Voiko ilman lääkitystä pärjätä?

Itse kävin terapiassa pari vuotta ja tarkoitus olisi kohta puoliin yrittää elämää ilman lääkkeitä. Saa nähdä pärjäänkö vai pitääkö ottaa lääkkeet takaisin käyttöön.

Lääkkeet voivat haitata terapiaa, koska ne turruttavat tunteita. Omasta kokemuksesta suosittelisin olemaan ilman reseptihuumeita, jos vain pystyt. Satunnaisesti joku rauhoittava ei haittaa.

Itse sairastin masennusta ja kokeiltiin lääkkeitä,mutta lääkkeet ei auttanut kun eivät poistaneet syitä jotka aiheuttivat masennuksen. Parannuin masennuksesta kun syyt jotka johtivat masennukseen poistuivat elämästä.

Jonkin aikaa voi pärjätä. Katsoin juuru youtubesta dokumentteja bipolaarista, suosittelen jos osaa englantia.. En tiedä onko suomenkielisiä mutta niitä voi hakea. Useimmilla ns. terveet jaksot voivat olla pitkiäkin, kunnes sairaus taas herättää jommankumman ääripään. Tyypillistä on lopettaa lääkitys siloin kun voi hyvin, esim.hypon alussa. Sitten mennäänkin taas lujaa, jonka jälkeen tulee masennusjakso. Tämä kaava toistuessaan kertoo biposta. Pelkkä toistuva masennus ei ole bipolaaria.
En jättäisi lääkkeitä pois jos on ollut selkeitä hypo- ja masennusjaksoja. Itse an halua enää kumpaakaan niin otan lääkkeet, jotka minulle sopivat.

Vaikka psykiatria sanoisi mitä, uskon että myös niinkutsutut bipolaarisen leiman saaneet henkilöt voivat pärjätä ilman lääkkeitä. Ensinnäkin välttämällä niinkutsuttuja masennuslääkkeitä voi käydä niin, ettei saa ensimmäistä maniakauttansa. Sen sijaan että maniareaktio masennuslääkkeitä käyttämällä paljastaisi piilevän kaksisuuntaisen, on se vain negatiivinen reaktio lääkkeisiin. Jossain vaiheessa moni kaksisuuntainen käy läpi vaiheen, jossa on ties millaista upperia, downeria ja tasaajaa, johan siinä voi alkaa itsessään vähän tasapaino heittää kun ties miten sorkitaan ihmisen aivokemioita ja tietääkö edes lääkäri itse joka määrää mitä hän tekee useilla eri lääkeaineilla samaan aikaan. Vieroitusvaiheessa niistä tulee vielä enemmän ongelmia. Lääkkeet ja muut aivoihin kohdistuvat biologiset "hoitokeinot" voivat aiheuttaa monenlaista sekavuutta, levottomuutta, itsesäätelykyvyn ja hillinnan häiriöitä ja joillakin silkkaa tunteiden puuttumista ja apatiaa. Harva lääkäri varmaan erottaa lääkkeiden vaikutukset potilaassaan, oikeasti ja todennäköisesti vain lääkitsee lääkkeiden ongelmia, sillä psykiatria kieltää aineidensa aiheuttamia ongelmia. Kaksisuuntaiseksi leimatun ihmisen kannattaa toki myös välttää muita voimakkaita psykoaktiivisia aineita lääkkeiden lisäksi, kuten huumausaineita, johon pätee myös ylläoleva lause sekä muunlaista aivojen vaurioittamista mm.sähköhoidoilla. Erilaiset aivovauriot voivat varmasti aiheuttaa itsesäätelykyvyn ongelmia ja jopa muokata persoonallisuutta. Psykiatria itsessäänkin on alkanut tuoda hoitokeinoiksi ihan suoraan huumausaineita (esim. ketamiini) mistä toki kannattaa pysyä erossa ja muutkin sen tarjoamat psykoaktiiviset aineet ovat käytännössä tapa huumata itsensä, ei hoitaa ongelmiaan. Usein paljon lääkittyä psyykenpotilasta odottaa lisäksi litannia terveysongelmia lääkkeiden seurauksena.

En kiellä, etteikö tällaisia voimakkaita energisyyden/ylettömän mielialan nousun jaksoja, jota seuraa masennuksen jaksoja voi toki olla joillakin. Siihen en ota kantaa onko kaksisuuntaista olemassa biologisena sairautena, josta voisi varmaan jankata loputtomiin. Siihen ainakin uskon, että kyseinen sairaus on yleistynyt aikana, jolloin masennuslääkkeitä ynnä muita nuppia sotkevia psyykenlääkkeitä on jaettu kuin karkkia. Yhä kasvavissa määrin erilaisia ihmiselämän reaktioita ja tunteita on alettu nähdä sairauksina.

Lääkkeettömiä tapoja uskoisin toki olevan olemassa hallita tällaista heittelyä. Ensinnäkin tiedostaa omat triggerinsä eli mitkä laukaisee tiloja mitä haluaa välttää sekä järjestää elämänsä niin, ettei elä liian suurissa vaatimuksessa ja stressissä, mistä kykenee selviytymään. Tutustuakseen itseensä ja reagoimismalleihin jonkinlainen terapia voi varmasti olla hyödyllistä!

Toisekseen itsensä kannattaa pitää erossa asioista, jotka suoraan tietää itselleen haitalliseksi. Ihmiset, päihteet,liiat vaatimukset jne mikä nyt kullekin on haitallista... Ja ratkoa omia ongelmiaan, jotka usein eivät välttämättä täysin liitykään ihan mielialaan vaan siihen mitä elämässä on vaikka tapahtunut ja vaikka millaisia reagoimistapoja vuosien saatossa on itselleen kehittänyt. Kun tutustuu omiin ajatusmalleihin, voi alkaa hallita niitä paremmin.

Moni kaksisuuntainen varmasti tajuaa, milloin alkaa mennä liian lujaa, ja varmasti tuossa tilanteessa ihan elämäntapakorjaus voisi monia auttaa, jossa keskitytään vähän rajoittamaan vauhtia, pitämään tavallisista rutiineista kiinni ja niin edelleen. Rutiinit ja terveellinen elämä varmaan auttaakin monia. Opetella elämäntyyli joka on seesteinen ja joka ei altista ylilyönneille mikä sitten voi puhkaista pahempia ongelmia. Tärkeää on pitää unirytmistä ja nukkumisesta ja levosta kiinni, ja tukea sitä erilaisin keinoin. Päivärytmi...