Psykiatrian ihmisihanne

Aiheellinen aloitus. Pistää funtsimaan.

Psykoterapia EI ole psykiatriaa. Se on nyky-yhteiskunnassa hallinnoitu terveydenhuollon toiminnaksi, ja psykoterapeutit - siis ne terapeutit, jotka saavat käyttää suojattua psykoterapeutti-nimikettä - ovat Valviran hyväksymiä terveydenhuollon ammatinharjoittajia. Se että psykoterapia on tällä hetkellä järjestetty näin (eikä esimerkiksi sosiaalitoimeen) ei kuitenkaan tarkoita, että olisi tieteellisiä perusteita pitää psykoterapiaa terveydenhuollon osana. Asiasta käydään jatkuvaa keskustelua tieteenalojen sisällä. Moni psykoterapeutti korostaa, ettei heidän työllään ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa, vaikka joskus toimitaankin yhteistyössä lääkärien kanssa:

https://liinanblogi.com/2020/08/25/psykoterapia-ei-ole-laaketiedetta-parannusehdotuksia-juhani-knuutin-uutuuskirjaan-6/


Psykologi Vesa Talvitie: Psykoterapia ja elämänongelmien medikalisointi – kuka, miksi ja
kuinka
https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/talvitie317.pdf

Anonyymi kirjoitti:

Aiheellinen aloitus. Pistää funtsimaan.

Psykoterapia EI ole psykiatriaa. Se on nyky-yhteiskunnassa hallinnoitu terveydenhuollon toiminnaksi, ja psykoterapeutit - siis ne terapeutit, jotka saavat käyttää suojattua psykoterapeutti-nimikettä - ovat Valviran hyväksymiä terveydenhuollon ammatinharjoittajia. Se että psykoterapia on tällä hetkellä järjestetty näin (eikä esimerkiksi sosiaalitoimeen) ei kuitenkaan tarkoita, että olisi tieteellisiä perusteita pitää psykoterapiaa terveydenhuollon osana. Asiasta käydään jatkuvaa keskustelua tieteenalojen sisällä. Moni psykoterapeutti korostaa, ettei heidän työllään ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa, vaikka joskus toimitaankin yhteistyössä lääkärien kanssa:

https://liinanblogi.com/2020/08/25/psykoterapia-ei-ole-laaketiedetta-parannusehdotuksia-juhani-knuutin-uutuuskirjaan-6/


Psykologi Vesa Talvitie: Psykoterapia ja elämänongelmien medikalisointi – kuka, miksi ja
kuinka
https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/talvitie317.pdf

Lue lisää

Lisään vielä varsinaisena kommenttina ensimmäiselle kommentoijalle, että noin itsekin miellän terapian ja terapian tarkoituksen. Terapeutti ei saisi koskaan koettaa muuttaa asiakastaan jonkun tietyn ihanteen mukaiseksi. Päinvastoin, koko homman tarkoitus on tukea asiakasta löytämään itsensä. Se tie on joskus vaikea, ja siinä kompuroi kumpikin, mutta rehellinen ja avoin suhtautuminen yhteiseen yritykseen auttaa saavuttamaan tuloksia.

Anonyymi kirjoitti:

Lisään vielä varsinaisena kommenttina ensimmäiselle kommentoijalle, että noin itsekin miellän terapian ja terapian tarkoituksen. Terapeutti ei saisi koskaan koettaa muuttaa asiakastaan jonkun tietyn ihanteen mukaiseksi. Päinvastoin, koko homman tarkoitus on tukea asiakasta löytämään itsensä. Se tie on joskus vaikea, ja siinä kompuroi kumpikin, mutta rehellinen ja avoin suhtautuminen yhteiseen yritykseen auttaa saavuttamaan tuloksia.

Lue lisää

Tämä oli todella hyvin sanottu. Noin se juuri menee.

Anonyymi kirjoitti:

Lisään vielä varsinaisena kommenttina ensimmäiselle kommentoijalle, että noin itsekin miellän terapian ja terapian tarkoituksen. Terapeutti ei saisi koskaan koettaa muuttaa asiakastaan jonkun tietyn ihanteen mukaiseksi. Päinvastoin, koko homman tarkoitus on tukea asiakasta löytämään itsensä. Se tie on joskus vaikea, ja siinä kompuroi kumpikin, mutta rehellinen ja avoin suhtautuminen yhteiseen yritykseen auttaa saavuttamaan tuloksia.

