mieheni muistaa usein kertoa kuinka laiska ja saamaton ihminen hänen mielestään olen.erityisaiheita ovat ne missä hän kertoo minun välittävän juuri ollenkaan tyttärestäni(1,8v).joskus hän sanoo lapselleni että -ei se äiti susta mitää välitä!olen ollut laiska,tiedän kyllä.
kun on pieni lapsi ja itse opiskelee vielä,ei aina jaksa tehdä illalla oikein mitään.
lapsemme on todella rauhaton ollut aina ja varsinkin pienenä.
hän syntyi "hätäsektiolla",omisti reiän sydämessään,kärsi moniallergiasta (maito,viljat,lihat,hedelmät jne..)vain maissi kävi.neuvolassa valitettiin,kun hän ei oppinut liikkumaan,vasta n.1v ikäisenä.käveli 1,5v.ei sano sanaakaan vieläkään.
minua nämä asiat eivät tavallisesti haittaa,mutta kun joku niistä mainitsee,se saa oloni tuntemaan huonoksi äidiksi.
mieheni sanoo,että helppohan minun on olla laiska äiti,kun ei tartte mitää tehä tai ajatella.
KYLLÄ minä teen ja paljon.hän vain ei sitä Koskaan huomaa,koska on itse mielestään vain paras ihminen ja minä tarpeeton.Ja ajattelen minä!joka sekunti mietin ja murehdin tytärtäni,kuinka hän pärjää hoidossa.tottakai mietin jatkuvasti,koska olenhan äiti.
joskus mieheni uhkailee erolla ja että vie tyttäremme minulta keinolla millä hyvänsä.mieheni ei halua kanssani naimisiin koskaa,eikä enää toista lasta.tyttäreni jo tahtoisi pikkusiskon tai veljen.ja minä toisen lapsen,mutta mieheni ratkaisee.
en koskaan saa tehdä mitään yksin.en saa harrastaa mitää,enkä käydä tapaamassa ystäviäni.mutta mieheni on joka ikinen viikonloppu pois luotani.ja minun on turha vaatia muuta.
mieheni on kyllä täydellinen joskus..kun suostuu koskemaan minuun.eikä katso tietokoneelta aikuisten videoita huomaamatta minua.
ja tiskaahan hän ja vie lapsen aamulla hoitoon.
mutta ei koskaan anna minulle voimia(sano että rakastaa,kehu minua äitinä,koske minuun edes)jaksaa olla iloinen ja pirteä ja tehdä kaikki kotityöt ja lapsenhoidot ja opiskelut.
Pitkä tarina,mutta lukekaa ja kommentoikaa.
pelkkää laiskuuttako?
14
1111
Vastaukset
- äitix2
Luin tuo sinun juttusi ja se kertoi kuin omasta elämästäni.Meillä vaan oli kaksi lasta.Surullista mutta meillä tämä tarina päätyi eroon.minä lahdin en jaksanut elää alistettuna vallan alla!Tällä hetkellä lapset 5 ja 7 ja elämme onnelista ja iloista koti-elämää!Jälkeen päin kun olen miettinyt teinkö väärin olen tullut tulokseen että olisin hoidossa jos sama rumbä vielä jatkuisi!
Parisuhteessa molempien pitää kunnioittaa ja arvosta sekä tukea toisiaan!
Sinun pitäisi ottaa nämä asiat puheeksi miehesi kanssa ja kertoa miltä sinusta tuntuu ja miettiä että haluatko jatkaa elämääsi noin!Toivon että saatte asioihin ratkaisun ja onnistuisitte jatkamaan suhdettanne!Minä en vaan henk.koht, jaksnut enää ja ainoana "pelastautumiskeinona"koin eron!Kannattaa myös miettiä tarkkaan kannattaako hankkia lapsia lisää ennenkuin asiat ovat kunnolla,sillä lapsi ei paikkaa huonoa suhdetta vaan melki päin vastoin!Ja mieti myös mitä lapsesi joutuu kuuleemaan ja näkemään-pienikin lapsi vaístoaa ja se jättää jälkensä!
