Hyvän parisuhteen kaipuu

No jos naiset on joko varattuna tai tunnevammaisia, niin eihän se sitten voi onnistua.

Suomessa on ainakin miljoona sinkkua. Naiset ei halua normaalia miestä vaikka itse ovat normaalin näköisiä. Suomalaiset naiset vihaa miehiä.

Ei varmaan löydy jos havittelet vaan niitä vähintään 10 vuotta ittees nuorempia, kuten useimmat 40 "ikä on vain numeroita" miehet.

Tuttavapiirini ei ole kovin iso mutta jotain se silti kertoo että en ole kuullut kenenkään pariutuvan enää viime vuosina. Yhteiskuntamme on nyt tältä osin rikki. Naiset ovat menettäneet jostain syystä aidon kiinnostuksen vertaisiaan miehiä kohtaan. Osa naisista toki yrittää silti löytää seuraa mutta kun tahtotila on heikko niin tulokset ovat yhtä heikkoja.

Jospa naiset on joutuneet jo pettymään niin monta kertaa että on jo vaikeaa luottaa kehenkään.
Aluksi tutustumisen jälkeen on niin ihanaa ennen kuin totuus alkaa paljastua pikku hiljaa. Toista et opi hetkessä tuntemaan ja kun aikaa kuluu voi tulla jättiyllätyksiä. Viimeisin täällä tapaamani oli leskimies ja minä retkahdin häneen tosissani. Oli ihanaa kun hänellä kolme lähes aikuista lasta niin luulin saavani perheen. No lapset tietysti vihasivat minua, äitinsä paikan viejänä. Ja sittemmin vanhin tytär onkin ryhtynyt isänsä aveciksi kaikkeen. Juhliin , sukukokouksiin ja matkoille. Tänäkin syksynä matkoja 3 ulkomaille rantalomille useamman viikon kerrallaan. Ja isän tyttöystävä kotona lähes aina yksin. Niin seurustele siinä sitten vaikka olet jo eläkkeellä ja aikaa olisi. Onko tavallista että leskeksi jääneille miehille vanhin tytär rupeaa äidin tuuraajaksi lähes kaikessa ? Myöhemmällä iällä kapuloita rattaisiin ovat laittamassa niin sukulaiset ja aikuiset lapset joten moni jättää uudet yritykset sikseen. Enemmän stressiä kuin iloa.

Kuulehan Jope tai kuka nyt oletkin. Ihmiset ovat erilaisia, eivät kaikki naiset ole tuollaisia. Toivon, että uskot edelleen löytäväsi sen jonkun rinnallesi. Itsekin olen 50 ylittänyt, mutta haluan uskoa, että jossakin vielä on mies, kenen kanssa tekisimme arjesta ja pikkuhetkistä vieläkin ihanampia kaksin koettuina. Surussa ja murheessa olisi se joku, ketä halata ja saisi voimia. Mutta toivon, että hän olisi samassa elämän tilanteessa, lapset jo lentäneet omilleen ja työvuosia vielä edessä. Mutta toisaalta sehän ei ole tärkeintä, vaan kiinnostus toisesta, hänen ajatuksistaan ja näkökulmistaan ja siitä ihanasta tunteesta, että ihan mahtavaa vaan olla yhdessä.

Mutta olen täysin samaa mieltä, että maailma on mennyt kummalliseksi. Ja tosiaan netissä ainakin miehet etsivät sellaista 35 tai jotain naista, eivät oman ikäistä viisikymppistä. Ihan kuin saisivat sillä itsensä nuoremmiksi, ehkä niin käykin? Niin tärkeää olisi osata ja haluta ratkaista sitten yhdessä myös niitä haasteita ja syventää yhdessä eloa ja toisen tuntemista sitä kautta.

Aina on toivoa. Kirjotuksesikin antoi uskoa, että sinunlaisia miehiä on olemassa. Älä luovuta, tai luovuta ja sitten iloisesti yllätyt joku päivä, kun se sattuu kohdalle.

No varmaan omanikäistä kannattaa etsiä jos parisuhteeseen meinaa joutua. Toisaalta, kannattaa myös miettiä haluaako oikeasti vielä parisuhteeseen 50 ikäisenä. Itselle on pesiytynyt "outoja" tapoja, periaatteita ja vaatimuksia joista on jo vaikea tinkiä. Parisuhteessahan tingitään periaatteessa kaikesta eikä siinä ole mitään ongelmaa jos molemmat osapuolet pystyvät tähän. Jos ei tähän pysty niin menee kyllä aika lailla mahdottomaksi.
Itse edustan 50 ikäryhmää ja välillä käynyt tätä keskustelua itseni kanssa, edut, haitat jne jne. Olen päätynyt lopputulokseen että ei enään, omaan jo omia tapoja, rutiineja, käytöstä jne jne joista en ole valmis luopumaan tai tinkimään. Ihan ok työ ja tulot, hyvät ystävät, mahtavat lapset & lastenlapset ja en koe tarvitsevani parisuhdetta enään. Ja ei, en ole tunnekylmä, k....pää, idiootti tai muuten kykenemätön kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ei vaan jaksa kiinnostaa enkä osaa sitä paremmin perustella.