Lue lisää

Terapia on todella auttanut minua itseni löytämisessä uudelleen. Elämässäni on juuri ollut ajanjakso, missä kadotin itseni ja persoonani. Kyllä terapiasta on apua ollut.

t. AP

Eivät kaikki hakeudu hoitoon vapaaehtoisesti. Etenkin ,vaikeamman mielenterveyden häiriön diagnoosin saaneet ajautuvat hoitoon, usein pakkohoidon kautta, vailla minkäänlaista näkemystä, että hoito varsinaisesti auttaisi heitä. He eivät tukimusten mukaan myöskään saavuta normaalia toimintakykyä hoidossa, vaan pikemminkin näyttää siltä, että pidemmällä aikavälillä mitä enemmän hoitoa ottaa vastaan, sitä heikompi on toimintakyky. On eri asia toki olla vähän vaikka masentunut kuin kuulla ilkkuvia ääniä päässään tai uskoa ajatustensiirtoon -masennus onjokseenkin normien mukainen reaktio ja sitä on hoitotahon helpompi jäsentää, koska kaikkihan ovat joskus olleet pikkuisen masetuneita. Jotkut kokemukset ovat kuitenkin normeista niin rajusti poikkeavia, että ne aiheuttavat sekä psykiatreissa että psykoterapeuteissa rajun torjuntareaktion, koska ymmärtääkseen poikkeavuutta heidän pitäisi lähteä omalta mukavuusalueeltaan, eikä se yleensä ole mielyttävää. Kokemus on vähän sama, kuin joutuisi toistuvasti samaistumaan pedofiilisiin fantasioihin tai johonkin, mitä pidetään yhteiskunnassa vastenmielisenä, pelottavana ja poikkeavana. Ihmisillä -ei myöskään psykiareilla eikä psykoterapeuteilla- ole läheskään aina valmiuksia sellaiseen. Siksi esimerkiksi psykoottiset ääniharhat usein jopa pikemminkin pahenevat psykiatrisessa hoidossa, koska ne ovat psykososiaalisina kokemuksina herkkiä reagoimaan sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin. Tätä pidetään omassa kontekstissaan vain sairauden kulkuna, vaikka se oikeasti johtuu suurelta osin hoidosta itsessään. Diagnoosien taustalla on erinäisiä teoreettisia perinteitä, ja ne vaikuttavat siihen, miten potilaita kohdataan ja hoidetaan. Kyse ei ole mistään arvovapaasta tieteestä, vaan kyllä niissä vahvasti normitetaan sitä, että miten ihmisen kuuluisi kokea maailma ja miten ei. Psykiatriseen hoitoon kuuluu paljon pakkoa, manipulointia, ehdollistamista ja jopa suoranaista väkivaltaa. On naivistista kuvitella, että siellä kaikki oppivat vain ymmärtämään itseään ja saavat apua tuskiinsa. Moni ei edes halua tarjottua hoitoa. Kun heille tyrkytetään puoliväkisin "välineitä" käsitellä omia ongelmiaan tulee heille hekä usein mieleen, että omat käytössä olevat välineet ovat puutteistaan huolimatta paljon paremmat, koska niihin ei sisälly niin voimakasta normittamisen taakkaa eikä ulkokohtaisuutta, ei akathisiaa, ei pakkoliikkeitä eikä tahatonta kuolaamista kaulukselle, ei massiivista ylipainoa, ei vaikeita eteneviä kongitiivisia ongelmia eikä vakavaa syrjäytymistä. On kivempi olla vaikka pikkuisen sekaisin, pikkuisen alkoholisti ja pikkuisen työnarkomaani, kun taantunut työkyvyttömyyseläkeläinen joka sönköttää vuodesta toiseen kamalista traumoistaan ja miten hurjaa on kuullla sitä yhtä piipittävää ääntä vuodesta toiseen päässään, joka ajoittain katoaa kun syöt riittävän massiivisen koktailin neuroleptejä ja rahoittavia. Nykyinen kaiken medikalisointi ja psykologisointi heikentää ihmisten resilienssiä, koska se lopulta usein jättävät ihmisen yhtä yksin ongelmiensa kanssa kuin mitä hän oli ennen hoitoakin - tosin stigmatisoivalla diagnoosilla ja nöyryyttävillä kokemuksilla höystettynä. Niiden hyöty on käytännössä täysi plus miinus nolla, mutta ne tuottavat massiivisesti rahaa tähän talouteen monien ammattikuntien edustajille.

Toista ihmistä et voi muuttaa. Muuttaa voit vain itseäsi.

Anonyymi kirjoitti:

Toista ihmistä et voi muuttaa. Muuttaa voit vain itseäsi.

Juuri näin. Riippumatta siitä, että onko ihminen hoitomyönteinen vai kielteinen, tai minkä laiset ovat hänen komemukset psykiatriastan, niin loppupeleissä ihminen joutuu ottamaan itse vastuun omasta, kuntoutumisestaan, pärjäämisestä tai elämästä ylipäätään.

Maailmanlaajuisen psykiatrialiiton yksi perustajajäsenistä on CIA:n mielenhallinta kokeilun vetäjä Kanadassa. Pitäisi jo jokaisen ihmisen hälytyskellojen soida ja ymmärtää mistä psykiatriassa on kyse.