuoden lisää.
Kannattaa katsoa,eikä maksa mitään.jos niin nuukasti vuossii lupovvaa, miehän en päivveeni pilloo semmosilla testilöillä :)
Pirre* kirjoitti:
jos niin nuukasti vuossii lupovvaa, miehän en päivveeni pilloo semmosilla testilöillä :)
Ilmeisesti sama juttu,ei halua tietää tulevasta "fakta"tietoa.Vaikka houkuttimena luulis olevan loistavan pitkä elämä.On aina hoitanut itseään ja muutenkin pitkäikäistä sukua ja lähtöiältäänkin sais ferskottia.Kumma juttu,en ymmärrä naisia tässäkään asiassa.Mut siinäpä kai heidän viehättävyytensä sitten piileekin
Meilläkin 30-vuotta ja aina löytyy uutta neuvoteltavaa.
Olen tässä nuorten ja kauniitten maailmassa uneksinut, että jospa voisimme ystävien kanssa 8-kymppisenä työntää pitkin kesäistä Esplanadia (Helsingissä) samanikäistä morsianta, jonka kaulaan ripustaisimme kyltin: "Pääsen vihdoinkin naimisiin". Morsianmummo voisi myydä vaikka suukkoja tai muuta hauskaa, jotta saisimme juhlakassaa kartutetuksi.
Hulluttelisimme ja poikkeaisimme muutamissa lähiravintoloissa näyttämässä nuoremmille mallia.
Toivottavasti jalka vielä nousisi kaikilla.
Olen itseasiassa luvannut tarvittaessa itse uhrautua kärrättäväksi, ellei joku muu suostuisi. (Tietysti edellyttäen että jostain vielä silloinkin löytyisi vapaaehtoinen vaari.)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7394903Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6594088Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.1732281Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o162047MTV: Katri Helena repäisee kunnolla - Aivan uudessa roolissa TV:ssä - Tätä ei arvannut!
No nyt iskelmälegenda ja koko kansan Katri Helena kyllä repäisee kunnolla! Upeaa heittäytymistä, Katri Helena! Lue, mis401848- 961686
TELIA pakottaa 4G-liittymiä väkisin 5G-liittymiin, vaihtaa ilman lupaa
Ihmisten sopimuksia! https://www.is.fi/digitoday/mobiili/art-2000011063159.html "Telia on lähettänyt osalle 4g-asiakka1671431OP Kaskimaa
Niin sitten pankki vaihtaa nimeään ja pääkonttori siirtyy ties minne. Pulkkisen visio, Kainuu ei kelvannut.301198- 941134
- 871121