Ottaisinko tatuoinnin

Ei vielä.
70- vuotiaana: kyynel, missä on maapallo sisällä.
Eilen tuli kiihkoton asiallinen doku aiheesta.

Minulla ei mitään intohimoa koskaan ollut tatskoihin...en ottaisi...ja miksi ottaisin...

Olen saanut yhden ja harkinnut toista.

Pakoputken lyhentämisen valmistelujen yhteydessä alavatsaani tatuoitiin tähtäyspiste säteilytystä varten. Vatsassa on sen verran pigmenttimuutoksia, ettei minipistettä erota.

Tsunamimylläkän ruumiiden taunnistusvaikeuksien aikaan harkitsin tunniste- ja yhteystietojeni tatuointia vasempaan kainaloon. Jäi toteuttamatta.
En ole nähnyt mielestäni yhtään sopivaa tatuointia miehillä.
Naisilla on sekä, että. Useimmat hyvällä maulla suunniteltuja ja yksilöllisiä.

Paljon on ihmisiä, jotka ovat Tatu Jointteja.

Mitä tulee tatuointeihin, arkiyleisiähän ne ovat tänä päivänä.
Vauvasta vaariin. Sitä tarvitse edes pähkäillä.

Hunkinkuva ahterissa.

Yllättävän usein törmää kaikenlaisiin uteluihin tatskoista. Etenkin uskikset utelee päntiönään niistä. Mä en oikein tiedä miks. Mulla itellä ei ole tatskaa, monesti tosin miettinyt sellaista. Paljon on tatuoimattomia tuttuja, myös monia, joilla on tatuointeja. Meitsi kai jotenkin ulospäin näyttää heebolta, millä sitten tiukkapipojen mielestä pitäis olla tatska. Noh, uskikset nyt on sellaisia ulkokultaisi persläpejä, net kyttää jopa ihmisten pukeutumista.

Joku ylempänä kirjoittikin, tatska vois olla niinkuin henkilötunniste, yks keino erottaa raato toisesta, ettei mene sekaisin. Kainaloon tatuointi, missä hetu ja viivakoodi ois jees. Kuulostaa kipeeltä, en ole ottanut. Ideana ois ok.

Nämät nykyisin muodissa olevat funfun-tatskat ei oikein iske. Jos hakkauttaa kuvan, sillä pitää olla merkitys. Itessään tatskathan on ihan perinteisiä ja yleisiä hommeleita. Jotenkin merimiesten ja kriminaalien takia niille tullut epämääräinen maine joissain kuvioissa. Enpä tiedä, jos kiertänyt Kap Hornin, tai istunut murhasta, onhan net ihmisen elämään kuuluvia asioita. Ruusu nilkassa on useimmiten vain koriste.

Koriste mistä ja miksi?

Nyt aloituksessa kiinnostaa aloituksen tekijä, motiivinsa kirjoitukseensa. Hän voisikin kertoa, miks hän on kiinnostunut muitten ihmisten tatskoista, etenkin minkä takia. Jotenkin epäilen, kirjoittaja on juoruileva uskonkiihkoilija, joka saa elämäänsä sisällön paheksumalla kaikenlaisiakin itsensä mielestä vääränkaisia ihmisiä.

Mulle se ja sama, oli ihmisessä tatska tai ei. Joillekin ei.

=DW=

Tee mitä haluat. Minä en ota.
Se leimaa ihmistä halvaksi ja yleensä vältän tällaisia ihmisiä.
Tatskassa ei ole mitään hienoa.
Jos haluaa taidetta, niin osta taulu.

Ei henkilökohtaisesti kiinnosta omaa ihoa sutata, joskus tatuoinnit näyttävät suttaisilta.

Selkeä kaunis kuva oikeassa paikassa on ihan ok.

Vanha merimiesten perinne kertoo tatuoinnin merkitsevän jotain,
siinä tatuoinnissa on silloin ajatusta. pääskynen tietyssä paikassa tarkuvasi kuolemalle menetettyä lasta ja sydän jotan muuta jne

Yksi kaveri esitteli tatointinsa, neljä pientä pistettä olikohan ne etusormessa, mutta tarkoittivat kuitenkin selityksen mukaan armeijassa kärsittyjä putkapäiviä.

