Mistä haaveilet?

Hyvin summattu, lähes kaikesta siitä mitä tämä todellisuus ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin summattu, lähes kaikesta siitä mitä tämä todellisuus ei ole.

Olisi ollut hienoa elää jokin toinen aikakausi vähemmän rumassa maailmassa.

Anonyymi kirjoitti:

Olisi ollut hienoa elää jokin toinen aikakausi vähemmän rumassa maailmassa.

Aamen.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin summattu, lähes kaikesta siitä mitä tämä todellisuus ei ole.

Todellisuushan on sitä sinulle mihin sinä päässäsi uskot. Siinä todellisuudessa elät.

Kerro lisää, milloin kuolit sisältä?

LOL?

Saiko tämä maa sinunkin silmiesi pilkkeen sammumaan ja sielun tulen muuttumaan vain höyryksi jonka tuuli vei pois?

Elitkö joskus aidosti etkö mennyt näillä mitä jaettiin norsunluutornista?

Jos elit niin kerro siitä, moni täällä ei ole ikinä elänyt!

Anonyymi kirjoitti:

Kerro lisää, milloin kuolit sisältä?

LOL?

Saiko tämä maa sinunkin silmiesi pilkkeen sammumaan ja sielun tulen muuttumaan vain höyryksi jonka tuuli vei pois?

Elitkö joskus aidosti etkö mennyt näillä mitä jaettiin norsunluutornista?

Jos elit niin kerro siitä, moni täällä ei ole ikinä elänyt!

Lue lisää

Edellisen kommenttiin vastaten: elämä taisi olla sellaista silloin, kun olin lapsi. Eli siis lapsuudessa ja nuoruudessa. Sitten iski vastaan kylmä todellisuus.

Että laiffi on pelkkää shittiä. Kaikki meni pilalle ja romahti. Joten kyllä kai kaikkien ikävien kokemusten, kariutuneiden unelmien ja hyväksikäytön jälkeen väkisinkin kuolee sisältä.

24/7 vituttaa, se on täällä normipäivä.

Minä taas toivoisin, että en olisi aina niin väsynyt.

Olen väsynyt 24/7. Aina, joka päivä ja joka hetki. Monien eri sairauksien ja neuroleptilääkityksen seurauksena.

Ja jos totta puhun ja suoraan sanon, elämä ei ole enää minkään arvoista. Ei sillä, eikä millään oikeasti ole enää mitään merkitystä.

Jos olet aina väsynyt, etkä jaksa mitään, kaikki on elämässä mennyt päin helvettiä, eikä mikään, mitä toivoit ja halusit elämältäsi toteutunut, niin eiköhän tapauksessa toivo, ettei olisi enää edes olemassa. Eli siis elo*sa.

Olisipa joo edes oma koti ja toimeentulo elää ja elättää lapset jotka vietiin pois.

Anonyymi kirjoitti:

Olisipa joo edes oma koti ja toimeentulo elää ja elättää lapset jotka vietiin pois.

Olisipa, olisipa... Onko koskaan kukaan kertonut, että omat valinnat ja teot vaikuttavat hyvässä ja pahassa?
Ihan itse, omalla työllä ja toiminnalla ihmiset yleensä hankkivat kodin ja muut hyvän elämän tarpeet.

Pelkällä haaveilulla jää haaveilijaksi! Toiminnalla ja työllä unelmat toteutetaan!

Anonyymi kirjoitti:

Olisipa, olisipa... Onko koskaan kukaan kertonut, että omat valinnat ja teot vaikuttavat hyvässä ja pahassa?
Ihan itse, omalla työllä ja toiminnalla ihmiset yleensä hankkivat kodin ja muut hyvän elämän tarpeet.

Pelkällä haaveilulla jää haaveilijaksi! Toiminnalla ja työllä unelmat toteutetaan!

Lue lisää

Syyttömänä synnyin minäkin. En pyytänyt tänne tulla kärsimään .

Anonyymi kirjoitti:

Olisipa, olisipa... Onko koskaan kukaan kertonut, että omat valinnat ja teot vaikuttavat hyvässä ja pahassa?
Ihan itse, omalla työllä ja toiminnalla ihmiset yleensä hankkivat kodin ja muut hyvän elämän tarpeet.

Pelkällä haaveilulla jää haaveilijaksi! Toiminnalla ja työllä unelmat toteutetaan!

Lue lisää

Sanoessasi, että omat valinnat vaikuttavat hyvässä ja pahassa ja että omalla työllä ja toiminnalla ihmiset saavat kodin ja muut elämän tarpeet, olet antamissasi ohjeissa ja kommenteissasi ylioptimistinen. Ja jopa vähän ylimielinen. Et taida muistaa sitä, että jokaisen lähtökohdat ja elämäntilanne, tai elämässä koetut asiat voivat olla hyvin erilaisia ja kaukana sinun elämästäsi.