Voimia!!- en tiskaa
kiitos vastauksestasi.emme ole Puhuneet asiasta koskaan,vaan aina tapelleet. mieheni sanoi,että jos eroamme,en saa viedä lastamme.joten en tohdi lähteäkkään.
olen ollut leikkauksen takia nyt sairaslomalla kuukauden ja neljän seinän sisällä koko ajan.kavereitani olen nähnyt viimeksi jouluna.
kenenkään aikuisen kanssa en ole saanut puhua.mieheni istuu koulun jälkeen koko ajan tietokoneella ja tulee sänkyyn aina noin puolen yön aikaan.
minusta tuntuu,että hajoan...mutta pakko jaksaa,päivä kerrallaan lapseni takia.
tyttärenikin on alkanut nyt valvomaan kaiket yöt.mahtaa nähdä painajaisia meidän perhe-elämästä.... - Hertta
en tiskaa kirjoitti:
kiitos vastauksestasi.emme ole Puhuneet asiasta koskaan,vaan aina tapelleet. mieheni sanoi,että jos eroamme,en saa viedä lastamme.joten en tohdi lähteäkkään.
olen ollut leikkauksen takia nyt sairaslomalla kuukauden ja neljän seinän sisällä koko ajan.kavereitani olen nähnyt viimeksi jouluna.
kenenkään aikuisen kanssa en ole saanut puhua.mieheni istuu koulun jälkeen koko ajan tietokoneella ja tulee sänkyyn aina noin puolen yön aikaan.
minusta tuntuu,että hajoan...mutta pakko jaksaa,päivä kerrallaan lapseni takia.
tyttärenikin on alkanut nyt valvomaan kaiket yöt.mahtaa nähdä painajaisia meidän perhe-elämästä....Ystävä hyvä, ole rohkea ja tee miehelle asia selväksi. Ettet hyväksy tuollaista kohtelua ja jatkuvaa haukkumista. Miksi arvelet, että mies veisi tyttären? Ei se asia ole miehen päätettävissä yksistään! Lasten valvoja sosiaalivirastossa on se henkilö, jonka luokse mennään sopimaan elatus, huolto, tapaamis ym asioista eron yhteydessä. Ei mies voi noin vain sanella mihin hän haluaa lapsen menevän! Olet varmasti ihan hyvä äiti ja selvää on ettet kaikkea jaksa tehdä kun kaikki kerran on vain sinun vastuullasi ja mies vain uuvuttaa sinua enemmän. Lähde jonnekin esim vanhempiesi luo ensialkuun tytön kanssa jos ei mies todella paranna tapojaan keskustelun jälkeen ja ero vireille. Ei kenenkään tarvitse elää toisen kynnysmattona! Rutkasti voimia sinulle!
- en tiskaa
Hertta kirjoitti:
Ystävä hyvä, ole rohkea ja tee miehelle asia selväksi. Ettet hyväksy tuollaista kohtelua ja jatkuvaa haukkumista. Miksi arvelet, että mies veisi tyttären? Ei se asia ole miehen päätettävissä yksistään! Lasten valvoja sosiaalivirastossa on se henkilö, jonka luokse mennään sopimaan elatus, huolto, tapaamis ym asioista eron yhteydessä. Ei mies voi noin vain sanella mihin hän haluaa lapsen menevän! Olet varmasti ihan hyvä äiti ja selvää on ettet kaikkea jaksa tehdä kun kaikki kerran on vain sinun vastuullasi ja mies vain uuvuttaa sinua enemmän. Lähde jonnekin esim vanhempiesi luo ensialkuun tytön kanssa jos ei mies todella paranna tapojaan keskustelun jälkeen ja ero vireille. Ei kenenkään tarvitse elää toisen kynnysmattona! Rutkasti voimia sinulle!
äidin luo on 100km matkaa ja mieheni ei anna minun koskea autoon.
olemme kyllä joka viikonloppu äitini luona,mutta mieheni on mukana,tosin kyllä teillä tietämättömillä.olemme molemmat kotoisin samalta paikkakunnalta.
ei äitinikään aina jaksa meidän tappelua katsoa.äidilläni on kaksi pientä lasta myös.
ongelmamme on todella vaikea.
puhuminen ei enää auta.mieheni mielestä minussa on vain aina vika.rakastan miestäni ja tahtoisin,että juttu toimisi,mutta en saa häntä ymmärtämään omia vikojaan.hän ei edes kuuntele minua.
olen jo liian väsynyt ja tuntuu,että hajoan.itken öisin,enkä ole nukkunut neljään päivään.lapsemmekin on jo aivan tuskastunut.hänkin valvoo öisin ja näkee unia.