Mitä tuossa olen tuttavapiiriä seurannut niin eronneet on löytäneet melko nopeasti uuden kumppanin tai sitten ovat edelleen yksin. Välillä käynyt jo mielessä että onko ollut jo valmiiksi katseltuna kun kuukausi tai pari erosta niin jo on uusi kainalossa.

Itse kyllä kuulun tuohon "ikä on vain numero"-mieskategoriaan. Itse kun olen hakenut kumppania ikähaarukalla -5 vuotta omasta iästä niin kyllä silloin se eletty tai nykyinen elämäntapa näkyy ihmisessä paljon selkeämmin kuin se ajokortissa paistatteleva syntymävuosi.

Itse en vielä ole pistänyt naisia tunnevammaisuuden piikkiin jos eivät minuun halua tutustua tai yleensäkään parisuhdetta. Ympäristö nyt vain taitaa korostaa tuota yksilöllisyyttä ja sitä ettet tarvitse välttämättä sitä toista rinnalle. Tämä johtaa siihen että kumpanin vaatimukset nousevat tasolla jossa "OK -näköinen ja luonteinen mukava, tunteellinen mies" ei riitä. Toki naisetkin saavat omat vaatimustaso-ongelmansa.

Vaikea tietysti antaa suoraan neuvoja mutta itse olen kokenut ihan hyväksi luovuttaa naisten etsimisen suhteen. Keskittyy liikuntaan, työhön, kouluttauttuu ja mutta ennenkaikkea pitää muita ihmissuhteita yllä ja nauttii niistä. Jos taas joskus tulee olo että jaksaa ottaa pettymyksiä vastaan siinä toivossa että oikean löytää niin sitten taas liikkeelle.

Parisuhde, tuo suhteiden runsaudenvuo. Parikin suhdetta, ei silti parisuhteen voittanutta. Aah, on niin ihanaa tää...

Olen kokemuksesta kanssasi samaa mieltä. Viiskymppisillä naisilla on monilla luurankoja kaapissa, vaikka eivät sitä itse huomaa. Luurangot nimenomaan ovat käytöstapoja ja varaumia joita heillä on. Jotenkin en jaksa kiinnostua sellaista naisista itsekkään. Minusta naisessa pitää löytä vielä virtaa ja kykyä irroitteluun ja elämästä nauttimiseen.
Netissä haetaan suurta rakkautta, mutta moni edes vastaa deittiviesteihin. Siksi olenkin jättänyt nettideittailun ja tapaan mieluummin ihmisiä kasvotusten.

Rupee eksoottiseksi mamuksi, niin johan rupee oleen sutinaa. Toinen vaihtoehto on olla pitkä ja raamikas, muodikaspartainen alfauros, jolla on matala ääni ja paksu lompakko, korkea sosiaalinen asema, harrastuksena golfaaminen Dubaissa ja vapaaehtoistyö kehitysapujärjestössä, purjeveneily, moottoripyöräily ja lentokapteeniuskin auttaa sekä hyvin varusteltu jalkoväli. Naiset kiinnostuvat vain sellaisista miehistä, jotka herättävät kateutta kanssasisarissa.

Ihan saman voisi moni nainen kirjoittaa ! Itsekin etsin parisuhdetta tositarkoituksella mutta mietin pitääkö jäädäkin sinkuksi koska miehet jotka ottavat yhteyttä ovat yleensä noin 10 vuotta vanhempia eivätkä ole enää kovin viriilejä. Olen ikäistäni paremmassa kunnossa. Ja kauniskin. Ja erittäin kiltti, jopa liiaksi. Mutta kun moni mies aloittaa keskustelut siitä mitä työtä teen, paljon tienaan ja onko asuntoni oma, niin tuntuu että nainen halutaan vain jakamaan arjen kulut ! Eräs mies sanoi suoraan, että talossa on niin paljon kuluja ja kysyi tulojani ensimmäisessä puhelinkeskustelussamme. Tuo saa kiinnostuksen lopahtamaan välittömästi. Minä en myöskään pidä ylitunteellisesta miehestä joka heti vuodattaa kaikki tunteena minua kohtaan, koska en usko, että muutaman treffin jälkeen voi olla niin rakastunut. Ja se mikä on ok näkö yhdelle voi olla komea tai ruma toiselle. Eli vaikka Tom Cruise on monen naisen mielestä komea niin juuri minusta hän on ruma. Ja millainen mies on mukava tai kiltti ? Olen törmännyt miehiin jotka ihan oikeasti kai uskovat olevansa kilttejä mutta ovatkin kylmiä ja tunteettomia, pitävät autostaakin parempaa huolta kuin naisestaan. Mukava on mielestäni tunneälykäs, huomaavainen (kaikkia ihmisiä kohtaan) ja keskustelutaitoinen.