En tiedä, oletko kyseisellä alalla, mutta jos olet, niin saatat olla myös sen kyseisen systeemin, ei psykiatrian hoitotieteen nielaisema. Uskot siihen ja uskot sen toimivan. No mistä vit*sta minä tiedän oletko sillä alalla, mutta jotenkin tämä kaikki alkaa turhauttaa minua! Juuri nämä yltiöpositiiviset ja optimismin ilosanomaa julistavat ihmiset.

Todellisuudessa ei ole näin. Tässä maailmassa on niin paljon erilaisista lähtökohdista ja elämäntilanteessa olevia. Kaikilla ei vain tämä elämä mene putkeen. Tai nk. itsekin joskus nuorena haaveili.

Ja joskus, ikävä kyllä, se syöksykierteeseen ajautuminen alkaa lukemattomista, toisiaan seuraavista perättäisistä vastoinkäymisistä, menettämisestä, hyväksikäytön kohteeksi joutumisesta, taloudellisesta, tai psykososiaalisesta ahdingosta. Tai esim. yhteisön ulkopuolelle joutumisesta.

Miten kursit itsesi ja elämäsi kokoon, kun olet menettänyt lähes kaiken, mitä elämässä on, eikä ole mitään muutosta tiedossa. Tai et pysty enää tekemään millekään asialle yhtään mitään.

Revi ihmeessä tähän vastineeksi jokin yltiöpositiivinen ja optimistinen mietelause, jos keksit!

Anonyymi kirjoitti:

Sanoessasi, että omat valinnat vaikuttavat hyvässä ja pahassa ja että omalla työllä ja toiminnalla ihmiset saavat kodin ja muut elämän tarpeet, olet antamissasi ohjeissa ja kommenteissasi ylioptimistinen. Ja jopa vähän ylimielinen. Et taida muistaa sitä, että jokaisen lähtökohdat ja elämäntilanne, tai elämässä koetut asiat voivat olla hyvin erilaisia ja kaukana sinun elämästäsi.

En tiedä, oletko kyseisellä alalla, mutta jos olet, niin saatat olla myös sen kyseisen systeemin, ei psykiatrian hoitotieteen nielaisema. Uskot siihen ja uskot sen toimivan. No mistä vit*sta minä tiedän oletko sillä alalla, mutta jotenkin tämä kaikki alkaa turhauttaa minua! Juuri nämä yltiöpositiiviset ja optimismin ilosanomaa julistavat ihmiset.

Todellisuudessa ei ole näin. Tässä maailmassa on niin paljon erilaisista lähtökohdista ja elämäntilanteessa olevia. Kaikilla ei vain tämä elämä mene putkeen. Tai nk. itsekin joskus nuorena haaveili.

Ja joskus, ikävä kyllä, se syöksykierteeseen ajautuminen alkaa lukemattomista, toisiaan seuraavista perättäisistä vastoinkäymisistä, menettämisestä, hyväksikäytön kohteeksi joutumisesta, taloudellisesta, tai psykososiaalisesta ahdingosta. Tai esim. yhteisön ulkopuolelle joutumisesta.

Miten kursit itsesi ja elämäsi kokoon, kun olet menettänyt lähes kaiken, mitä elämässä on, eikä ole mitään muutosta tiedossa. Tai et pysty enää tekemään millekään asialle yhtään mitään.

Revi ihmeessä tähän vastineeksi jokin yltiöpositiivinen ja optimistinen mietelause, jos keksit!

Lue lisää

En ole tuo edellinen kommentoija, mutta vähän pisti silmään niin ajattelin jotain sanoa tähän väliin.

Ei pahalla, mutta Suomessa jokaisella on mahdollisuus taustoista huolimatta nousta suosta ja tehdä elämälleen jotain. Mikä muka estäisi vaikka huono tausta olisikin?
Eihän se ole ylimielisyyttä, vaan auttamisenhalua. Jotkut meistä "neuvojista" on olleet siellä pohjalla ja tietää mistä puhuu mutta sellaista on vaikea tietenkään saada todistettua toiselle.
Sinulla saa tietysti olla mielipiteesi mutta muistutin vain kuinka eri tavalla ajattelemme asiasta.

Loppujen lopuksi elämässä on tehtävä vaikeita valintoja ja joskus se optimistisuus tuntuu vaikealta kun se ei kohtaa tarpeita sillä hetkellä. Ja ei siinä mitään, välillä pitääkin surra ja antaa oikeus sille tunteelle että kaikki on paskaa. Eihän kaiken tarvitse kuitenkaan olla huonosti?

