Elämäni on periaatteesssa ihan kunnossa. Taloudellisesti pärjään ihan ok ja elämän puitteet on muutenkin kunossa. Eronnut jo vuosia sitten. Nyt on alkanu ahdistaa kun elämä on samaa tylsää päivästä toiseen. Pysyn kyllä ihan hyvin päivärutiienissa ja harrastuksissa, mutta koko ajan jäytää pieni ahdistus ja tunne siitä että ei voi olla enää onnellinen. Tämä tuntuu varmaan epäoikeudenmukaiselta ja turhalta valitukselta niistä, joilla on jotakin konkreettisia vaikeuksia. Osaan kyllä ajatella, että mulla on asiat hyvin. Voisiko tämä olla näin reilu viiskymppisenä joku ikään liittyvä asia kun alkaa miettimääm elämän rajallisuutta ? Elämän pelko ? Kuoleman pelko ? Miten te iäkkäämmät olette kokeneet ikääntymisen. Oliko tässä vaiheessa olo jotenkin kyllästynyt ja tympeä ?
Elämän tylsyyskö ahdistaa
5
111
Vastaukset
- Anonyymi
Kyllä elämä voi olla ajoittain ahdistavaa vaikka asiat olisivat suurinpiirtein hyvinkin.
Voihan tuo liittyä ikäänkin juuri noiden elämän rajallisuuden, elämän ja kuoleman ym. ajattelemiseen ja pohtimiseen.
Et ole ainoa viisikymppinen joka pohtii noita asioita, olen kuullut muitakin vastaavia tapauksia, tai no, eihän niistä voi tapaus-sanaa käyttää. Mutta kuitenkin kohtalotovereita sinullekin löytyy.
Olen itsekin viidenkympin korvilla mutta minä en paljon mieti tulevaa. Elämän varrelle on niin paljon mahtunut jo kaikenlaista, sellaistakin useamman kerran että olisi voinut henki lähteä. Mutta tässä sitä vielä kirjotellaan nyt ja varmaan pitempäänkin.
Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Olen ollut kauan huonossa kunnossa fyysisesti ja voin myöntää että ei ole aina helppoa. Sen verran olen pohtinut että jos täältä lähden niin sitten vain on niin.
Omaiset ja läheiset alkavat olla jo sen ikäisiä että kaikkeen voin alkaa kohtapuoliin valmistautua. Kukaan ei ole tullut maan päälle jäädäkseen.
Itse en ole ikääntymistäni oikein edes seurannut tai kovin kiinnittänyt huomiota.
Ei ole kauaa kun joku kysyi ikääni niin minun oli pakko hetki miettiä etten vastaa väärin. Tiedän myös että olen mieleltäni nuorempi kuin viisikymppinen. Ja peiliin kun katson niin en itse huomaa vanhenemista samalla tavalla kuin muut sen minussa näkevät. On vain hyväksyttävä että vanhenen, se tapahtuu kuitenkin jokaisen kohdalla vuorollaan.
Tietty sekin on eri asia onko perhettä, lapsia, puolisoa, lastenlapsia ym. Itselläni ei ole. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jokainen on yksilö ja ajattelee elämästään omalla tavallaaan.- Anonyymi
Kiitos kommenteista. Motivaatio itsensä kunnossa pitämiseen vaan hiipuu kun alkaa miettimään, että tätä tympeyttäkö loppuelämä on. Itsellä ei edes ole mitään ihmeempää sairautta, mutta toki iän ja harrastusten ja työn tuomaa kulumaa nivelissä ja selässä ja hiukan kipuja, jotka sitten rajoittaa tekemisiä.
Vanhenemisen näkee kyllä minulla jo peilistäkin.... iho veltostuu, tukka harmaantuu. Omasta mielestä kuolemaa enemmänkin vaivaa ajatus siitä, että loppuelämä on tätä tympeää elämää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Motivaatio itsensä kunnossa pitämiseen vaan hiipuu kun alkaa miettimään, että tätä tympeyttäkö loppuelämä on. Itsellä ei edes ole mitään ihmeempää sairautta, mutta toki iän ja harrastusten ja työn tuomaa kulumaa nivelissä ja selässä ja hiukan kipuja, jotka sitten rajoittaa tekemisiä.
Vanhenemisen näkee kyllä minulla jo peilistäkin.... iho veltostuu, tukka harmaantuu. Omasta mielestä kuolemaa enemmänkin vaivaa ajatus siitä, että loppuelämä on tätä tympeää elämää.Loppuelämä on sellaista aikaa minkälaisen siitä itse haluaa tehdä. Jos tuntuu liian tympeältä niin kannattaisi miettiä voisiko asialle tehdä jotain ettei olisi niin tympeää.
Mieti myös vastausta siihen että miksi se tuntuu niin tympeältä? Mikä on se asia joka sen on saanut tuntumaan siltä?
- Anonyymi
Todellakin kannattaa varmaan miettiä, miksi tuntuu tympeälle tuollainen turvallinen arki? Mitä "kivaa" voisit siihen itsellesi lisätä? Entä pysähtyä pohtimaan, mikä sinulle juurikin aiheuttaa onnellisuutta? Voisitkohan kokeilla Mielenterveystalon työkaluja mielen hyvinvointiin aluksi. Löytyy, kun googlettaa. Ja jos oikeasti ja pahasti tympii, niin itse soittaisin vaikka Mieli ry:lle.
- Anonyymi
Uskoisin, että liittyy ikään. Itse olen hieman vanhempi ja säännöllisin väliajoin kysyn itseltäni "Tässäkö tämä oli?" Aikani tosiaan toistelin tuota kysymystä kunnes hokasin,e ttä täydellistä vastausta tuohon kysymykseen tuskin on ja aloin elää hetkessä ja nauttia siitä.
Muutin keskustaan omaan kaksioon, jatkoin seurustelua monikymmenvuotisen aviomieheni kanssa, joka halusi jäädä asumaan maatilallemme. Rakastamme toisiamme mutta halusin tehdä asioita, joita olin aina halunnut. Käyn paljon syömässä ravintoloissa, tapaan ystäviäni, osallistun kaikenlaisiin tapahtumiin jne. Olen vielä työelämässä, joten panostan myös siihen. En ole rikas mutta tunnen olevani rakas, monellekin.
MInun tympääntymiseni aiheutui osittain varmasti ihan biologisista syistä, osittain elämän merkityksen etsimisestä; minulle se merkitys löytyi siitä, että tosiaan panostan ihmissuhteisiin, rakastan entistä enemmän miestäni ja aikuisia lapsiani mutta satsaan myös siihen, että voin ja saan tehdä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 742932
- 652783
- 681822
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä171669- 241657
- 201600
- 221533
- 481297
- 381263
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91259