hän "hoitaa" äitiä.silittää mun hiuksia ja suukottelee.lapsi näkee selvästi,että äiti ei ole kunnossa. - äitix2
en tiskaa kirjoitti:
äidin luo on 100km matkaa ja mieheni ei anna minun koskea autoon.
olemme kyllä joka viikonloppu äitini luona,mutta mieheni on mukana,tosin kyllä teillä tietämättömillä.olemme molemmat kotoisin samalta paikkakunnalta.
ei äitinikään aina jaksa meidän tappelua katsoa.äidilläni on kaksi pientä lasta myös.
ongelmamme on todella vaikea.
puhuminen ei enää auta.mieheni mielestä minussa on vain aina vika.rakastan miestäni ja tahtoisin,että juttu toimisi,mutta en saa häntä ymmärtämään omia vikojaan.hän ei edes kuuntele minua.
olen jo liian väsynyt ja tuntuu,että hajoan.itken öisin,enkä ole nukkunut neljään päivään.lapsemmekin on jo aivan tuskastunut.hänkin valvoo öisin ja näkee unia.
hän "hoitaa" äitiä.silittää mun hiuksia ja suukottelee.lapsi näkee selvästi,että äiti ei ole kunnossa.Mietippä nyt itse tosissasi kannattaako sinun jatkaa tuollaista suhdetta.Tuota menoa omat voimasi loppuvat ja lapsesi joutuu kärsimään...sitäkö haluat! Asiat eivät parane jollei niiden eteen tee jotakin.Tilaa aika kotipaikkanne sosiaalitoimistoon ja kerro tilanteestanne siellä ,jotta asiat lähtisivät jotakin kautta purkaantuun!Tee tämä itsesi ja lapsesi tähden!!
- Hertta
en tiskaa kirjoitti:
äidin luo on 100km matkaa ja mieheni ei anna minun koskea autoon.
olemme kyllä joka viikonloppu äitini luona,mutta mieheni on mukana,tosin kyllä teillä tietämättömillä.olemme molemmat kotoisin samalta paikkakunnalta.
ei äitinikään aina jaksa meidän tappelua katsoa.äidilläni on kaksi pientä lasta myös.
ongelmamme on todella vaikea.
puhuminen ei enää auta.mieheni mielestä minussa on vain aina vika.rakastan miestäni ja tahtoisin,että juttu toimisi,mutta en saa häntä ymmärtämään omia vikojaan.hän ei edes kuuntele minua.
olen jo liian väsynyt ja tuntuu,että hajoan.itken öisin,enkä ole nukkunut neljään päivään.lapsemmekin on jo aivan tuskastunut.hänkin valvoo öisin ja näkee unia.
hän "hoitaa" äitiä.silittää mun hiuksia ja suukottelee.lapsi näkee selvästi,että äiti ei ole kunnossa.Älä lannistu, kyllä asiat voi saada paremmalle mallille. Sinun täytyisi nyt vain jaksaa panna muutos alulle. Olet ollut monta yötä nukkumatta; olet ihan lopussa. Ihan ensiksi; sano miehelle että olet tosi uupunut tähän kaikkeen ja että jos myös mies ei ota vastuulleen osaa kotitöiden tekemistä ja lapsenhoitoa ym ja heti, niin huonosti käy. Sinun on saatava nukkua, levätä, puhua asiasta jonkun kanssa, purkaa mieltäsi. Olen kokenut samantapaista elämässäni ja tiedän, ettei elämä ole elämää tuollaisenaan. Toimi nyt pian, tänä iltana tai heti huomenna. Käy lääkärissä, kerro unettomuudesta ym, ole avoin. Soita sosiaalityöntekijälle, ole avoin. Sinun ja lapsesi takia sinun on haettava apua ja tukea itsellesi. Selviätte kyllä kun saatte tukea.
Hertta kirjoitti:
Älä lannistu, kyllä asiat voi saada paremmalle mallille. Sinun täytyisi nyt vain jaksaa panna muutos alulle. Olet ollut monta yötä nukkumatta; olet ihan lopussa. Ihan ensiksi; sano miehelle että olet tosi uupunut tähän kaikkeen ja että jos myös mies ei ota vastuulleen osaa kotitöiden tekemistä ja lapsenhoitoa ym ja heti, niin huonosti käy. Sinun on saatava nukkua, levätä, puhua asiasta jonkun kanssa, purkaa mieltäsi. Olen kokenut samantapaista elämässäni ja tiedän, ettei elämä ole elämää tuollaisenaan. Toimi nyt pian, tänä iltana tai heti huomenna. Käy lääkärissä, kerro unettomuudesta ym, ole avoin. Soita sosiaalityöntekijälle, ole avoin. Sinun ja lapsesi takia sinun on haettava apua ja tukea itsellesi. Selviätte kyllä kun saatte tukea.
kiitos kaikista vastauksista! on ihana asia,kun edes joku ottaa tosissaan sen mitä minäkin sanon. kun olen tottunut vain puhumaan seinille...kaveritkin kaikki on lapsettomia ja suurin osa sinkkuja.ei heitäkään kiinnosta.
