Pienpuolueet voimavarana?

Juuri äsken Loppiaisena uutisoitiin, että muutamat eduskunnan ulkopuoliset pienpuolueet ovat tekemässä vaaliliiton Helsingissä, siis Helsingin vaalipiirissä. Mukana kimpassa ovat Feministinen puolue, Piraattipuolue, Eläinoikeuspuolue ja Liberaalit. Niitten tavoitteena on ainakin yhden kansanedustajan paikan saaminen ensi huhtikuun vaaleissa. Helsingin vaalipiirissä ääniky nnyksenä on 3,7 prosenttia ja sen ylittäminen ei kimppalaisten näkemyksen mukaan ole suinkaan mahdotonta. Äänikynnys on vielä alhaisemmalla tasolla Uudenmaan vaalipiirissä eli 2,5 prosentissa.

Vaaliliitoista on sovittu joittenkin pienten puolueitten kesken muuallakin maassa. Esim. Sininen tulevaisuus (pienpuolue ehkä luokitukseltaan sekin) ja Kansalaispuolue ovat tehneet vaaliliittosopimuksen ainakin eteläisellä Pohjanmaalla (entisen Vaasan läänin alue) sekä Oulun vaalipiirissä (entisen Oulun läänin alue). Kaakkois-Suomessakin jo uutisoitiin samojen ryhmien vaaliliitosta, mutta sitten heti sen uutisen perään Jari Lindströmin kertomana välitettiin sinisten puoluejohdon kantana, että vaaliliitosta Kansalaispuolueen kanssa ei olisi mitään hyötyä.

Noin niin kuin periaatteessa lienee silleensä, että uudet visioneeraukset tulevat yhteiskunnallisten asioitten hoitamiseen nimen omaan vanhojen puolueitten ulkopuolelta. Siitä on meillä Suomessa näkyvimpänä esimerkkinä Vihreitten vakiintuminen puolueena. Vaikka toki muittenkin puolueitten sisällä on jo vanhastaan ollut esillä myös ympäristöpoliittisia painotuksia, niin Vihreitten pärjääminen on nostanut sen sektorin aiheet esille ja käsittelyyn tehokkaammin kuin mitä aikaisemmin on ollut. Tulevana keväänä huhtikuun eduskuntavaaleissa saattaa olla varsin otollinen aika uusien raikkaitten painotusten esillenousemiselle. Vanhan ja jämähtäneen oloiset "vakiintuneitten" puolueitten rakenteet varsin helposti etenevät vaaleihin perinteisiä raiteitaan eivätkä ne rakenteet välttämättä tarjoa erityistä kääntyilytilaa luovalle ajattelulle ja toiminnalle.