Minulla on lapsi, nuorimies 23 vuotta. Hänellä on ollut lapsesta asti diagnoosina AD/HD ja tunne-elämän häiriöt. 17 vuotiaana tutkittiin lisää ja kykyprofiili oli todella epätasainen. Lääkäri tuolloin kirjoitti lausuntoon että viittaa jopa lievään kehitysvamma/kehityksen viivästymään (en muista kumpi sana oli käytössä). Me kuitenkin vanhempina ajattelimme lapsen tulevaisuutta ja pyysimme, että tuota termiä ei saa lausuntoon laittaa. On suorittanut peruskoulun pienryhmässä sekä ammattikoulun ja armeijakin on käytynä. Nyt mietin että teinkö tosi typerästi.... tein varmaan.
Tänä päivänä tuo nuorimies asuu edelleen kotona, on löytänyt töitä joskin saa potkut lähes joka paikasta. Vika ei koskaan ole hänessä, vaan kaikissa muissa. Valehtelee, keksii aivan utopistisia selityksiä eikä tajua jääneensä kiinni. Pimahtelee, rähjää ja räyhää olematta kuitenkaan aggressiivinen. Kysellä ei saa mistään, räjähtää heti. Muiden mielestä hän on todella miellyttävä ja sosiaalinen. Eniten itselleni tuottaa mielipahaa, että ei ole pientäkään halua lähteä omilleen. Käy välillä töissä, mutta hassaa kaikki rahat autoihin ym. Ei maksa kotiin mitään, sotkee, valittaa ja ei tee mitään mitä pyydetään. Kaikkien asioiden hoitaminen on minun vastuulla. En jaksa enää, oikeasti.
Olen puhunut miehelleni, että eikö meidän pitäisi auttaa häntä löytämään vaikka tuettu asunto jostain. Hänen mielestään on vanhempien velvollisuus auttaa. Olen kyllä itsekin alan ammattilainen ja tiedän että yhteiskunta kyllä tukee nuoria, on tuettua asumista ym. mutta yksin en jaksa. Pelottaa entä jos hän ei todellakaan pysty huolehtimaan itse maksuistaan ja ainoa paikka mihin sitten palaa on koti. Olen itsekäs, mutta haluan tuon nuorenmiehen NYT ulos talosta, ennen kuin kaikki mitä minulla on hajoaa palasiksi. Välit mieheni kanssa on tällä hetkellä todella jäätävät ja erostakin on keskusteltu. Luulen että tämä tilanne syö koko perheen voimavaroja aivan äärettömästi -kellään ei ole hyvä olla.
Mitä teen? Olen ajatellut että avaan keskustelun uusista tutkimuksista / lääkärissä käynnistä. Otan yhteyttä johonkin -mihin? kuitenkin jo aikuinen kyseessä. Hän on tällä hetkellä työnhakijana vapailla työmarkkinoilla. Työttömyyskorvausta ei ole hakenut työttömyysajoilta, koska ei ole huolehtinut työsopimuksia eikä työtodistuksia, ei osaa käyttää ohjelmaa (on muuten vaikea). Ansiosidonnaistakin taitaisi jo saada mutta kun ei hoida asioita niin ei saa. Nämä kaikki täytyisi minun tehdä, mutta olen kieltäytynyt, koska saan joka kerta niin hirveät haukut ja syyttelyt että EI KIITOS.
Vertaistukea kaivataan äideistä joilla samankaltaisia ongelmia. Minkälaiseen ratkaisuun olette päätyneet.
Vertaistukea, aikuisen miehen asuminen ym
4
514
Vastaukset
- aikuinenlapseni
Minulla on lievästi kehitysvammainen poika,27v,jolla diagnoosit lievä älyllinen kehitysvammaisuus.Nyt ollut 5 vuotta jo kotona,on asunut nyt yksin vuoden verran jo omistamassaan asunnossa,tässä lähellä.Kävi eritysluokalla oppivelvollisuuden,ja sitten vielä lisäkoulutusta jossa opiskeltiin itsenäistymisen taitoja.On ollut muutamia työkokeiluja,mutta ne ovat loppuneet lyhyeen,koska tarvitsee tukea eritysen paljon,jos hänelle antaa useita työtehtäviä yhdellä kertaa.unohtaa mitä pitikään seuraavaksi,ja lähtee kotia.Ajokortin halusi ajaa,ja teoriakoe meni läpi vasta viidennellä yrittämällä.Vaikeuksia kielellisessä ymmärtämisessä.asiat pitää esittää lyhyesti ja selkeästi.Autistisuuttakin,pitää kiinni tarkasta päivärytmistä,raivostuu jos tulee muutoksia.Käyttää varovasti rahaa,kun ei ymmärrä sen merkitystä.Olen hänen omaishoitaja,hän tarvitsee kuitenkin tavanomaista enemmän tukea ja apua elämässään kuin normaali nuori.Pyrin kuitenkin siihen että hän selviytyy itsenäisesti elämässään,osaa huolehtia itsestään,raha-asioistaan,siivouksiat,vaatetuksesta,hygieniasta.Kaupungilla