- Hertta
vm-1984 kirjoitti:
kiitos kaikista vastauksista! on ihana asia,kun edes joku ottaa tosissaan sen mitä minäkin sanon. kun olen tottunut vain puhumaan seinille...kaveritkin kaikki on lapsettomia ja suurin osa sinkkuja.ei heitäkään kiinnosta.
Saitko viime yönä yhtään nukuttua, entä lapsesi? Yritä jaksaa tänään alkaa toimia tilanteen muuttamiseksi. Kuulostaa vahvasti siltä, että sinulla on masennus, eikä mikään ihme tuossa tilanteessa. Tarvitset ehkä lääkitystä, keskusteluapua, ymmärrystä, ehkä kotiapua... monenlaista tukea itsellesi. Kun kerran miehestä ei ole tueksi ja avuksi niin sinun täytyy pyytää yhteiskunnalta tukea. Aloita vaikka siitä lääkäristä sekä joko sosiaalivirkailijasta tai lastennenuvolan tai mielenterveystoimiston hoitajasta. Mitä nopeammin saat apua, sitä nopeammin tilanne ja vointisi paranee. Olet vielä nuori, älä anna ääliön miehen pilata elämääsi ja äitiyttäsi! Mielelläni neuvon koska voin kuvitella miten tuskallinen olo sinulla varmasti on.
- amanda
Haluaisin antaa sinulle voimia, mutta en pysty täältä käsin niitä antamaan sinulle.. itse lähdin pitkästä suhteesta, kun mies arvosteli kaikkea tekemisiäni, haukkui minua laiskaksi, kuten sinunkin miehesi tekee.. olin kotona hoitamassa lapsia, mies paljon poissa, ja silti kehtas haukkua ja ilkeillä minulle.. lähdin ja olen tyytyväinen elämääni.
ja elä huoli, yleensä äiti saa lapset.. kyllä minunkin eks-mieheni uhkaili ties millä...
haluatko mailailla?
amanda24@suomi24.fi - ihmetyttää
Sinulla on huono itsetunto, koska alistut tommoseen. Kuvittelet, ettei sinulla ole "oikeutta" parempaan elämään tai parempaan ihmissuhteeseen. Ettet ole ansainnut onnea tai onnellisuutta, että olet niin huono ihminen etteivät nämä kuulu sinulle.
Miehelläsi on myös huono itsetunto. Hän haluaa varmistaa, että sinä ole häntä huonompi, siksi hän haukkuu ja mollaa sinua ja korostaa itseään ja omaa paremmuuttaan. Kun sinä olet hänen kanssaan, hänellä on jotain itseään huonompaa, ja hän on silloin parempi.. vain todella surekan itsetunnon omistava mies tekee näin.
Jos menet yksin, saatat saada häneen etäisyyttä ja alkaa ajatella itsenäisesti. Ja mitä sitten seuraa.. ehkä jätät hänet.. apua, se on estettävä!
Olin itse kohtuullisen pitkään avoliitossa samantyyppisen miehen kanssa. Ihan noin pahasti hän ei minua alistanut, sain käyttää autoa ja mennä yksinkin,ilman häntä. Ilman lapsia jos kävin jossain, siitä tuli valitusta.
No, me erosimme. Pidemmän päälle kukaan ei jaksa tuommosessa suhteessa.
Jaksatko sinä?
Lapsesi jo kärsii tästä tilanteesta. Ei alle 2-vuotiaan tehtävä ole hoivata äitiä !! Herää jo tyttö hyvä !!
Ihan oikeasti ! Teidän tilanteenne on enemmän kuin järkyttävä! Kärsit itsekin, vai oletko onnellinen??
Haluat toisen lapsen.
En suosittele.
