Dysfasia-luokka

Poikani osaa puhua "täydellisesti", siis kaikki kirjaimet osaa ääntää oikein ja kirjaimet tulevat oikeilla paikoilla sanoissa. Dysfasia diagnoosi on tehty lapsen sanavaraston suppeuden vuoksi. Hänen on vaikea ymmärtää esim. ohjeita, kun ei tiedä mitä kaikki sanat tarkoittavat.

Kuinka sitten lapselle kerrotaan hänen olevan erilainen, ilman että lapsi ryhtyy pitämään itseään muita huonompana? Vai onko yleensä pakko sanoa mitään? Kun lapsi itse ei ole koskaan sanonut tuntevansa itseään erilaiseksi.

jenni kirjoitti:

Poikani osaa puhua "täydellisesti", siis kaikki kirjaimet osaa ääntää oikein ja kirjaimet tulevat oikeilla paikoilla sanoissa. Dysfasia diagnoosi on tehty lapsen sanavaraston suppeuden vuoksi. Hänen on vaikea ymmärtää esim. ohjeita, kun ei tiedä mitä kaikki sanat tarkoittavat.

Kuinka sitten lapselle kerrotaan hänen olevan erilainen, ilman että lapsi ryhtyy pitämään itseään muita huonompana? Vai onko yleensä pakko sanoa mitään? Kun lapsi itse ei ole koskaan sanonut tuntevansa itseään erilaiseksi.

Lue lisää

eli keskivaikean dysfasian.

Oletko käyttänyt kun hän ollut nuorempi ?viittomia ja paljon kirjoja, sehän ydin ymmärtämiseen.
Jos olet käytä niitä vieläkin välillä, että ymärtää asioita ..

Itse myös käytin ihan paperia johon piirsin asian, mitä hän ei ymmärtänyt ja sen kautta "keskustelimme", että hänelle tulee se tunne, että häntä ymmäretään..lelujakin käyttänyt.

Viittomia hän ei itse käyttänyt kuin kotona , mutta tykkäsi kun ulkona käytin itse, joten hän pystyi ymmärtämään asioita paremmin.

Hänen sanavarastonsa oli myös suppea joka "korjaantunut", töitä sai paljon tehdä, mutta sen arvoista aina.

Ja nyt kun aikaa mennyt...
Meillä taas toisin , häntä ei huolita dysfasia-luokkaan, koska hänen ymmärtämisensä "täydellistä" sekä puheentuottaminen "ymmärettävää".

Ja hänellä hyvät perustiedot monistakin asioista, koska hän rakastaa eläinohjelmia, nroita ja kirjaimia ja haluaa koko ajan tietoa lisää.
Eli hän on keskitasoinen oppilas ja joissain ikäistään ylemmällä "tasolla".
Mutta se tärkein puute! hän ei halua tutustua muihin lapsiin, vain sukulaiset kelpaavat ja erittäin tutut kelpaavat...

Tiedän että hän pärjää koulussa hyvin, ainakin 1-2 luokkaa, kun halunnut etukäteen opetella tiettyjä aiheita..ja toki koulussa kehittyy myös koko ajan..ja kotona jatkettava.

Mutta se yksinäisyys joka tarhassakin tällä hetkellä on, se on väärin (hän osallistuu kaikkiin tehtäviin todella hyvin ja keskittyneesti, eli ohjatussa toiminnassa yhdessä muitten kanssa muuten erillään)..toivon sydämestäni, että hänestä ei tulisi kiusattu lapsi "normaali" koulussa..


Vaikea omasta lapsesta kirjoittaa minun, koska olisi niin paljon ajatuksia mitä soisi muille jotka kokevat samankaltaisia asioita yms.
Että, todellakin otetaan tosissaan lapset joilla on dysfasia! ei vain puheen ja tiedon mukaan, se sisin unohdetaan todellinen kypsyys unohdetaan (nyt en takoita ulkoista)..

Mutta sinun lapseesi: dysfasia-luokassa hän tulee näkemään lapsia, joilla samoja puutteita, uskon että hän on siellä onnellisempi, todellakin.

Lapsi ei useinkaan halua myöntää erilaisuutta mikä luonnollista ,koska hän todellakin pitää itseään "normaalina", ei hän osaa täysin eritellä mikä olisi epänormaalia..

Hassua miten pieni raja tässä on, hän haluaa olla normaali ja pitää itseään normaalina ja kuitenkin tiedostaa jo iän puolesta, että ei ihan samanlainen kuin muut.. mutta ei koe sitä asiaa itselleen haitaksi , lapset joustavia myös itselleen. (tässä olisi vanhemillekkin ihmisille opittavaa)

Minusta riittäisi, oma näkemys, että hän tietoinen koulusta ja millainen sen on paikkana.
Eli en sanoisi erilaisuuden vuoski olisi siellä, hän vain käy eri koulua.

Ps. todellakin hyödynnä vielä "elekielellä", paperilla,leluilla, kirjoilla, viittomilla jne. asioita mitä ei ymmärrä..

Itse opin sen , että jos ei ymmärrä sanaa niin se piirretään tai otetaan sellainnen lelu jne.
Meillä se toimi ..


Eli olen onnekas kun sain viettää lapseni kanssa nämä vuodet, niitä en vaihtaisi koskaan pois.

