27km pitkä matka?

Eikö hän käy luonasi ollenkaan? Koetahan pitää puolesi jo tässä vaiheessa ja saada siltä osin suhde tasapainoon ettei toinen osapuoli riepota, miten tahtoo. Myös ikävän tunteesi kanssa sun täytyy päästä tasapainoon ja opetella hyväksymään, että sitä on ja se laantuu tunteidesi tasoittuessa. Mitenkäs sun oman elämäsi laita on vai onko sitä ollenkaan, jos ei töitä, niin onko edes kavereita, harrasteita? Ei kannata rakentaa sitä onneaan toisen varaan, vaan elellä omaa normaalia elämää siinä välissä ja hakea töitä tai vaikka opiskelupaikkaa, niin oman elämän sisältö kasvaa ja kiinnität vähemmän huomiota ikävöintiin. Onpas sulla lyhyt etäisyys ikäväsi kohteeseen, tuon matkanhan kesällä fillaroi ihan keposesti. Ei taida minkään kaukosuhteen kriteereitä oikein täyttää, kun aletaan puhumaan sadoista kilometreistä, niin ehkä sitten.