ei ole tarjota hänelle sopivaa tukityötä,eikä mitään muutakaan apua sieltä ole tarjolla,täytyy vain selviytyä itsekseen.Mikä kummallisinta,silloin kun hän asui vielä kotona,ei siivonnut jälkiään,mutta nyt omassa asunnossa siivoaa,siellä on siistiä!Eli kannattaa hommata oma asunto,vaikka tuettukkin,ja pikkuhiljaa alkaa vierottaan omaan elämään.Siinä tekee karhun palveluksen jos alkaa hyysäämään kotona.Rahan kanssa pitää opetella,mikä on viikottainen summa jolla pitää tulla toimeen,vähän laittaa säästöön.Tilannetta pitää tarkkailla miten se alkaa sujumaan.Minulle tuli mieleeni kun luin tarinaasi,että poikasi ei todellakaan ole yhdenveroinen työmarkkinoilla,ei siis pärjää siellä,vaan tarvitsee eritystä tukea,joka ei piilottelemalla parane.Rohkeasti vaan lääkäriin,jossa selität tilanteenne vaikkapa etukäteen ilman pojan läsnäoloa,mikä teillä on.Hän sitten ohjaa tutkimuksiin,saatte ehkä tarkennettua diagnoosia,ja tuet hakuun,niin saatte elämänne järjestykseen,molemmat.Nykyajan tuilla pärjää hyvin,minun poikani saa asumistukea,korotettua hoitotukea,eläkettä ja takuueläkkeen,kaikkiaan yli 1000e kk.
- HolzmannGB
Hyviä vinkkejä. Mene rohkeasti ensin itse lääkärin vastaanotolle, jossa kerrot omasta jaksamisesta ja kysyt, missä teidän kunnassa saa apua. Sitten, kuten neuvottiin, pojalle oma asunto ja harjoittelemaan oman rahan käyttöä.
- vanhemmuutta
Todellakin,sen minkä taakseen jättää ,edestään löytää.Minäkin tunnen vanhempia jotka eivät ole ruvenneet millekkään kun on havaittu lapsen kasvussa ja kehityksessä viivettä,ja olisi laitettu erityisluokalle,niin vanhemmat eivät ole halunneet kuulla puhuttavankaan!Kyllä ne ongelmat yleensä sitten putkahtaa myöhemmin esille,ja vanhempana on vaikeampi saada diagnoosia.Autistisuutta on joka 7 ihmisessä.Näitä diagnosoimattomia tapauksia on paljon,toiset sortuu päihteisiin tai huumeisiin.Teillä ei ilmeisesti ole niitä,onko kavareitakaan?Toisilla vanhemmilla vastuu lapsista kestää pitempään,kaikki linnut eivät lennä pesästä...hakekaa apua ennen kuin jotain tapahtuu,ette jaksa tuommoista menoa kovin kauaa.Ihan tavallinen lääkäri osaa ohjata tutkimuksiin,pohjaa jo kerta on.Jaksamisia teille!
- toivonhyvääsinulle
Olisikohan jotain apua jos saisitte jonkun asiantuntijan/viisaan/kokeneen ihmisen keskustelemaan hänen kanssaan?
"Vika ei koskaan ole hänessä, vaan kaikissa muissa"- tämän aiheen voisi käydä asiallisesti läpi. Kuunnella pojan version ja sitten ottaa esille työnantajan version, selittää työnantajan kannan että mitä hän toivoo työntekijältä ja mitä hän joutuu kustantamaan/käymään läpi/kantaa vastuuta.
Niin että poika rupeaisi ymmärtämään toisen ihmisen kantaa.
Ihan rauhallisesti.
Sitten pikkuhiljaa muita asioita.
Että miltä sinusta ja isästään tuntuu.
Lääkärin kanssa pitää ehdottomasti puhua. Kyllä sinun äitinä pitää saada helpotusta, olet uhrautunut valtavasti. Nostan niin paljon hattua sinulle kun olet jaksanut kaikki vuodet!
Mutta eihän äitikään jaksa loputtomiin.
Pyydä että poikasi otettaisiin jonnekin joksikin aikaa, niin että sinä saat vähän levähtää!
Sano että sinä et nyt jaksa enää ja että sinua pitää myös hoitaa ja auttaa!
Olet ihan yhtäläinen potilas!
Kun tietäisin, niin neuvoisin paremmin.
Toivon sydämeni pohjasta asti, että asiat järjestyisivät!
Olet ollut upea äiti!
Lämmin halaus minulta!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1043414
- 883093
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä201953- 691916
- 391898
- 221766
- 241697
Pettymys! Tähdet, tähdet -kisassa tämä erikoisjakso pois - Pistänyt artistit todella lujille!
Tähdet, tähdet -kisa on edennyt genrestä toiseen. Mutta erästä monen toivomaa erikoisjaksoa ei tällä kaudella nähdä. Voi341459Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91349- 481337