Monesti jos on paha olla niin sitä ei halua uskoa muiden ihmisten auttamisen haluun, mutta kyllä kannattaisi muistaa että asioilla on useampikin puoli kuin se masentuneiden lasien läpi katsottu. Se on huijari olotila.

Sitä pystyy vaikka mihin usko pois. Eihän muuten olisi hienoja tarinoita ihmisistä jotka ovat menettäneet kaiken ja lopulta nousseetkin. Ne ovat uskomattomia, mutta mahdollisia. Se niistä tekee niin hienoa. Siksi siihen jaksaa uskoa.

Ihan vitun sairasta, mutta parempi jotain omaa kuin olla suorittajien maailmassa.

Ei ole sairasta olla sopeutumatta sairaaseen yhteiskuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole sairasta olla sopeutumatta sairaaseen yhteiskuntaan.

Aamen.

Juuri näin.

Se taitaa tapahtua tällä nykymenolla "optimisimmillaan" vasta kymmenen vuoden päästä.

Koska psykiatria on edelleenkin jämähtänyt jonnekin sinne 1960, tai 1970 luvulle.

Vie ja kestää vielä kauan, ennen kuin sillä alalla olevat heräävät huomaamaan, että heidän lääkkeisiin pohjautuva hoitotiede ja menetelmänsä ei käytännössä toimi, eikä auta potilaita.

Anonyymi kirjoitti:

Se taitaa tapahtua tällä nykymenolla "optimisimmillaan" vasta kymmenen vuoden päästä.

Koska psykiatria on edelleenkin jämähtänyt jonnekin sinne 1960, tai 1970 luvulle.

Vie ja kestää vielä kauan, ennen kuin sillä alalla olevat heräävät huomaamaan, että heidän lääkkeisiin pohjautuva hoitotiede ja menetelmänsä ei käytännössä toimi, eikä auta potilaita.

Lue lisää

Näin on. Tarvitaan uusi sukupolvi ja polarisaation muutos alalla vallitsevassa ajattelussa.
Mielialalääkkeet pysyköön vasta viimeisenä ja lyhytaikaisena keinona ja lääkkeen käyttäjä tarkassa seurannassa lääkkeen aloituksesta lopetukseen. Eikä enää kymmeniä vuosia kestäviä ns. ylläpitohoitoja ilman minkäänlaisia hoitokontakteja. Peräänkuuluttaisin tässä vastuuta myös lääkkeiden määrääjiltä. Vasta viime vuonna eräs SSRI-reseptini uusija kehoitti minua varaamaan lääkäriajan ehtona reseptin uusimiselle.
Kaipa tuo olisi pitänyt itsekin tajuta, mutta ei kun yritin keskittyä elämiseen eikä ollut aikaa jauhaa kaikenlaista p*skaa mielessään.

Paroksetiinista oli minulle hyötyä raivatessani tietä läpi elämääni kohdanneiden kriisien 2000-luvun alussa. Milloinkaan minulle ei tosin kerrottu, että lääkityksen olisi tarkoitus olla elinikäinen.

t. "vaikeasti masentunut"

Anonyymi kirjoitti:

Se taitaa tapahtua tällä nykymenolla "optimisimmillaan" vasta kymmenen vuoden päästä.

Koska psykiatria on edelleenkin jämähtänyt jonnekin sinne 1960, tai 1970 luvulle.

Vie ja kestää vielä kauan, ennen kuin sillä alalla olevat heräävät huomaamaan, että heidän lääkkeisiin pohjautuva hoitotiede ja menetelmänsä ei käytännössä toimi, eikä auta potilaita.

Lue lisää

Yksi ongelma taitaa olla ettei psykoosilääkkeissä ole tullut valtavia läpimurtoja sitten 70 luvun. Siksi haittavaikutuksetkin ovat pitkälti sieltä. :/

Kunhan nukut omilla rahoilla, etkä ole veronmaksajien elättinä niin silloin tuo on ok.

Anonyymi kirjoitti:

Kunhan nukut omilla rahoilla, etkä ole veronmaksajien elättinä niin silloin tuo on ok.

Muista sinäkin nukkua tarpeeksi 😊

Samat on kanssa mietteet! Olen vasta 30 v. Ja ketuttaa lievästi tää tilanne..

Toivon sinulle voimia, että löydät sen punaisen langan elämässäsi, voiman ja energian itsestäsi, sekä että pääset lopulta eroon psykiatreista, psykologeista mielialalääkkeistä etc.

Kaikkea hyvää, lämpöä, voimia ja rakkautta Sinulle!

Sanoma ja Aller Media ovat tähän syyllisiä.