Tukea itsemurhaan?

Älä tee sitä <3

Älä tee itsaria! Olen oppinut sen, että keskittyminen jatkuvasti miettimään ongelmia ja ratkaisua niihin on tuottanut minulle kärsimystä, vaikka olen yrittänyt päästä ongelmia ratkomalla kärsimyksistä pois. Olen vain väsyttänyt itseni ja palannut jatkuvasti miettimään negatiivisia asioita aiheuttaen niin pahan olon itselleni. Olen alkanut keskittyä muuhun kuin ongelmiin ja ratkaisuihin ja voinut paljon paremmin sen jälkeen. Elän tässä hetkessä, mennyt on mennyttä. Voimia!

Onpa ristiriitainen olo. Toisaalta en toivo että kukaan tappaa itseään, mutta toisaalta samat ajatukset kuin ap:lla, ehkä yhdessä jonkun kanssa uskaltaisin tehdä sen. Miten tekisit sen ja mistä päin olet?

Se on vaan hyvä että pelkäät itsemurhaa, minun mielestäni. Se kertoo siitä, että sinulla on vielä itsesuojeluvaistoa. On ihan tavallista pelätä kuolemaa. Sitä kuuluukin pelätä. Sehän tarkoittaa oman fyysisen kehon tuhoutumista ja elämän loppua. Ja se voi olla myös hyvin tuskallista.
Toisaalta ainakin minä uskon, että psyykkinen elämä ei lopu fyysisen kehon kuolemaan. Sielu jatkaa elämäänsä vielä kuoleman jälkeenkin. Se olisi kamalaa, jos vielä kaiken kärsimyksen päälle sielu joutuisi tuonpuoleisessa kärsimään itsemurhan takia. Jos siitä vaikka seuraisi joku rangaistus. Ja entä jos joutuisi näkemään sen tuskan, minkä on aiheuttanut läheisilleen murhaamalla itsensä?
Itse en uskalla ottaa riskiä.
On itsemurhassa vielä muitakin riskejä. On hyvinkin mahdollista, että ei onnistu tappamaan itseään, vaan vammautuu, ja ehkä jopa loppuiäkseen. Aivovamma ja selkäydinvamma on ehkä ne kaikkein ikävimmät vaihtoehdot. Saattaa joutua hoitokotiin tai pyörätuoliin.
Sanot, että ongelmasi ovat sellaisia, ettei niihin löydy ratkaisua. Mitä jos olet väärässä siinä asiassa? Uskon, että jokaiseen ongelmaan on olemassa ratkaisu, sitä pitää vain etsiä tarpeeksi kauan ja hartaasti. Joskus ratkaisut saattaa ihan vaan tupsahtaa mieleen tuosta vain. Eihän sitä tiedä, vaikka jo ensi viikolla keksisit ratkaisun johonkin ongelmaasi. Ratkaisuja ei tarvitse myöskään aina etsiä itse, vaan on ihmisiä, jotka on valmiina auttamaan. Esimerkiksi perhe ja ystävät on usein tällaisia, ja ammattiauttajat. Voit myös kirjoittaa ongelmistasi tänne, jos haluat, niin voidaan kokeilla löytyisikö niihin raktaisuja. Kirjoittaminen auttaa ajatusten jäsentelämisessä, joten siinä saattaa itsekin löytää paremmin ratkaisuja.
Sanot, että tiedät, että koko loppuelämäsi tulee olemaan samanlaista kärsimystä. Mistä sinä tiedät sen? Minun mielestäni tulevaisuutta ei pysty kukaan täysin varmasti ennustamaan. Jos jollain olisi oikeasti sellainen kyky, niin varmaan henkilö olisi vähintään miljonääri. Esimerkiksi terveydenhoito ja sen takana oleva lääketiede kehittyy jatkuvasti. On monia sairauksia, joita ei voitu aiemmin hoitaa, ja joita nykyään voidaan parantaa. Jos sinulla on jokin sairaus, ja ajattelet, ettei sitä voida parantaa koskaan, niin on ihan mahdollista, että olet väärässä.
Minä toivon, että et tekisi itsellesi mitään. Miksikö? Koska minä vaan välitän, ja haluan säästää sinut ja läheisesi. Olet arvokas ihminen, ja olet osa tätä kaikkea. Sinulla on vielä tulevaisuus, ja sinulla on mahdollisuuksia. Ja sinulla on toivoa. Älä anna epätoivon viedä sinua alaspäin, vaan pidä kiinni toivosta, siksi että se on hyväksi sinulle, ja siksi että sitä oikeasti on.

