Vihapuhe, tai mitä vihapuheeksi väitetään

Tulin tuossa YouTube-kommenteja lukiessani ihan asiallistakin keskustelua vastaan. Siellä joku sanoi, että joskus oletettua vihapuhetta vastaan hyökätään niinkin kovaa, että tulee mietettyä että kuka tuossa tilanteessa todella harrastaa vihapuhetta. Mutta se kuuluu ajankuvaan.

Silloin tulee myös mietittyä että onko vihanpuheen kiivaasti vastustavien aie hyökätä varsinaista vahingollista vihaa vastaan, vaiko perusmielipiteitä vastaan suvaitsevaisuus taistelulippunaan. Jälkimmäinen olisi melko ironista, koska suvaitsevaisuuteen itsessään kuuluu eri mielipiteiden olemassaolon sietäminen.

Kaikkihan me olemme jotakin ja emme ole jotakin muuta. Sen lisäksi että molemmat asiat määrittävät (uudelleen) yksilöllisyytemme, ne myös sekä hajottavat että yhdistävät ihmiset uniikeiksi ryhmikseen.

Mutta siitäkin huolimatta sitä mitä emme ole ei jostakin syystä nykyaikana siedetä. Monet nykyajan ihmiset odottavat tiettyjen ryhmien olevan aina avoimia kaikille, tosin ryhmille on luonnollista muodostua sen mukaan, että halutaan ottaa samanmieliset sisään ja olla häiritsemättä erimielisten toimesta.

No, tällaista sekavanlaista pohdiskelua kuitenkin jonkinlaisesta dilemmasta. Kommentteja odotellessa.