Vaimo rakasti viinaa enemmän kuin perhettämme, löysi itselleen uuden miehen, jota tämä ei haitannut ja jätti minut ja lapset. Vaikka kuvio oli ruma ja aikoinaan sattui, ja vaikka talouteni on hutera ja yksinhuoltajan vapaa-aika vähissä, kaikki on nyt niin paljon paremmin. Ei piilopulloja, ei jatkuvaa valehtelemista, ei masentuneen juopon yrityksiä syyllistää tilastaan kaikkia muita paitsi itseään.
Ajattelen yhä ex-vaimoani (tietysti, meillä on lapsia, jotka tapaavat häntä joskus), mutta sekoituksella sääliä ja halveksuntaa, ja joskus ropauksella katkeruutta liitoksissaan pari vuotta natisseen suhteen turhaksi osoittautuneesta tukemisesta. Kaipuuta en tunne. Tulkoon onnelliseksi tiellään, mitä kauempana minusta sen parempi.
Minut sai kirjoittamaan eilen tuntemani terävä onnellisuuden hetki: kuuntelin musiikkia ja äkkiä tajusin, että avioliiton aikana kuuntelin musiikkia paljon vähemmän kuin ennen ja jälkeen. (Minun musiikkini oli aina "täyttä paskaa.") Vasta jälkeenpäin tajusin, kuinka sairaaksi suhde oli vähitellen valunut ja kuinka olin vääntänyt itseni solmuun sairaan ihmisen oikkujen ympärille.
Elämä usein voittaa. Kaikkea hyvää teille, jotka tappelette erotilanteen parissa.
Vuosi eron jälkeen
7
185
Vastaukset
- Anonyymi
Näin se on. Elämä jatkuu ja hyvä niin. Valoisin ja avoimin mielin eteenpäin.
- Anonyymi
Asiallisin ja totuudenmukaisin kirjoitus mitä olen tällä foorumilla lukenut. Kiitos siitä ja hyvää jatkoa elämääsi !
Hienoa kuulla. Omassa tarinassani on vähän samankaltaisuuksia.
Vaimoni jolla on voimakkaita narsistisia piirteitä jätti minut toisen miehen takia.
Vaimolle kehittyi tuossa suhteessa kaksisuuntainen mielialahäiriö ja alkoholiongelma ja heillä kävi poliisit ja lastensuojelu.
Lapset alkoivat olla minun luonani yhä enemmän. Minulla oli onni, että en ollut totaalisesti yksinhuoltaja, joten pääsin varsinkin heti eron jälkeen "tuulettumaan" ja tulojeni vuoksi en joudu ihan kädestä suuhun elämään, vaikkei samanlaista elintasoa olekaan tarjota kuin lasten äiti pystyy.
Itse järkeilin, että minun luonani voi olla vähän tylsää, mutta ainakin vakaata ja turvallista. Olin jopa ylpeä, että pystyin perustamaan kauniin ja mukavan kodin ja sain arjen pyörimään mukavasti.
Kuten sinäkin, musiikki astui (takaisin) elämääni voimakkaasti ja hukutin pahan olon urheilulla. Huomasin minäkin näin välimatkan päästä kuinka sairas suhteemme oli ollut sisältäen mm. henkistä ja fyysistä väkivaltaa minua kohtaan.
Kaiken kruunasi, että huomasin olevani todella suosittu sinkkumarkkinoilla. Tarkoitukseni oli olla ainakin 5 vuotta sinkkuna, mutta kahden vuoden jälkeen luovutin ja rupesin seurustelemaan naisen kanssa.
tsemppiä siis!- Anonyymi
Alkoholistin kanssa eläminen on itsenstä kiduttamista. Alkoholistilla on vain yksi tärkeä asia, viina. Perhe tai ihmissuhteet eivät merkkaa mitään. ALkoholismi on riippuvuutta, ei sairautta, ja vain alkoholisti itse voi päättää, haluaako riippuvuudestaan pois.
- Anonyymi
Minä puolestani erosin ja muutin lasten kanssa muualle. Ex-miehellä, lasten isällä oli kaikenlaisia ongelmia, joista alko ei ollut ollenkaan suurimpia. Muutoin samanlaisia kokemuksia. Löytyi elämästä ilon aiheita, ja minä sekä lapset viihdyimme pitkästä aikaa kotona, rauhassa.
- Anonyymi
Voi olla että hän oppi viinaan, jos oli pahoja juttuja edellisissä suhteissa.
- Anonyymi
Jos olisit nainen, niin sinulle sanottaisiin: "Oma vikasi. Mitäs otit jännämiehen. Olisit ottanut kiltin ja kunnollisen."
Onneksi et ole nainen. Hienoa, että olet löytänyt elämällesi paremman suunnan. Elämä alkoholistin kanssa on yhtä helvettiä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 742992
- 682857
- 681832
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä171699- 241657
- 261632
- 201610
- 481307
- 381283
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91279