Nyt tiedän,

Aamuteeveestä en ole ko. ohjelmaa katsonut, mutta minusta on lähinnä säälittävää jos ihmisen kasvu on jäänyt lapsen tasolle. Lapset lapsina ja aikuiset aikuisina.

Olen välillä lapsenmielinen, se on mukavaa. Osaan olla aikuinenkin, elämä on opettanut.

Hei toinen psykoterapeutitar! En minäkään ole koskaan muuttanut lapsuuden päätöksiäni! Mikä kerran on päätetty se pitää!

- minkälaiset pakkomielteet välillä kansalaisia riivaa - mun lapsuus oli täynnä väkivaltaa kaikenmaailman sotien riivaamassa maassa - köyhyyttä - alko-jahuumeongelmia useissakin perheissä - kylällä aika usein paukkui pyssyt puukkojen heiluttamisen ohell - ja naisiin,lapsiin, vammautuneihin kohdistettu väkivalta mieluummin ehken sääntö kuin poikkeus. Mun mielestä on aika inhaa että edelleenkin mukamuka edustaa hyvää hoitoa noi entisaikain ruoskaaa-raippaaa-raiskaamista terapiat. -sitä plaatua kun koko mun lapsuus ja nuoruus avioliitto mukaan lukien oli täpötäynnä -työorjuuden ohella -- meitä synnissä siinneitä kuritettiin oikein olan takaa herrakansan hyvinvoinnin turvaamiseksi.

-- joten vain kiitotapa kiitosta ja hevonpaskat kaikesta muka-muka terapioistanne - aikoinaan julistitte tietävnne tosi hyvin kaikkkivoivast nekin ihmiset jolla rahaa ja varallisuutta niin paljon etteivät edes paskalle koskaaan taivu kehollaan -menkää rauhaassa vaan kaltaistenne joukkoon edelleenkin.

Astrologi sanoi että minussa on kolme eri persoonaa,murrosikäinen,keski-ikäinen ja nyt-ikäinen en ole vielä vanhuskaan.Ihmisen elämä menee 27v sykleissä,siitä voi päätellä ja laskea kukin,millaisen elämän on elänyt ja saavuttanut.
Tarkka syntymäaika ja paikka määrää paljon,ja piru vie--sanompa että kun jälkeenpäin laskeskelin ja mietin elämääni,sehän pitää paikkansa;))
JOskus olen/olin todella murrosikäinen,nytkeski-ja nyt ikäinen,muistellen elämääni taakseppäin ja asioita mitä kohtasin.
Mutta se vanhuuskin kurkkii jo oven takana...hiljaa hivuttautuu kait jäädäkseen uusin arvoituksin,hyvääkin on luvassa ja silloin kun mulle sanottiin että maaliskuussa on jotain,mietin että mitä muka,minullekko ainaiselle suossa rämpijälle.Niin katsoppas,sekin on nyt todella totta!

--mie oon ostanut ja ottanut tämänkin päivän lääkkeet - ei tarvitse muistuttaa -kenties mielisairauteni kriisistä kriisiin menoineen huolettaa teitä enempikin?Vinoilun ja vainoamisen ohella?

Ymmärrän mitä aloitus tarkoittaa aikuiseksi kasvamisella.
Aamusella kävin lääkärissä, muun tutkimusen ohessa mitattiin paino ja pituus, perskule olen lähtenyt kasvamaan alaspäin, armeian ajasta tultu 4 cm, onneksi ei niin paljon että huomaa.

Missä iässä on kasvanut aikuiseksi ennenkuin on muuttunut vanhuuden höppänä.

Katsoin Areenasta haastattelun. Minusta T:n tapa puhua ja kertoa omia näkemyksiään oli vähintäänkin epäselvää.
Olen siinä samaa mieltä, että aikuisen pitää olla selvillä roolistaan.
Olen törmännyt jossain kahvilassa pitkäpiimäisiä neuvottelijoita.
En aina ole varma, näytelläänkö kivaa ja kotona on aivan eri sävel.
Mielestäni on niin, että vanhemmat, kun kerran ovat vastuussa lapsestaan, päättävät asioista.
Uhmaiät ja murrosiät ovat niitä kulminaatiopisteita, että huolimatta kuinka koville ottaa, jaksaa pitää rajat ja niistä oman perheen normeista.
Mielestäni on kyse turvallisuudentunteesta ja luottamuksellisuudesta, johon lapsi tulee kasvattaa.
Pieni lapsi menee ymmälle, jos häneltä jahkaillaan mielipiteitä.
Proffahan sanoi, että aivot ovat kypsät 25 - 30 vuotiaan keskimäärin.
En kannata preussilaista kuria.
Muistan itse sanoneeni, kun olimme erimieltä asioista lapseni kanssa, että äitinä olen tätä ja tätä mieltä. Aikuisempana lapsi myönsi, että hyvä, että hänellä oli rajat.
Meidän ikäryhmässä lapsuuden ja nuoruuden kuri oli yleisesti aika ankara, liiankin.
Tavallaan koulussahan lapsilla onkin vaikeaa noudattaa ja totella ohjeita ja sääntöjä, mitkä on kaikille samat. Tästäkö koulujen ongelmat ovat osaksi.
Kirjoittamallani en tarkoita, että olisin itse jokin super- tai hyperäiti.
Ei. Montaa asiaa olen miettinyt jälkeenpäin: esim. miten vähän aikaa loppujen lopuksi oli työn ja työmatkojen takia lapselle.
Ehkä kuusituntinen työpäivä nykyisellä kokopäiväpalkalla olisi ratkaisu ja silloin naisten eurokin olisi sama - tietenkin tiettyyn ikään asti.