Nyt hän asuu isillä ja toinen lapsi minulla.
Kokeilimme tätä, kun hän tarpeeksi kehittynyt , että sitä miesten malliakin tulisi..arkuuden vuoksi.
Pojalle se ei ollut shokki, isä ollut mukana kaikessa alusta asti...elämäni vaikein päätös!
Katsellaan onko oikea päätös, toki lapseni haluaisi asua molempien kanssa..se valitettavasti mahdotonta.

Miinusta se, että puhuu vain minulle tunneasioista:( ja halii .. muille hän ei sitä suo...nykyään.
Eli täälläkin vastoinkäymisiä on tällä hetkellä.

heartti kirjoitti:

eli keskivaikean dysfasian.

Oletko käyttänyt kun hän ollut nuorempi ?viittomia ja paljon kirjoja, sehän ydin ymmärtämiseen.
Jos olet käytä niitä vieläkin välillä, että ymärtää asioita ..

Itse myös käytin ihan paperia johon piirsin asian, mitä hän ei ymmärtänyt ja sen kautta "keskustelimme", että hänelle tulee se tunne, että häntä ymmäretään..lelujakin käyttänyt.

Viittomia hän ei itse käyttänyt kuin kotona , mutta tykkäsi kun ulkona käytin itse, joten hän pystyi ymmärtämään asioita paremmin.

Hänen sanavarastonsa oli myös suppea joka "korjaantunut", töitä sai paljon tehdä, mutta sen arvoista aina.

Ja nyt kun aikaa mennyt...
Meillä taas toisin , häntä ei huolita dysfasia-luokkaan, koska hänen ymmärtämisensä "täydellistä" sekä puheentuottaminen "ymmärettävää".

Ja hänellä hyvät perustiedot monistakin asioista, koska hän rakastaa eläinohjelmia, nroita ja kirjaimia ja haluaa koko ajan tietoa lisää.
Eli hän on keskitasoinen oppilas ja joissain ikäistään ylemmällä "tasolla".
Mutta se tärkein puute! hän ei halua tutustua muihin lapsiin, vain sukulaiset kelpaavat ja erittäin tutut kelpaavat...

Tiedän että hän pärjää koulussa hyvin, ainakin 1-2 luokkaa, kun halunnut etukäteen opetella tiettyjä aiheita..ja toki koulussa kehittyy myös koko ajan..ja kotona jatkettava.

Mutta se yksinäisyys joka tarhassakin tällä hetkellä on, se on väärin (hän osallistuu kaikkiin tehtäviin todella hyvin ja keskittyneesti, eli ohjatussa toiminnassa yhdessä muitten kanssa muuten erillään)..toivon sydämestäni, että hänestä ei tulisi kiusattu lapsi "normaali" koulussa..


Vaikea omasta lapsesta kirjoittaa minun, koska olisi niin paljon ajatuksia mitä soisi muille jotka kokevat samankaltaisia asioita yms.
Että, todellakin otetaan tosissaan lapset joilla on dysfasia! ei vain puheen ja tiedon mukaan, se sisin unohdetaan todellinen kypsyys unohdetaan (nyt en takoita ulkoista)..

Mutta sinun lapseesi: dysfasia-luokassa hän tulee näkemään lapsia, joilla samoja puutteita, uskon että hän on siellä onnellisempi, todellakin.

Lapsi ei useinkaan halua myöntää erilaisuutta mikä luonnollista ,koska hän todellakin pitää itseään "normaalina", ei hän osaa täysin eritellä mikä olisi epänormaalia..

Hassua miten pieni raja tässä on, hän haluaa olla normaali ja pitää itseään normaalina ja kuitenkin tiedostaa jo iän puolesta, että ei ihan samanlainen kuin muut.. mutta ei koe sitä asiaa itselleen haitaksi , lapset joustavia myös itselleen. (tässä olisi vanhemillekkin ihmisille opittavaa)

Minusta riittäisi, oma näkemys, että hän tietoinen koulusta ja millainen sen on paikkana.
Eli en sanoisi erilaisuuden vuoski olisi siellä, hän vain käy eri koulua.

Ps. todellakin hyödynnä vielä "elekielellä", paperilla,leluilla, kirjoilla, viittomilla jne. asioita mitä ei ymmärrä..

Itse opin sen , että jos ei ymmärrä sanaa niin se piirretään tai otetaan sellainnen lelu jne.
Meillä se toimi ..


Eli olen onnekas kun sain viettää lapseni kanssa nämä vuodet, niitä en vaihtaisi koskaan pois.

Nyt hän asuu isillä ja toinen lapsi minulla.
Kokeilimme tätä, kun hän tarpeeksi kehittynyt , että sitä miesten malliakin tulisi..arkuuden vuoksi.
Pojalle se ei ollut shokki, isä ollut mukana kaikessa alusta asti...elämäni vaikein päätös!
Katsellaan onko oikea päätös, toki lapseni haluaisi asua molempien kanssa..se valitettavasti mahdotonta.

Miinusta se, että puhuu vain minulle tunneasioista:( ja halii .. muille hän ei sitä suo...nykyään.
Eli täälläkin vastoinkäymisiä on tällä hetkellä.

Lue lisää

Meillä ei viittomat ole olleet koskaan käytössä, asiat muuten väännetty rautalangasta =)

Olen vain kovin väsynyt jatkuvaan asioiden toistamiseen, kun mikään ei tunnu menevän perille. Onneksi mennään mummolaan pääsiäseksi, ja mummo ottaa "vetovastuun"...

Ole onnellinen, että lapsesi antaa sinun halia, meillä se on ehdottoman kiellettyä.