Koko lapsuus ja nuoruus ilman kaveria

Oon 21v poika. Minulla ei ole ollut koskaan hyvää ystävää. Olen tosi ujo ja introvertti, mutta ihmettelen silti miksi kukaan ei ole halunnut edes tutustua. Ala asteen viimeisillä luokilla oli henkistä kiusaamista ja se romutti itsetunnon. En ole kyennyt sen jälkeen aloitetta tekemään. En oikein enään jaksa uskoa tähän yhteiskuntaan. Nyt sitten tämä yksinäisyys on leimannut mut. Joten kierre on valmis. Käyn ammattikorkeakoulua ja aina olen se joka jää yksin. Tytöt oli tosi ihastuneita amiksessa muhun. En tiedä miksi sitten eivät tulleet jutustelemaan. Lisäsivät vain snäppi kaverikseen. Yks tyttö oli ainakin keväällä muhun ihan lääpällään mut ei sit sekään uskaltanut lähestyä. En tiedä miten voin olla niin vaikeasti lähestyttävä. Viranomaisilta en ole saanut yksinäisyyteeni minkäänlaista apua koskaan. Luokanopettajaani ala asteella ei kiinnostanut hevon paskaa kuinka paljon minua kiusattiin. Jos minä tein jotain pahaa niin kyllä varmasti sain jälkkää mut jos se oli joku muu niin päätä siliteltiin. Vittu kun vituttaa. Ylä asteella opettajat oli kyllä hyvin tasapuolisia. Oon nyt useamman kesän lojunut päivät sängyssä iPadin kanssa. Mua ei kukaan huoli mihinkään. Ketään en ole pahoinpidellyt enkä tappanut koskaan, mutta silti kohdellaan kuin rikollista. Mitä pitää tehdä ystävien saamiseksi?