Tyttönimen takaisinotto avioerossa

Anonyymi

Onko sellaisia naisia täällä, jotka ovat ottaneet tyttönimensä takaisin eron jälkeen? Minulle ja ex-puolisolleni tuli ero kesällä, muutimme lasten kanssa minun kotiseudulleni ja jotenkin ahdistaa käyttää vielä tuota puolison sukunimeä. Kuitenkin vaakakupissa se toinen puoli, että lapsille jäisi eri sukunimi kuin minulle.

15

1129

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Minä otin heti eron tultua voimaan oman nimeni, ei se haitannut, vaikka lapset on isän nimellä, meillä melkeen kaikki tutut avopareja ja heilläkin äiti tietty omalla nimellä ja lapset ja mies samalla nimellä.
      Myös on näitä naisia, jotka on avioliitosta huolimatta pitäneet oman nimensä , koska se on nyky lain mukaan mahdollista.
      Se ei edes maksa mitään, vain passi ja ajokortti on uusittava, se nyt vähän maksaa, mutta minunkin passi oli jo muutenkin vanhentumassa olis kuitenkin pitänyt uusia.
      Avioiduin pari vuotta sitten uudestaan ja pidin oman nimeni.

    • Anonyymi

      Ok. Kiitos vastauksesta. Olen ollut vähän kahden vaiheilla tuon kanssa, koska lapsille ero oli muutenkin raskas ja nuorin oli päiväkodissa kertinut, että isä on kuollut :*(

      • Anonyymi

        Mitä sun nimesi vaikuttaa päiväkotilapsen tuntemuksiin, tuon ikäinen just tietää oman nimensä, ei muista sun nimeäsi, sinä olet hänelle äiti.


    • Anonyymi

      Otin eron jälkeen heti tyttönimeni takaisin. Muutoinkin nykyisin taitaa pikemminkin olla sääntönä kuin poikkeus että perheenjäsenillä on eri sukunimiä.

    • Anonyymi

      Piti vielä sanoa, että lapset, jotka olivat jo teinejä erotessamme, muistivat "uuden" sukunimeni helposti isoäitinsä eli äitini sukunimestä. Molemmilla vanhemmillani on ollut muutenkin kaksi nimeä käytössä. Ilman että kyse olisi avioliiton kautta tulleesta nimestä.

    • Anonyymi

      Ei tuossa mitään ihmeellistä ole ... otat/pidät sen nimen, joka tuntuu omimmalta. Tiedän naisia, jotka ovat vaihtaneen heti takaisin tyttönimeensä ja heitä, jotka eivät koskaan vaihtaneet takaisin. Tärkein tekijä lienee, että kumpi nimi vastaa enemmän sitä omaa identiteettiä. Yhdelle tyttönimeen palaaminen on kuin "palaisi viimein kotiin" Nimen vaihtaminen on voinut alunperinkin olla vaikea paikka ja tuntunut kuin antaisi pois osan omasta identiteetistä. Toiselle taas tyttönimestä "eroon pääseminen" on voinut olla joskus helpotus. Nimeen on voinut liittyä niin paljon negatiivisia tunteita.

      Tiedän pari, jotka jättivät vaihtamatta ihan jo kustannusten takia. Heille on kuulemma ihan sama mitä siinä sukunimen kohdalla lukee. Tuleehan siitä tosiaan jonkin verran kustannuksia. Rippuen mitä kaikkea tarvitsee uusia.

      • Anonyymi

        " Tärkein tekijä lienee, että kumpi nimi vastaa enemmän sitä omaa identiteettiä.

        Aika usein ihmiset, tai useinmiten naiset, ovat joustavia identiteetiltään... Ainakin tässä sukunimiasiassa. Itse vaihdoin sukunimeni miehen nimeen avioituessamme, vaikka olin aiemmin ajatellut, etten taatusti vaihtaisi (ennen 1985 avioliittolakia). Syy oli niinkin yksinkertainen kuin sukunimen pituus eli lyhyys. Mitä tahansa sukunimeä en olisi huolinut, koska tyttönimeni on hyvä. No, ero tuli 26 vuoden liiton jälkeen. Olin kurkkuani myöten täynnä exästä koituneita harmeja, joten vaihdoin nimen takaisin nopeasti tyttönimeeni. Harkitsin myös sen vaihtamista suvussani olleeseen toiseen nimeen. Yksi lapsi aikuistuessaan vaihtoikin sukunimensä siihen. Nyt haikailen josko itsekin taas vaihtaisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " Tärkein tekijä lienee, että kumpi nimi vastaa enemmän sitä omaa identiteettiä.

