Ex vaimon oudot touhut

Pitkä 16-vuoden parisuhde päättyi avioeroon. Lapsiakin meillä on alakouluikäisiä. Ollaan nelikymppisiä. Nyt kysyn, miten voin tulla toimeen hänen kanssaan, kaikkien hänen sekoilujen jälkeen, yhteishuoltajuus kyseessä.

Kaikki alkoi pari vuotta sitten. Aikaisemmin niin ihanan ja mukavan vaimon menot alkoi lisääntyä, ja muutenkin vältteli kanssakäymistä kanssani, ja oli usein kireän oloinen. Hän piti itsensä ylikiireisenä jatkuvasti, niin ettei ollut kunnolla aikaa jutella, juuri koskaan. Toki lasten menotkin piti meidät molemmat kiireisenä. Luonteeltaan vaimoni on aina ollut aktiivinen, iloinen ja sosiaalinen, ja hänellä on paljon sosiaalisia piirejä. Hän on ollut semmoinen ylisuorittaja, tehopakkaus, kaikentekijä.

Aikaisemmin meillä oli kuitenkin ns kahdenkeskistä aikaa, mutta pari vuotta sitten vaimoni alkoi järjestämään "kiireitä" siten, ettei vahingossakaan kahdenkeskistä aikaa jäisi. Ajattelin kuitenkin vielä tuolloin, että tämä nyt on näitä ruuhkavuosia, eikä kahdenkeskistä aikaa tahdo jäädä.

Kävimme pariterapiat, enkä tajunnut tuolloin vielä tilannetta, syyllistin vain itseäni, kaikesta mistä minua syyllistettiin. Yritin antaa enemmän huomiota, yms, ja vaimo lähinnä vältteli ja piti itsensä kiireisenä, jotta ei tarvinnut kohdata. Tehtiin asumusero kokeilu, koska vaimo sanoi ettei halua erota, vaan tarvitsee nyt vain aikaa. Hän oli ylimielisen ilkeä ja kylmä minua kohtaan, täysin eri persoona mikä hän oli ollut aikaisemmin.

Lopulta nyt kesällä selvisi, sain selville hänen kännykän lukitusnäyttökuvion, ja tilaisuus teki varkaan, minusta. Sieltä näin whatsapp keskustelut, ja paljastui että hän oli viestitellyt intiimisti jo pitkän aikaa, erään entisen työkaverin kanssa. Ja mitä ilmeisesti nähneetkin jossain. Mahdollisesti jotain pientä ollut jo 2017 vuodesta lähtien, sitten pieni suvantovaihe, ja lopulta sitten kuin käsikirjoituksen omaisesti pelataan vanha suhde pois uuden alta. Tarkoituksena vaimolla, että syynä eroon huono parisuhde, ja sitten muka löytää jonkin paremman.

Mutta jäipä kiinni, verekseltään. Sanoi noista viesteistä aivan pokkana mulle, ettei heidän välillä ole mitään, että ihan pelkkä kaveri vain, ja syytti nauraen että sä vaan käsität asiat omalla tavallas. Ja kuitenkin viestit oli todella intiimejä ja rohkeita, sellaisia ettei jäänyt mitään epäselvää, selvä suhde heillä. Pusuja ja ikävöintiä, sekä tulevaisuuden suunnittelua yhdessä.

Ja silti kehtasi pokkana väittää, ettei mitään heidän välillä, pelkkää kaveruutta.

Lisäksi kuulin erään puhelun, oven takaa, kun hän selosti jollekin kaverilleen, miten on pimittänyt rahaa, ja siirtänyt rahaa äidilleen turvaan, niin ettei näy osituksessa. Sitten vielä pari muuta puhelua kuulin oven takaa, haukkui ja mustamaalasi minua sukulaisilleen.

Ja nyt sitten avioeron jälkeen, minkä itse halusi, on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tulee hymyssä suin hehkuttamaan värikästä elämäänsä, ja esittää että meillä oli hyvä ero kun pysyttiin väleissä. Siis hänen omasta mielestään olemme hyvissä väleissä, itse olen toista mieltä. Voin pahoin kun näen hänet, lastenvaihtotilanteessa. Lisäksi hän soittelee joka toinen päivä, että voi tulla päiväkahveille, niin näkee samalla lapsia.

Eli käytännössä vaimoni ihastui uuteen mieheen. Ei tiennyt mitä tekisi. Kieltää pettämisen, muilta ja itseltään. Haluaa pitää hyvän ihmisen maineen, vaikka on kiero ja manipuloiva. Haki pariterapiasta oikeutusta erolle, ja syy oli muka meidän kahden välinen vuorovaikutus yms pikkuasiat. Lisäksi haki itselleen lisää oikeutusta, haukkumalla ja mustamaalaamalla minua sukulaisilleen ja tuttavilleen. Valehteli, antoi toivoa, valehteli, petti, antoi toivoa, petti, haukkui, jne. Välillä vaimoni liihotti niin kovaa milloin missäkin, että jopa lapset kysyivät miksei äiti ole heidän kanssaan.

Ja nyt kaiken jälkeen, on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja kuvittelee että voitais noin vain hymyssä suin kohdata. Ja hän sais hehkuttaa minulle uutta värikästä ja riemukasta elämäänsä minulle.

Miten tämmöisen sairaan ihmishirviön kanssa voi jatkossa toimia?