Elämmekö parhaassa mahdollisessa maailmassa?

Kyllä kaikilla on vapaa tahto. Ainoastaan pakko-oireisessa häiriössä (OCD) esiintyy pakkoajatuksia ja pakkotoimintoja joita henkilö itse ei voi kontrolloida, mutta valtaosa toiminnoista silti on vapaan tahdon alaisia.

Yksi mielipide. Olen sitä mieltä, että. On joukko asioita, joista voi valita. Joukko on kuitenkin rajallinen. Tai mitä tahansa ei voi tapahtua, koska on rajallinen joukko asioita, jotka ovat mahdollisia. Siinä missä sattuma saa vähemmän vaihtoehtoja arvottavakseen, ihmisen äly rajoittaa valintaa. Näistä voi alkaa laskemaan "kohtaloa". Tosin ihminen määrittelee omaa kohtaloaan myös säännöllisesti uudelleen analyyseillä ja niihin liittyvillä suunnitelmilla. Eli vapaa tahto, valinta ja sattuma voivat olla jollain tapaa jopa illuusiota, joskin asioiden kulkuun on mahdollista vaikuttaa. Toisaalta, asioilla on tapana järjestyä, joten onko suunnitelmallisuus turhaa vouhotusta, on toinen tarina.

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0471)

heisielu: "Gottfried Wilhelm (von) Leibniziä pilkattiin kun hän uskoi,että elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa."

Nagualismin mukaan olemassa on muitakin mm. kannaltamme yhtä hyviä ja tietyssä merkityksessä parempiakin maailmoja, mutta tietenkin siltä osin, kuin emme kykene tiedostamaan niitä, ne eivät ole hyödynnettävissämme ja etenkään keskimääräisen ihmisen tapauksessa, niissä eläminen ei siis ole mahdollista, tarkoittaen sitä, että tavanomaisesti havaittava maailma on väistämättömästi havaittava maailma siinä tapauksessa, että se siis havaitaan ja tavallisesti ainoa mahdollinen maailma, jota myöskään kyetään havaitsemaan ja siten maailma, jossa voidaan elää.

Nagualismin mukaan kyseiset "muut maailmat" eivät ole toisilleen vaihtoehtoisia mahdollisia maailmoja, vaan sellaisia reaalisia maailmoja, joiden olemassaolo ei riipu esim. siitä, että tiedostammeko ne vai emme, tarkoittaen sitä, että ne ovat tavallaan rinnakkaisuniversumeja tai ainakin kukin niistä on tietty tavanomaisesta poikkeavan ja kaikkien tietyssä kokoomapisteen sijainnissa havaittavien sisältöjen kanssa hyvin vahvasti korreloiva rakenne.

Leibniz toisaalta suuntasi julkaisujaan vahvasti siihen suuntaan, jonka uskoi miellyttävän mesenaattejaan, tarkoittaen sitä, että hän ei korostanut sitä, että olisi mahdollista tiedostaa muita maailmoja, vaan sitä, että hänen mielestään elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa, mikä tietenkin oli etenkin tuon ajan konservatiivisia piirejä miellyttyvä näkemys, vaikka yhtä hyvin voitaisiin olettaa, että elämme huonoimmassa sellaisessa maailmassa, jonka kykenemme havaitsemaan, olettaen, että havaitsemista pidetään hyvänä asiana ja sellaisena asiana, joka edellyttää muita hyviä asioita, mitkä oletukset vaikuttavat järkeenkäyviltä.

"Kaikki mahdollinen ei tietenkään toteudu. Minun on mahdollista syödä hiekkaa litra , mutta missään maailmankaikkeudessa niin ei tapahdu."

Tietenkin kaikki mahdollinen tapahtuu, koska muuten sen ei olisi mahdollista tapahtua. Tietenkään sinun ei ole mahdollista syödä litraa hiekkaa, jos sitä ei tapahdu. Tästähän on ollut puhetta aiemminkin. Jos puhutaan sellaisista asioista, jotka ovat muka mahdollisia, vaikka niitä ei tapahdu, niin silloin puhutaan nimenomaan fiktiivisistä tapahtumista. Toisaalta, kaikki reaalisesti mahdolliset tapahtumat tapahtuvat väistämättä ja aivan oleellista siis on sen tunnistaminen, että puhutaanko fiktiivisistä vai reaalisista asioista.

"Nyt kun mietin tarkemmin niin en usko äärettömään määrään rinnakkaisuniversumeja, se veisi merkityksen elämästä."

Tarkoitat kai sanoa, että et tahdo uskoa äärettömään määrään rinnakkaisuniversumeja, koska koet, että sen uskominen, veisi; uskomuksesi mukaan, "merkityksen elämästäsi". Kuitenkin, jos sitä merkitystä ei ollut alunperinkään, niin silloinhan sitä ei voitaisi "viedä mihinkään", tarkoittaen sitä, että uskomalla äärettömään määrään rinnakkaisuniversumeja, vapautuisit kaiketi tuolloin aiemmasta harhastasi, jonka mukaan elämälläsi olisi merkitystä, tarkoittaen sitä, että voisit tuolloin elää "arvottomista harhoista vapautumisen kannalta merkityksellistä elämää", mikä muuten on nagualisminkin tavoitteena, liittyen siihen, että sen tavoitteena nimenomaan on mm. kyky "nähdä merkityksettömyyksien läpi", mitä voitaisiin tavallaan luonnehtia myös "valaistumiseksi", vaikka ko. termi ei vakiintuneiden sivumerkitystensä vuoksi kovin hyvin kuvaakaan sitä, että mistä siinä oikeastaan on kyse...

Toisaalta, tieteelliseltä kannalta, seurauksiin vetoaminen ei tietenkään ainakaan olisi pätevä argumentti, tarkoittaen sitä, että uskomisista riippumatta, esim. väitettä: "Olemassa on ääretön määrä rinnakkaisuniversumeja.", vastaan ei voida pätevästi argumentoida toteamalla, että: "Niitä ei ole, koska koen niiden olemassaolon vievän merkityksen elämästäni.", samaan tapaan, kuin väitettä: "Aurinko nousee aamulla.", vastaan ei voida pätevästi argumentoida toteamalla, että: "Aurinko ei nouse aamulla, koska en tykkää siitä, että se nousee aamulla.", tai väitettä: "Elämälläsi ei ole mitään merkitystä.", vastaankaan argumentoida kovin vakuuttavasti toteamalla, että: "Elämälläni on merkitystä, koska en tykkää siitä, että sillä ei ole merkitystä." :D
https://en.wikipedia.org/wiki/Appeal_to_consequences