Itsesi, tämän pienen lapsen ja tulevan lapsen kannalta - lapselle parasta on rakastava, hyvä koti ja hyvä parisuhde. Tai edes tasapainoinen koti, sen voi antaa "yksinkin" - siis yksi huoltaja.
Olette avoliitossa. Millainen sopimus teillä on, onko hän tunnustanut isyyttään ja onko tehty yksin- tai yhteishuoltosopimus? Jos isyystunnistus on tehty, tämä huoltajuussopimus löytyy samasta paperista, tarkistapa.
Miehesi pelottelee ja uhkailee viemällä lapsen, sillä se on ainoa, millä hän todella saa viime kädessä sinut pysymään siinä.
Näin teki minunkin exäni. Hän vie lapsen. Minä olen niin huono äiti, etten ikinä saisi lasta itselleni. Hän sanoo avainsanan (muttei kertonut mikä se on) ja lapsi tulee saman tien hänelle.
Vasta kun toinenkin lapsi oli maailmassa, tajusin ettei hänellä ole mitään tämmöistä valttikorttia. Soitin sossuun, jossa sanottiin että tapauskohtaisesti tutkitaan, jos kiistaa tulee huoltajuudesta.
Väsymys, tai uupumus, ei ole syy viedä lapsia isälle.
Mietipä: kuinka paljon miehesi ihan todella osallistuu lasten hoitoon, kasvatukseen, kuinka paljon hän ottaa vastuuta kodista?? Voit tietysti listata asioita, mitä hän tekee, mutta kuka tai kumpi teistä huolehtii kokonaisuudesta?
Veikkaan, että sinä.
Vastuuntuntoinen isä ja puoliso ei jätä kumppaniaan yksin uupumuksensa kanssa, ja lähde itse hillumaan yökausiksi ja päiväkausiksi jonnekin poikien juttuihin.
Suosittelen että otat yhteyttä paikkakuntasi perheneuvolaan. Kerro uupumuksestasi ja parisuhteesi ongemista, mene juttelemaan ulkopuolisen kanssa !!
KUUNTELE itseäsi !!
Ja sitten minä ikävä kyllä suosittelen eroamaan. Tuommoinen suhde on tuhoon tuomittu. Tuo ei tule kestämään, ei toimimaan. Lapsikin voi jo huonosti, hän reagoi sinun huonoon oloon ja teidän huonoon parisuhteeseen. Millaisen lapsuuden haluat antaa lapsellesi??
PS: Eron jälkeen meillä mies, lasten isä, oli alkuun tosi hyvä mies, jotta saisi minut takaisin.. kun aikaa ja vuosia kului, alkoi vanhemmuuskin väsyttää ja elarit jäi maksamatta, tapaaminen ei kovinkaan kiinnostanut.
Miehesi kuulostaa niin exäni kaltaiselta, että taitaa teilläkin käydä näin.. Viikonlopputapaamisella mies kun huomaa, miten sitovaa se lapsen kanssa oleminen onkaan.. ettei mennäkään miten vaan. tosin voihan aina mennä lähikuppilaan oluella ja lapselle sitten pillimehu ja karkkia, joo.,en tiedä miten päin on oikein päin....
ennen olin sellainen ihminen,että en tehnyt kotona oikeastaan juuri mitään. mieheni teki suurimmaksi osaksi kaikki kotityöt.Minä sairastin nuorempana masennusta,syystä,että vanhempani erosivat,kun olin 9vuotias.Vanhempien ero oli todella raskas.Minut ja pikkuveljeni määrättiin isälle,koska isällä oli kuulemma paremmat kasvatus mahdollisuudet.Mutta kukaan ei arvannut,että isä alkaisi juomaan.9vuotiaana huolehdin pikkuveljestäni ja isästäni.Isällä kävi paljon naisia.Meillä oli todella ikävä äitiä!Äitistä vaan ei kuulunut mitään.Äidillä oli uusi mies,joka vihasi meitä ja isällä oli vuoden päästä uusi nuori vaimo,joka lopulta ajoi minut,sekä veljeni pois isän luota.En tiennyt enää miten elää ja missä elää.Joka vaikutti siihen,että olin normaalia ihmistä paljon väsyneempi ja saamattomampi monta vuotta. Kun tulin raskaaksi elämän halu palasi. olihan minulla nyt todella ihana syy olla kerrankin onnellinen. Lapseni syntyi hätäsektiolla ja allergioita ja muita sairauksia alkoi ilmaantumaan jatkuvasti. Sairastuin lievään synnytyksen jälkeiseen masennukseen.Mieheni teki paljon kotitöitä ja kävi kodin ulkopuolellakin vielä töissä.Mutta minä yritin hoitaa lapsen yksin.Mieheni sanoi aina,että kyllä hän sitten on lapsen kanssa,kun lapsi on isompi.
