Ihminen on siitä jännä otus, että niinkauan kun sen harrastamien aktiviteettien seuraukset ovat voittopuolisesti positiivisia tai edes neutraaleja, toimintaa ei lueta riippuvuudeksi. Riippuvuudesta aletaan puhumaan vasta kun toiminta alkaa tuhoamaan yksilöä ja/tai hänen talouttaan.
Ihminen on aina ollut hyvä valehtelemaan, ja ennenkaikkea itselleen. On kohtaloa, jumalia, tuuria ja nyt myös riippuvuuksia, jotka toimivat meille epäonnistumistemme ja väärien päätöstemme selittäjinä. Me kiistämme johdonmukaisesti syyllistyvämme itse toimintaan jolla saattelemme itsemme kuseen, sillä pelkäämme että tuon myöntäminen saisi meidät näyttämään idiooteilta.
Maailmassa on paljon ihmisiä jotka pelaavat paljon enemmän ja suuremmilla panoksilla kuin moni peliriippuvuuteen hoitoa saava lajitoverinsa, silti nämä ihmiset eivät mieti sitä ovatko he riippuvaisia. Totuus on se, että "peliriippuvuus" astuu kuvioon vasta silloin kun tappiot ovat liian suuret kestettäviksi.
Kyllä minäkin laitoin parikymppisenä rahaa kaikenmaailman peleihin mitä vain oli tarjolla, istuin korttiringeissäkin ja pelasin kunnon uhkapeliä. Minun pelastuksekseni koitui serkkupoikani, joka oli tuolloin alle kolmekymppinen, mutta ikäänsä nähden huomattavan fiksu miehenalku. Hän neuvoi minua suhtautumaan pelaamiseen niin, että minun tulisi pitää pelikassana sitä summaa rahavaroistani jotka ovat minulla ylimääräistä rahaa. Toisinsanoen pelaan vain sen rahan joka minulla on varaa hävitä, enempää en saisi pelata.
Tällä opilla olen elänyt elämääni, eikä minulla ole koskaan ollut vaikeata vaikka monien elämääni kohdanneiden vastoinkäymisten johdosta minulla ei ole aina ollut kaikkina aikoina varaa laittaa edes lottoa vetämään kun olen mieluummin laittanut viimeiset hilut ruokaan. Toisaalta en ole kyllä enää haikaillut pelaamista silloinkaan kun rahaa on tullut reilummin.
Minä tiedän että riippuvuudet ovat virallistettuja sairauksia eikä kenelläkään ole oikeutta vähätellä ahdongossa kieriskelevän psyykkisiä riippuvuuksia, sillä nuohan kuuluvat jo ihmisten perusoikeuksiin. Toivon kuitenkin että edes yksi ihminen ymmärtäisi saman minkä minä tajusin serkkuni neuvosta, ei se "peliriippuvuuden" ennaltaehkäisy ole sen vaikeampaa.
Missä vaiheessa tunnustit peliriippuvuutesi
3
174
Vastaukset
- Riippuvainen2
Tunnustin siinä vaiheessa kaiken, ku velkaa oli reilu 32 tonnia ja tarkotus oli perheenkans ostaa yhdessa sijotusasuntoja, meikätytölle ei vaan yllättäen sijotusasuntolainaa myönnetty vakuuksista huolimatta, tilitapahtumat ku oli 99% talletuksia nettikasinoihin. Siinä ei sitte auttanu muu ku kertoa kaikki, aivan kaikki. Järkytys oli suuri ja itkua riitti puolin ja toisin.
- riippu_maton_pelaaja
Ja tarinan opetus on se, että jos olisit voittanut, et olisi riippuvainen..eikö niin?
- faktaaaaaa-aaaa
peliriippuvuudessa on kyse lähinnä häpeämisestä kun huomaa tulleensa huijatuksi. Peleissä on kysymys vain rahojen huijaamisesta ihmisiltä. Koska ylimääräistä rahaa ei ole jaettavaksi ja pelaajien rahat on helppo huijata kun pelaajat tottakai odottavat voittavansa suuria voittoja. Kun niitä ei sitten tulekaan muuta kuin pelkkä häviö, pelaaja lamaantuu ja kokee tulleensa huijatuksi. Huijarit ovat itse peliriippuvaisia kun saavat elinkeinonsa huijaamalla peleillään pelaajia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista997893- 1075627
- 2754891
- 494863
- 763637
- 512869
- 632615
Olet oikeasti ollut
Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.222478Kuuluu raksutus tänne asti kun mietit
Pelkäätkö että särjen sydämesi vai mikä on? En mä niin tekisi mies koskaan 😘292412- 412294