Peliriippuvuus, oma versio itsetuhoisuudesta?

Hmm.. Siltäkö kuulostaa? Hyvä tietää.
Tarvitsee taas sitten pistää elämä remonttiin. Aloitan raivaamalla asunnon niin hyvin kuin jaksan ja pölyallergia sallii, etten tukehdu kun oikeanlaisia maskeja ei ole saatavilla enää. Tekee mieli kirota, ei ne venttiilimaskit niitä hamstraajia koronalta suojele.

Suunnittelin jo, että eroan työpaikasta joka minua pahoinpitelee toimillaan, haen koulutukseen oppimaan uutta alaa. Alan säännöllisesti urheilemaan laittaen jonkun selkeä, mutta ei liian vaikean tavoitteen kunnolle, esim. tulevaa ammattia varten parempaan kuntoon, että jaksaa. Rinta rinnan koulun kanssa.

Kaikki tietenkin on kiinni siitä, että saanko koulutuspaikka, monesti hylätty eri paikoista koska minulla on jo koulutus ja sellaisille ei tarvitse näyttää tai tehdä laillista pisteytystä. Mikä ei ole kauhean reilua, koska en sitten tiedä missä tarvitsen parantamisen varaa seuraavaan hakuun. Toinen kanssa, että en saa karenssia, kun aina ei hyväksytä työpaikan törkeydet syyksi, että miksi lähdit, vaikka lähtisi koeajallakin.
Tulosta ei silti voi tietää, ennen kuin tekee jotain.

Muut varmaan ihmettelee miksi en vain blokkaa pelipaikkoja ja siinä se? Se ei tule omalla kohdallani auttamaan, koska se on oire. Jos vain blokkaan ne suoriltaan ja sitä ennen en ole korjannut ja muuttanut muita asioita, keksin huomaamattani jonkun muun sijaistoiminnon tai menen passiiviseksi/neuroottiseksi ja silloin tarvitsen ammattiapua. En halua taas päätyä siihen soppaan.
Olen tietoinen, että minun on pakko ensin raivattava itselleni terve ja selkeä pohja, että pääsen eroon oireilusta. Lähes aina siinä vaiheessa kun olen päässyt pohjan kanssa tarpeeksi pitkälle, olen unohtanut jo neuroosit yms. koska olen edistynyt sen hetken ja tarpeen ohitse. Siinä vaiheessa estän pelaamiseni kokonaan kun on vankka itsevarma hetki, niin ei jää epävarmaa oloa. Ei äkkiä pakoon, mikä jäytää mahdollisesti myöhemmin mieltä, vaan kohti jotain mitä on rakentamassa.

Miksi sanon tämän kaiken täällä ääneen? Kirjoitan muille näkyviin? Että olen kertonut jollekin, että se on konkreettista, että suunnitelmasta tulee todellinen. Minulla on selkeä polku. En voi sitä päivälleen aikatauluttamaan, koska monta asiaa riippuu ulkoisista tekijöistä, mutta aloitan siitä mistä pystyn.
Liian paljon päädyn pyörimään omissa oloissani, koska minulla ei ole tarvetta olla sosiaalinen, oli koronaa tai ei, joten aina välillä on hyvä saada ulkopuolelta näkökantaa omasta tilanteestani. Kiitos kommentista. Ehdotukset ja huomiot ovat yhä tervetulleita.

Ajoissa lähden nyt kaivamaan ongelman juuria maasta ja pohjustamaan paremman maan missä kasvaa. Realistisuudesta pidän kiinni, enkä usko positiivisiin ihmeisiin nopealla aikataululla tai, että kaikki onnistuisi heti.. Turha silti huolehtia ja miettiä liikaa etukäteen, tulokset näkee vasta kun on työtä tehnyt.

Anonyymi kirjoitti:

Hmm.. Siltäkö kuulostaa? Hyvä tietää.
Tarvitsee taas sitten pistää elämä remonttiin. Aloitan raivaamalla asunnon niin hyvin kuin jaksan ja pölyallergia sallii, etten tukehdu kun oikeanlaisia maskeja ei ole saatavilla enää. Tekee mieli kirota, ei ne venttiilimaskit niitä hamstraajia koronalta suojele.

Suunnittelin jo, että eroan työpaikasta joka minua pahoinpitelee toimillaan, haen koulutukseen oppimaan uutta alaa. Alan säännöllisesti urheilemaan laittaen jonkun selkeä, mutta ei liian vaikean tavoitteen kunnolle, esim. tulevaa ammattia varten parempaan kuntoon, että jaksaa. Rinta rinnan koulun kanssa.

Kaikki tietenkin on kiinni siitä, että saanko koulutuspaikka, monesti hylätty eri paikoista koska minulla on jo koulutus ja sellaisille ei tarvitse näyttää tai tehdä laillista pisteytystä. Mikä ei ole kauhean reilua, koska en sitten tiedä missä tarvitsen parantamisen varaa seuraavaan hakuun. Toinen kanssa, että en saa karenssia, kun aina ei hyväksytä työpaikan törkeydet syyksi, että miksi lähdit, vaikka lähtisi koeajallakin.
Tulosta ei silti voi tietää, ennen kuin tekee jotain.

Muut varmaan ihmettelee miksi en vain blokkaa pelipaikkoja ja siinä se? Se ei tule omalla kohdallani auttamaan, koska se on oire. Jos vain blokkaan ne suoriltaan ja sitä ennen en ole korjannut ja muuttanut muita asioita, keksin huomaamattani jonkun muun sijaistoiminnon tai menen passiiviseksi/neuroottiseksi ja silloin tarvitsen ammattiapua. En halua taas päätyä siihen soppaan.
Olen tietoinen, että minun on pakko ensin raivattava itselleni terve ja selkeä pohja, että pääsen eroon oireilusta. Lähes aina siinä vaiheessa kun olen päässyt pohjan kanssa tarpeeksi pitkälle, olen unohtanut jo neuroosit yms. koska olen edistynyt sen hetken ja tarpeen ohitse. Siinä vaiheessa estän pelaamiseni kokonaan kun on vankka itsevarma hetki, niin ei jää epävarmaa oloa. Ei äkkiä pakoon, mikä jäytää mahdollisesti myöhemmin mieltä, vaan kohti jotain mitä on rakentamassa.

Miksi sanon tämän kaiken täällä ääneen? Kirjoitan muille näkyviin? Että olen kertonut jollekin, että se on konkreettista, että suunnitelmasta tulee todellinen. Minulla on selkeä polku. En voi sitä päivälleen aikatauluttamaan, koska monta asiaa riippuu ulkoisista tekijöistä, mutta aloitan siitä mistä pystyn.
Liian paljon päädyn pyörimään omissa oloissani, koska minulla ei ole tarvetta olla sosiaalinen, oli koronaa tai ei, joten aina välillä on hyvä saada ulkopuolelta näkökantaa omasta tilanteestani. Kiitos kommentista. Ehdotukset ja huomiot ovat yhä tervetulleita.

Ajoissa lähden nyt kaivamaan ongelman juuria maasta ja pohjustamaan paremman maan missä kasvaa. Realistisuudesta pidän kiinni, enkä usko positiivisiin ihmeisiin nopealla aikataululla tai, että kaikki onnistuisi heti.. Turha silti huolehtia ja miettiä liikaa etukäteen, tulokset näkee vasta kun on työtä tehnyt.

Lue lisää

???????????????

Anonyymi kirjoitti:

???????????????

Ei tarvitse tajuta. Olen idiootti jolla menee asiat näin: Kirjaa näkyviin = Tulee tehdyksi.