Siihen aikaan kun minä en tehnyt kotona mitään,mieheni oli kuitenkin kiinnostunut minusta ja oli hyvinkin innokas koskemaan minuun.
Nyt kun olen taas terve ja teen kaikki kotityöt ja hoidan lapsen,en saakaan enää mieheltäni minkäänlaista rakkautta taikka kosketusta.
miksi asia on nyt näin? täytyisikö minun taas alkaa laiskottelemaan,jotta mieheni kiinnostus minuun taas heräisi?
nykyään hän istuu vain tietokoneella,eikä puhettakaan,että tekisi jotain muuta!- hmmm
vm-1984 kirjoitti:
en tiedä miten päin on oikein päin....
ennen olin sellainen ihminen,että en tehnyt kotona oikeastaan juuri mitään. mieheni teki suurimmaksi osaksi kaikki kotityöt.Minä sairastin nuorempana masennusta,syystä,että vanhempani erosivat,kun olin 9vuotias.Vanhempien ero oli todella raskas.Minut ja pikkuveljeni määrättiin isälle,koska isällä oli kuulemma paremmat kasvatus mahdollisuudet.Mutta kukaan ei arvannut,että isä alkaisi juomaan.9vuotiaana huolehdin pikkuveljestäni ja isästäni.Isällä kävi paljon naisia.Meillä oli todella ikävä äitiä!Äitistä vaan ei kuulunut mitään.Äidillä oli uusi mies,joka vihasi meitä ja isällä oli vuoden päästä uusi nuori vaimo,joka lopulta ajoi minut,sekä veljeni pois isän luota.En tiennyt enää miten elää ja missä elää.Joka vaikutti siihen,että olin normaalia ihmistä paljon väsyneempi ja saamattomampi monta vuotta. Kun tulin raskaaksi elämän halu palasi. olihan minulla nyt todella ihana syy olla kerrankin onnellinen. Lapseni syntyi hätäsektiolla ja allergioita ja muita sairauksia alkoi ilmaantumaan jatkuvasti. Sairastuin lievään synnytyksen jälkeiseen masennukseen.Mieheni teki paljon kotitöitä ja kävi kodin ulkopuolellakin vielä töissä.Mutta minä yritin hoitaa lapsen yksin.Mieheni sanoi aina,että kyllä hän sitten on lapsen kanssa,kun lapsi on isompi.
Siihen aikaan kun minä en tehnyt kotona mitään,mieheni oli kuitenkin kiinnostunut minusta ja oli hyvinkin innokas koskemaan minuun.
Nyt kun olen taas terve ja teen kaikki kotityöt ja hoidan lapsen,en saakaan enää mieheltäni minkäänlaista rakkautta taikka kosketusta.
miksi asia on nyt näin? täytyisikö minun taas alkaa laiskottelemaan,jotta mieheni kiinnostus minuun taas heräisi?
nykyään hän istuu vain tietokoneella,eikä puhettakaan,että tekisi jotain muuta!Pahus, pitkä viisas viestini katosi näppisvirheen takia taivaan tuuliin.
Ajatukseni oli, että ehkä miehesi tuntee itsensä tarpeelliseksi vain, jos sinä olet heikko, ja riippuvainen hänen tuestaan.
Ehkä hän tavallaan haluaa sairastuttaa sinut uudelleen, jotta olisit hänestä riippuvainen ja hän voisi olla taas tarpeellinen ja se vahvempi osapuoli.
Hän tietää miten olla, kun sinä olet heikko, mutta nyt kun olet terve, normaali ja vahva, hän ei kestä sinua. Hän huomaa oman avuttomuutensa. Hän ei tiedä miten olla tasa-arvoisessa suhteessa.
Ehkä hän siis osaa rakastaa vain hoivaamisen kautta, hän tervitsee hoivasuhteen, ei tasa-arvoista.
Siinähän kokee ehkä itsensä huonommaksi.
Millainen on miehesi lapsuus ja tausta?
Samantyyppinen kuin omasi? Rikkonainen, vailla rakkautta?