Tatskan suunnittelussa pitää ottaa huomioon että se alkaa roikkua!

Ei tulis mieleenkään ottaa minkäänlaista ja rumia ovat muillakin...….en myöskään ymmärrä kun nuoret ottaa tatuointeja hyvinkin näkyviin paikkoihin ja sitten itketään kun niiden takia ei pääse johonkin määrättyyn työhön.....kannattais ajatella ensin, ne kun ei todellakaan kaunista kenenkään nahkaa eikä ulkonäköä......itse valikoin asiakaspalveluihmisen esim kaupan kassalla, jos näkyy tatuointeja menen toiselle kassalle …...

En ottais itselleni mutta ymmärrän että nuorten maailma on eri kuin edellisen sukupolven. Tatuointia ottaessa kannattaa kuitenkin miettiä mihin kohtaan sen ottaa ja että kaikki esim työnantajat eivät hae töihin sellaista jonka iho kasvoja myöten on tatuointien peittämä.

En muiden tatuoinneista piittaa, mutta itse en ryhtyisi sellaista havittelemaan.
En suurin surminkaan.
Vaikka kipukynnykseni huitelee yläilmoissa korkealla, niin taitaisi tatuoiminen tuntua pipimäiseltä toimitukselta. Arvelen sen perusteella, kun joskus telkkarissa nähnyt ihmisen naaman, jota on tatuoitu. Ei se muuten niin kauhiaan irvistykseen naamaansa vääntäisi.

Ei mun kuppi teetä. Vaihdan joka päivä vaatteitakin ja tollanen esim. kukallinen "hiha" tai joku kaulapanta mitä ei saisi pois alkaisi ajan kanssa ärsyttämään. Jotkut tatskat on kauniita ja sopivat kantajalleen, mutta yleensä törkyisen ja turhruisen näköisiä, mutta jos haluaa näyttää kävelevältä roska-astialta niin ihan vapaasti, ei minulla ole oikeutta määrätä mitä muut tekevät kropalleen. Voin katsoa toiseen suuntaan :)

En pidä tatuoinneista, tekevät suttuisen vaikutelman vaikka olisivatkin kauniita kuvia jossain muualla kuin iholla.
Tatuointia ei niin vain saa pois jos alkaa kaduttamaan.
Onneksi ei jälkikasvukaan ole kiinnostunut tatuoinneista vaikka ovatkin nyt muodissa.
Kokkiohjelmissakin näyttää epämiellyttävältä kun käsivarret ovat täynnä sotkuisia kuvia.
Mutta olen kai fossiili joka ei pysy ajan hermolla.

Mullon tatuoidut kulmakarvat.

- ristiallergikkona en ottaisi kun värien laadusta ei ole tarkempaa tietoa
vois tietysti tulla nopea lähtö manan majoille tai taivaallisiin joukkoihin
monot ojennuksessa - ei ihan ajankohtaisasiaa tällä hetkellä.

Mää otin kullin varteen kullin kuvan.

En ole vielä niin paljoa dementoitunut että alkaisin hourailla sellaisten perään. Vaikka sitten 90-kymppisenä pakkaisi villitys päälle.

Näin ovat lapsemme päättäneet.
Työn raskaan raatajien on maksettava höpöttely, jota lapsemme sanovat työksi.
Sekä kaupunki-kulttuuriksi.

H.

Eiköhän se tatskojen pahin muotivillitys jo ole ohi nuorten keskuudessa. Vanhat ukot ja mummot niitä enää haikailee ryppyiseen ihoonsa näyttääkseen nuorilta ja trendikkäiltä.
Nykyajan sana on tatskojen poisto. Googlatkaapa "tatueringsborttagning". Löyty heti paljon. Kuuluu olevan kallista ja kivuliasta hommaa, mutta kaikellahan on hintansa.