Tunnen kaksi ahdistunutta

Eivätkö he osaa lukea Raamatusta mitä uskoontuleminen on ja tarkoittaa ja kuka sen lukemisen estää.

Kumpi sen estää, jellivaara vaiko lutteri, Jeesus ei ainakaan estä.

Ole sinä hiljaa kun et ymmärrä hengellisistä asioista mitään. Paatunut omavanhurskas.

Avaajalle sen verran, että monelle lain alainen tila voi olla se tila minkä he kokevat oikeaksi. Armon vapaus ilo ja rauha on hyvin pelottava asia niille, joilla on elävä synniontunto. He nielevät helposti omiin ponnisteluihin pohjautuvan julistuksen, mutta tyhjänä kerjäläisinä "traasuperkeleinä", he eivät tohdi tulla Jeesuksen luokse.

Omavanhurskaat ovat rohkeita omassa ylpeydessään ja omavanhurskaudessaan. He ovat omasta mielestään "Jeesuksen parhaita ystäviä", he ovat röyhkeitä pilkkaajia ja ristin tiellä kulkevien Jeesuksen verellä Jumalan omiksi lunastettujen tuomitsijoita.

Mitä otsikossa oli, siitä keskustellaan nyt. Kuinka on sun sielus laita ihmisparka, mitä sinä hyödyt armoitettujen vainoamisesta tällä palstalla? Rukoile itsellesi parannuksen armoa. Siitä on sinulle iankaikkista hyötyä.

Se ei vanhursakauta ketään, ettei ole lestadiolainen, tai jokin muu lainen.

Kristus vanhurskauttaa syntisiä, mutta hänen eteensä on täysin turha mennä teeskentelemään jotakin parempaa mitä on, ja syyttelemään muita. Omavanhurskaus ei ketään pelasta, päinvastoin se estää käsittämästä JUMALAN armoa.

Ihminen josta ei ole tullut Jumalan lain tuntemisessa 100%:sesti syntistä, nukkuu vielä syvää synnin unta, vahvana omassa vanhurskaudessaan, tarvitsematta Jumalan armoa.

Ahdistus on hyvä asia, se ilmaisee sen ettei ihminen ole vielä hyväksynyt 100% syntisyyttään, ja ottanut uskossa lahjana vastaan 100% vanhurskautta Kristukselta.

Omanvanhurskauden julistus on monissa liikkeissä niin vahvaa, ettei sen lävitse syntinsä tunteva uskolla tulla rohkeasti Kristuksen luokse ottamaan HÄNELTÄ armosta vastaan Jumalan vaatiman täydellisen vanhurskauden ja kaikkien syntinsä anteeksiannon.

Kuvottavaa omanvanhurskauden julistusta ei tältäkään palstalta puutu, eikä ihme sen lähde on langennut ihmisliha joka edelleen uskoo tulevansa paremmaksi. Yrittää, yrittää, niska vääränä. Ja toiset huutaa kuorossa ympärillä, yritä, yritä, kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat.

Voi niitä ihmisparkoja jotka lihansa pyhitykseen uskovat. Vaikka itsekin näkevät, kuinka pirullisia ovat lähimmäisilleen, ja aina vain pirullisemmiksi kehittyvät hengellisessä ylpeydessään ja sokeudessaan.

ahdistavaa on lukea vaiton tekstejä, niissä ei ole mitään siitä mitä on uudenliiton teksteissä, vaan kaikki pyörii tuon saman teeman ympärillä, 100 syntisiä ovat kaikki muut paitsi itsest'ään ei löydy ryppyä eikä tahraa, kukaan ei ymmärrä mitään mutta vaito ymmärtää ihan kaiken ja on kaikest ajotain supermieltä.

ejhkä siinä jo ikä painaa, toivotaan niin ainakin.

Puhuisin heille omista kokemuksistani elää uskossa, miten uskon saamisen jälkeen elämäni on muuttunut, miten se on vaikuttanut ajatuksiini, puheisiini, tekoihini ja asenteihini. Millainen Jumalan lapsen arki on.
Aina on hyvä alkaa puhua omista kokemuksista, sen jälkeen toinen voi kertoa omistaan, uskaltaa tehdä kysymyksiä, puolin ja toisin, sekä kommeintoida toisen puheita.
Voin puhua siitä, miten päivä sujuu paljon paremmin Hänen ohjausksessaan kuin silloin, kun itse yrittää järjestellä mieleistään hyvää päivää. Aina huomaa hyvin sen, että ei mene hyvin, koska oma liha on ollut ohjaimissa.

Tärkeää on kertoa, että sydämenuskon ja kääntymyksen saatua alkoi elo iloisena ja vapaana.

Ihan hyvä pointti. Oleellinen kuitenki puuttui tästä edellisestä, nimittäin Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimi ja hänen tekojensa ylistäminen. Puhe uskosta ja sen vaikutuksista ihmiskehoon ja ihmiselämään, ilman puhetta siitä keneen henkilö uskoo, on tyhjää täynnä.

Jeesus nimi, Jeesuksen risti, Jeesuksen veri, Jeesuksen kärsimys ja kuolema meidän syntiemme sovitukseksi, kuuluu jokaiseen kristityn kirjoittamaan viestiin, - ENNEN KUN MISTÄÄN MUUSTA ALETAAN KIRJOITTAMAAN.