Lada Samara

Kun kone sen heräsi, öljyä peräsi, äänin niin haikein, puski mäkiä, kolusi kaarteita, tekonsa vaikein, oli totella käskijää.
Kuormansa kantoi, kaikkensa antoi, kitisten, äristen, luokse toisien kaltaisten, moottori päristen, perille saattoi.
Harvoin sai kehuja, corolla parka, arka bensalle, mehujen hajua, säästen nautti, isäntä enemmän lutkutti kasoa, penkillä pehmeillä alkaen vasoa, nautinnon hetekka, kiihkeä Rebekka, näkeä paljon sai maileja niellyt.
Nyt pellon reunassa sankari lahoo. Oottaen jostakin museo tahoo. Joka kultaa osaa lyijystä vieläkin vuolla.
Kaukana jossain saa elämän uuden. Corolla kuljetin tulevaisuuden.