Samoissa ajatuksissa täällä. Aina ajattelee että jospa huominen olisi parempi mutta kun ei se vaan ole. Kaikkea oon yrittänyt mutta aina on yksinäinen ja arvoton olo. Minä kunnioitan ihmisiä jotka ovat uskaltaneet tehdä tai yrittäneet tehdä itsarin, se on niin tavattoman vaikeaa.

Mitäpä se hyöväjää. Eli ei mahda maksaa vaivaa. Uskon että tietoisuus ja muisti pelaa aivan kirkkaasti senkin jälkeen ku henki irtoaa ruumiista. Semmosesta antaa meille vinkkiä aaprahamin helmaan pääseen köyhän Lasaruksen ja tuonelaan eli kaiketi helvetin ototushuoneeseen joutuneen rikkaan miehen tarina ja heiä välinen turinatuokio. Eihä sielä helvetissä vielä ketään ookkaan, ei edes Saatana ite. Se on vielä vielä tyhjä kuin typö. Ja Saatanaa peloittaa kohtalonsa, ja täten ollen on se loputtoman kadeellinen ihmislapselle, jolle on annettu mahollisuus pelastautua.
Eli itsemurha ei siis ymmärtääkseni välttämäti hyövää kertakaikkiaan.
Olemassaolo kun ei kuitenkaan pääty kuolemaan, eikä ou itsestäänvesiselvää että tästä johoki taivaaseen menis kuoltuaan, jos kohta se lieneekin nimiristityssä Suomessamme yleisesti hyväksytty ja viljelty kaunis urpaanilekenda, suorastaan. Ellei oo tietentaho tässä elämässä valinnu taivasta loppusijoituspaikakseen, niin tsäänssit joutua kadotukseen on aikamoisenlaiset..

'Armomurhasta' käytetään usein nimitystä eutanasia, jolla yritetään peittää tosiasiaa, eli kyseessä on tappaminen, murha.
Vasta äskettäin olen tajunnut, että abortissakin on kyse elävän olennon tappamisesta.

Odottele vaan kuolon tuloa rauhassa, kyllä se aikanaan sitten tulee. Odotellessa voi sitten tehdä voimiensa mukaan arkiaskareita, matkustella, politikoida, sairastella, laulaa, kirjoitella suoli 24, juhlia. Puhua paskaa, pestä hiukset. Tehdä duunii, tms mitä nyt ihmiset tekee. Hakee toimeentulotukea, hengailee ostareilla, muistelee sotajuttuja, horisee joutavia jne ... jne... keittää vaikka teetä odotellessaan tai laittaa ruokaa ja syö. Nukkuu, herää

Myös Jeesus teki itsemurhan.

Aina tarvitaan uusia itsemurhapommittajia, yhteys lähimpään moskeijaan.

Sinä itse et haluaisi tappaa itseäsi ellei paholainen sinulle valehtelisi ja syöttäisi synkkiä ajatuksia. Olet nyt pimeässä, olen kokenut sen. Pyydän, etsi jostain Raamattu, lue Johanneksen evankeliumia alusta. Rukoile että Herra Jeesus tulisi valoksi pimeyteesi. Jokainen joka hädässä huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu! Tämä lupaus meille on annettu ja se on täydellisen tosi.
Ei sinulla ole mitään menetettävää, mutta paljon saatavaa, uusi elämä nyt ja ikuisuudessa. Älä heitä mahdollisuuttasi hukkaan, etsi, pyydä, kolkuta, odota niin Hän vastaa. Voit mennä myös seurakuntaan, sitäkin suosittelen. Siunausta ja elämää sinulle. Olet arvokas, älä tuhoa itseäsi.