Kannattaisi mennä juttelee asioista ulkopuolisen kanssa. Sulla on niin hankala menneisyys. Itsesi takia, jos ei muuten, ja lapsen takia. Mies voisi tulla myöhemmin mukaan, jos ei heti halua tai suostu.
Miehesi ei voi täyttää sitä aukkoa, minkä äidin ja isän hylkääminen ja rakkauden kaipuu on jättänyt sinuun lapsena. Lapsi sinussa kaipaa yhä äidin ja isän rakkautta ja hyväksyntää. Sinun on vain opittava elämään tämän kanssa, mies voi antaa sinulle vain puolison rakkautta, tukea ja ymmärrystä menneisyyttäsi kohtaan.
Voi olla että hän sen osaakin, muttei osaa sittensitä, kun sinä alat seistä omilla jaloillasi.
Monissa suhteissa muuten puolison paraneminen on kriisi, sillä suhde muuttuu silloin. hmmm kirjoitti:
Pahus, pitkä viisas viestini katosi näppisvirheen takia taivaan tuuliin.
Ajatukseni oli, että ehkä miehesi tuntee itsensä tarpeelliseksi vain, jos sinä olet heikko, ja riippuvainen hänen tuestaan.
Ehkä hän tavallaan haluaa sairastuttaa sinut uudelleen, jotta olisit hänestä riippuvainen ja hän voisi olla taas tarpeellinen ja se vahvempi osapuoli.
Hän tietää miten olla, kun sinä olet heikko, mutta nyt kun olet terve, normaali ja vahva, hän ei kestä sinua. Hän huomaa oman avuttomuutensa. Hän ei tiedä miten olla tasa-arvoisessa suhteessa.
Ehkä hän siis osaa rakastaa vain hoivaamisen kautta, hän tervitsee hoivasuhteen, ei tasa-arvoista.
Siinähän kokee ehkä itsensä huonommaksi.
Millainen on miehesi lapsuus ja tausta?
Samantyyppinen kuin omasi? Rikkonainen, vailla rakkautta?
Kannattaisi mennä juttelee asioista ulkopuolisen kanssa. Sulla on niin hankala menneisyys. Itsesi takia, jos ei muuten, ja lapsen takia. Mies voisi tulla myöhemmin mukaan, jos ei heti halua tai suostu.
Miehesi ei voi täyttää sitä aukkoa, minkä äidin ja isän hylkääminen ja rakkauden kaipuu on jättänyt sinuun lapsena. Lapsi sinussa kaipaa yhä äidin ja isän rakkautta ja hyväksyntää. Sinun on vain opittava elämään tämän kanssa, mies voi antaa sinulle vain puolison rakkautta, tukea ja ymmärrystä menneisyyttäsi kohtaan.
Voi olla että hän sen osaakin, muttei osaa sittensitä, kun sinä alat seistä omilla jaloillasi.
Monissa suhteissa muuten puolison paraneminen on kriisi, sillä suhde muuttuu silloin.mieheni menneisyys on ihme kyllä täysin vastakohtainen. Hänellä on normaalia varakkaammat vanhemmat, hän on Aina saanut kaiken mitä on tahtonut, hänellä on kolme nuorempaa sisarusta, häntä on aina "hyysätty" ja hoivattu. Hän asui aikuiseksi asti kotona. hän saa vieläkin, esim. rahaa vanhemmiltaan, aina silloin kun tahtoo. Mutta eihän sitä rahaa usein pyydä vanhemmiltaan, koska hän tapaa tyhjätä aina minun tilini, heti ,kun sinne rahaa tulee!
- poo
En tavallisesti antais tällaista ohjetta, mutta nyt en muuta voi: Jätä hänet.
Miehesi syö vähitellen susta kaiken elämänilon. Oma isäni on tällainen, joten olen omin silmin nähnyt mitä hän on äidille tehnyt.
Tästä aiheesta löytyy nykyään tosi paljo tietoa.
Persoonallisuushäiriöksi tällaista kutsutaan.
P.S. Älä vaan, missään tapauksessa usko niitä solvauksia mitä saat naamallesi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista1038192- 1105743
- 555171
- 2875168
- 773813
- 583021
- 662737
Olet oikeasti ollut
Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.222548Kuuluu raksutus tänne asti kun mietit
Pelkäätkö että särjen sydämesi vai mikä on? En mä niin tekisi mies koskaan 😘292522- 452481