        Aika usein ihmiset, tai useinmiten naiset, ovat joustavia identiteetiltään... Ainakin tässä sukunimiasiassa. Itse vaihdoin sukunimeni miehen nimeen avioituessamme, vaikka olin aiemmin ajatellut, etten taatusti vaihtaisi (ennen 1985 avioliittolakia). Syy oli niinkin yksinkertainen kuin sukunimen pituus eli lyhyys. Mitä tahansa sukunimeä en olisi huolinut, koska tyttönimeni on hyvä. No, ero tuli 26 vuoden liiton jälkeen. Olin kurkkuani myöten täynnä exästä koituneita harmeja, joten vaihdoin nimen takaisin nopeasti tyttönimeeni. Harkitsin myös sen vaihtamista suvussani olleeseen toiseen nimeen. Yksi lapsi aikuistuessaan vaihtoikin sukunimensä siihen. Nyt haikailen josko itsekin taas vaihtaisin.

        Riippuu varmasti siitä, onko siihen omaan nimeen mitään varsinaista sidettä. Tai liittyykö nimeen ehkä jopa jotakin painolastia. Itse en omaa nimeäni vaihtaisi. En tosin ole järin naimisiinmenevää sorttiakaan. Oma sukunimeni on harvinainen ja tosi iso osa identiteettiäni. Taitaa olla iso osa siskonikin identiteettiä. Hänen koko perheellään on meidän sukunimemme. Mies siis otti siskoni nimen ja lapset tietysti myös. Itsekin ajattelen pitkälti samoin. Mahdollisilla lapsillani tulisi olla minun nimeni. Paitsi jos mieheni nimi olisi yhtä harvinainen. Silloin voisi miettiä toisinkin. Siis mahdollisten lasten kohdalla voisi miettiä olisiko isän nimi ehkä parempi. Omaani en vaihtaisi, vaikka mikä olisi.


    • Anonyymi

      Olen huomannut, että jos naisten oma sukunimi on luokkaa Kärkkäinen tai Ryynänen, eivät he niin helposti vaihda takaisin tyttänimeä, varsinkin jos miehen sukunimi on esimerkiksi Eriksson tai Von Hellens tms.

      • Anonyymi

        No onhan se noin, mutta niinkin, että jos nainen on Eriksson tai von Hellens tms. niin ei hän avioituessaan hevin vaihda nimeään Ryynäseksi yms. Ja toisaalta on se niinkin, että myös mies voi ottaa naisen "komeamman" sukunimen. Eikä eron tullen vaihda sitä mielellään takaisin omaansa.

        Joidenkin avioehtosopimukseen on kirjattu, että jos ero tulee, nimi vaihdetaan heti sen jälkeen.


      • Anonyymi

        Niin näyttäisi olevan ainakin julkkisten piireissä. Se huvittaa ;)


    • Anonyymi

      Harkinta-aika meneillään ja tyttönimi taas käytössä. Varmaankin erotilanteen ja -tunnelman mukaan päätöksiä tehdään. Minä en halunnut lukeutua enää lieron exän suvun nimen alle, vaan häpesin kuulua siihen. Hyvältä tuntuu irrottautua nimestään, vaikka maksaakin jonkin verran.

      • Anonyymi

        Oma äitinikin otti tyttönimensä takaisin eron jälkeen. Voin vain sanoa että oikein teki!


    • Anonyymi

      Parempi vaan että eivät kanna miehen sukunimeä. Koska se on miehelle suuri häpeä.
      Ottakoon kaltaisensa äitinsä nimen.

    • Anonyymi

      Sukunimi vaihtunut jo kauan sitten parikin kertaa esivanhempien toimesta, etten tunne minkäänlaista yhteyttä mihinkään nimeen. Pidin nimen, jonka jouduin avioituessa ottamaan, kun siihen aikaan ei saanut pitää nimeä, joka jo oli.

      Itselleni on ihan sama, mikä sukunimi on!

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      74
      3032
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      71
      2901
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1842
    4. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      19
      1732
    5. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1667
    6. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      27
      1661
    7. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1620
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1307
    9. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1289
    10. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1283
    Aihe