Olen itse jopa unelmoinut itsemi tappamisesta. Niinkuin vielläkin. Olen pelkuri myös toivon että joku läheiseni tulisi ja sanoisi 'tapa itsesi jo kukaan ei kaipaa sinua' mut ei vaan tule. Vaikka oisin siunkaa samassa veneessä. En ikinä pystyis kannustaa toista tappamaan itseänsä. Vaikka itse tahtoisin tappaa itseni. Koska toivon että saisit paremman elämän 💕

Raamattu sanoo: Älä tapa. Itsemurha on myös murha itseään kohtaan. On Jumalan tehtävä päättää milloin kenenkin on aika lähteä. Voimia ja siunausta sinulle ja kaikille muille!

Minä!!

Nämä teidän tienne on tosi pimeitä... Oletteko ajatelleet, että voisitteko elää omaa elämäänne ja tehdä omassa elämässänne asioita joita haluatte? Pettymykset elämän asioiden käänteissä voivat tuntua musertavilta ja ovatkin koska vievät erityisesti nuoria ihmisiä ennenaikaiseen hautaan. Siinä olisi hyväksi terve itsekkyys. Olisi hyvä jos voisi ottaa askeleen taaksepäin ja katsella omaa elämäänsä vähän kauempaa, jolloin tiedostaisi oman mielensä kärsimyksen paremmin ja esim. kehon jännitystilan. Jos näkisi ruumiin ja mielen asioina joita "itse" katselee... Eli näkisi oman mielensä sisällönkin vain sisältönä, eikä itse olisi siinä "uimassa".

Pahasta olosta on vaikea päästä eroon. Paha olokin on vain asia joka tulee ja menee. Se että se voi tulla ja myös mennä kertoo että se ei ole sama asia kuin Sinä Itse. Mistä se paha olo tulee? Eikö se tule itsesi ulkopuolelta? Se tarkoittaa että siitä voi vapautuakin. Mutta myöhemminkin se tulee ja menee. Kuin joku paholaisen taikatemppu... Lieköhän tässä maailmassa semmoisia pahoja voimia on? Ainakin kaikki uskonnot väittävät sellaisia olevan..

Itsemurhasta joutuu helvettiin. Siellä on ikuinen itku ja hammasten kiristys.

Sarjakuva itsemurhasta: https://www.youtube.com/watch?v=RJaIptroY5Y

oikeastaan olen samassa tilanteessa. Haluaisin kuolla pois, tehdä itsemurhan, mutta pelkään epäonnistuvani ja vammatuvatni lopullisesti. Tai sitten jään vain eloon, ja kärsin siitä muuten. Kurjaa sinällään, en ymmärrä miten tämä logiikka menee. En voisi auttaa sinua itsemurhassa, en edes kannustaa siihen. Silti voisin olla aivan samassa tilanteessa, pyytää nyt että voisiko joku auttaa minua kuolemaan. Johtuukohan se masennuksesta, että ymmärtää että itsemurha ei ole hyvä juttu, ainakaan muille. Itselle se sen sijaan tuntuu olevan ainoa ratkaisu.

Kysymyksestäsi tuli mieleen, että mitä jos yrittäisi itsemurhaa niin, että kaksi ihmistä sopisivat keskenään että tappaisivat toisensa. Se se vasta hirvittävän järkyttävää olisikin :D
Se olisi varmasti jännittävintä mitä voisi ikinä olla.
Sitä pitäisi suunnitella esim. miten tapetaan, puukolla vai kuristamalla :D
Jos kummallakin olisi auto niin kaasu pohjaan ja yhteentörmäys.
Se olisi varmaan helpointa.
Mutta siinähän voisi käydä jopa niin, että kun henkilöt tapaisivat toisensa, ja siinä yhteistä itsemurhaa tai murhaa suunnittelisivat, huomaisivatkin yhtäkkiä että toinen ihminen onkin ihan mukava tyyppi :)
Siksi itsemurhaa ei kannata tehdä, koska ikinä ei voi olla aivan täysin varma mitä tulevaisuudessa voi olla.
Toivoisin, että harkitsisit vielä elämän jatkamista vaikka se vaikeaa tahtoo ollakkin.

Vaimoni oli 30v kun yritti itsemurhaa ja epäonnistui. Nyt hoitokodissa loppuelämän invalidisoituneena, nyt ei pysty tappamaan edes itseään vaikka haluaisi.