- pikkupoikien kanssa joskus mittailtiin pituuksia - pojat oli iloisia kasvamisestaan . Itse olinnuorena 164cm, mittani 60vuotiaana näytti 157 cm sanoin pikkupojill että tämä mummu kasvaa jo maata kohti - raskaantyön raatajan osaa vaan -jottain luhitumista ja lyyhistymistä varmaankin vuosien taakkana.

Lukematta nyt muiden kommentteja niin vastaan.
Myös minä olen jo lapsesta saakka suunnitellut elämääni. Olen vakaasti suunnitellut asioita.
Joo, olen onnistunut mielestäni. En ole haihatellut ja sen semmosta, vaan mielestäni oon osannut myös nuorena ottaa "järjen käteen" ja tuumia mitä "täs olis järkevää tehdä".

En osaa sanoa, että enkö ole koskaan kasvanut aikuiseksi, vai onko se niin että olen syntynyt aikuiseksi:)
Ajattelen, että lapsekkaan lapsekas hassu voi olla, jos se ei vetäse järkevyyttä pois.

Järkevyyden lisäksi luojan kiitos olen saanut luovuuden. Luovuus antaa eväitä moneen, ottamatta järkeä pois.

Tässä yksi teoria jonka olen huomannut toimivan

https://fi.wikipedia.org/wiki/Transaktioanalyysi

Bernen ajattelu ja transaktioanalyysin teoria perustuu perusoletukseen, että ihmisen persoonallisuus rakentuu ja toimii kolme erilaisen minätilan kautta. Minätilat ovat vanhempi, aikuinen ja lapsi. Ollessaan vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa, toimii ihminen jostain minätilasta käsin. Minätila sisältää tunteet, ajattelun ja toiminnan.

Bernen käytännöllinen kolmen minätilan malli on tehnyt monet vaikeasti tulkittavat tilanteet helpommin ymmärrettäviksi. Transaktioanalyyttisesti suuntautuneessa psykoterapiassa asiakkaita valistetaan aktiivisesti näkemyksen mukaisista persoonallisuuden tiloista ja tiloihin liittyvistä ajattelun, toiminnan, kokemusten ja tuntemusten tavoista. Osana valistusta käytössä ovat myös aiheesta kirjoitetut yleistajuiset kirjat.

miettivävätkö ihmiset koskaan millaaisissa asioissa ihmiset joutuvat kokemaan silkkaa ilkeyttä ja maailman pahuutta kanssakäymisen puitteissa toisten ihmisten taholta-- mullakin on kokemuksia murretuista ovien lukoista ja kaikki hujanhajan pengotusta huuhollista - mitäpähän tunkeilijat liennevät olleet vailla?

En ole ko ohjelmaa katsonut...

Huoleton lapsuus ja sitten töppöilyjä ja hullutuksia täynnä oleva nuoruus, joka jatkuu yhä.
Koskaan en kasva aikuiseksi, en edes halua, olen aina kulkenut haihattelusta toiseen. Päämääristä tai järkevyydestä ei ole mitään tietoista tietoa, elänyt vain omana itsenäni päivästä toiseen, elämä on itsessään aika hyvä koulaaja. Vaikka elämä on yhtä siksakkia ollut, en päivääkään vaihtaisi pois.
Koskaan en ole mustaa aukkoa edessäni pelännyt ,katsonut mitä sieltä sitten löydän vai löydänkö mitään.
Järkevyyttä täynnä olevat aikuiset ovat aina olleet mielestäni jotenkin tylsiä, minää ja oman minänsä järkevyyttä puhkuvia, jotain soosookansaa.

Lasten kanssa pärjäsin jollain savolais-summerhilliläisellä kasvamisella heidän rinnallaan ja nyt lastenlasteni kanssa jatkan samanmoista rinnalla kulkemista seikkailusta toiseen.
Oikeastaan elämän polkuni on raadollisuudessaan näyttänyt parhaat puolensa, mitä nyt joskus on saanut kiviä potkia.