Emeritusprofessori Heikki Ylikangas kirjoittaa Suomen Kuvalehden n:o 14/05 Puheenvuoro-palstalla otsikolla ”Miten päästä eroon Venäjän vihaisista purkauksista”.
Hän aloittaa: ”Väinö Tanner, ulkoministeri talvisodan aikana, sanoi hallituksessa 29.2.1940: ” Ei kukaan ole niin naiivi, että uskoisi näin pienen joukon voivan yksin kestää loppuun saakka”. Jo silloin ei moisia naiivikkoja ollut, niin nyt on. Yli 60 % Suomen kansasta katsoo maan selviytyvän paremmin yksin kuin liittoutumalla Naton kanssa”. Noin se näkyy todella olevan. Siis todella naiivia.
En minäkään ole Naton suuri ystävä, ja aikanaan toivoin ja luulinkin, että EU kehittäisi omat puolustusvoimat, kun sitä varten oli jo olemassa valmiit suunnitelmat WEU:lla eli Länsi-Euroopan unionilla, jonka muistaakseni 5.pykälässä oli pitkälle hahmoteltu jo joukkojen organisatiokin. Nyt rakennettavat kriisinhallintajoukot eivät vastaa suunniteltuja puolustusvoimia.
Vaikka en ole kovin korkea-arvoinen sotilas, on minulla kumminkin sen verran asiantuntemusta omista puolustusvoimistamme, että tiedän hyvin niiden mahdollisuudet tosipaikan tullen. Ne ovat riittämättömät. Olen realisti.
Ja realisti olen siinäkin, että asemamme ei ole niin turvattu, ettemme tarvitsisi vahvaa sotilaallista puolustuskykyä. Riittävän puolustuskyvyn saamiseksi en näe muuta mahdollisuutta kuin liittymisemme Natoon. Nato-jäsenyys tarvitaan jo pelotteeksikin pahojaan aikovalle. Yhteenkään Nato-maahan ei ole vihollinen vielä hyökännyt.
Myöhemmin kirjoituksessaan Ylikangas toteaa: ”J.K.Paasikivi sanoi aikoinaan, että hallitus on viime kädessä vastuussa kansan mielipiteistä. Se lausuma pitää”. Niinhän se on. Mutta voidaanko tältä hallitukselta odottaa sellaista rohkeutta, että se tai edes sen yksittäiset ministerit esittäisivät liittymistämme Natoon, vaikka näkisivät mielessään sen hyvinkin viisaaksi ja tarpeelliseksi.
Otsikkonsa mukaisesti Ylikangas tarkastelee Venäjän ärhentelyn syitä, ja näkee tärkeimmäksi sellaiseksi Venäjän halun estää Suomen Nato-jäsenyys. Ylikangas on näkevinään todisteena suomettumisen jatkumisesta sen, että ”Nyt Suomi torjuu Naton juuri sen syyn vuoksi, joka parhaiten perustelisi sen liittymisen siihen”.
Ylikankaan mielestä ”Auttaisi paljon, jos Kreml suostuisi käyttämään kepin sijasta porkkanaa, joka antaisi Suomelle hyväksyttävän syyn torjua Nato ilman kasvojen menettämistä. Tuon perusteen tuottaisi jokin Suomelle myönnetty etu, esimerkiksi yhteistyö Venäjän luonnonvarojen hyödyntämisessä tai riittävä myötenanto Karjala-kysymyksessä”.
Varmasti näin, mutta on aivan turhaa odottaa sellaista Venäjältä, jota lyhyen hieman demokraattisemman kauden jälkeen hallitsevat lujin ottein entiset kommunistit, vieläpä nimenomaan KGP-eliitti. Hallitsemistavoista näyttö lienee sekin, mikä saatiin lukea taas tämän päivän lehdestä: taas ovat naamioidut miehet ampuneet entisen kenraalin, joka on esittänyt hallituksen ja Tshetsenian sodan vastaisia mielipiteitä.
Eikö siis tuollainen naapuri ole senkään vertaa arveluttava, että meidän ei tarvitse sen varalta mitenkään varautua, vaan voimme jättäytyä vain sen hyvän tahdon varaan? Venäjä on käynyt aina kimppuumme, kun on mielestään nähnyt siitä jotakin hyötyvänsä. Meidän parhainkaan käytös tai mitkään sopimukset eivät ole sitä estäneet. Tämän opettaa ainakin 700-vuotinen historia, siis jo Ruotsi-Suomen ajalta asti.
Ja olihan meillä vuonna 1932 solmittu ja vuonna 1936 uudistettu molemminpuolinen hyökkäämättömyyssopimuskin, mutta ei se estänyt Neuvostoliittoa hyökkäämästä maahamme vuonna 1939.
Edellä esille tuomani ei ole mitään russofobiaa, vaan pelkkää realismia, joka perustuu siihen, että tunnen jonkin verran historiaa ja näen mielestäni varsin selkeästi nykyisenkin Venäjän olemuksen, samoin kuin myös maailman tilanteen ja Naton merkityksen.
Olin viime tiistaina Finlandia-talolla historian viimeiseksi jäävässä aseveli-illassa. Illan juontaja, senioritoimittaja, res. kapt. Jaakko Salonoja sanoi eräässä juonnossaan hyvin: ”Nyt puhutaan paljon erillissota-teemasta. Minun mielestäni on ollut vain yksi erillissota, se oli Lapin sota saksalaisia vastaan: se suuntautui pohjoiseen, kaikki muut sotamme 700 vuoden aikana ovat suuntautuneet itään”. Ja niin tulevat suuntautumaan seuraavatkin, jos niitä vielä tulee, ja pelkään, että ilman kyllin vahvaa liittolaista niitä vielä tulee. Sanoo K.K.K.
Ylikangas toivoo presidentinvaalikampanjan ”tuovan tämänkin asian (Nato-jäsenyytemme) avoimena esille ja luulisi Suomessakin maan turvallisuusintressin lopulta ohittavan kansalle tyrkytetyn opin tyytyä vain osoittamaan omalle valtiojohdolle lojaalisuutta”. Jos joku ehdokkaista toisi rohkeasti esille Nato-myönteisen kantansa sen hyvin perustellen – mikä olisi helppoa – sillä olisi vaikutusta kansan Nato-kantojen muuttumiseen, ja saattaisipa sellainen kanta avata ehdokkaalle tien presidentiksikin.
Mutta nyt jo Kokoomuksenkin puheenjohtaja on kiirehtinyt ilmoittamaan, että Nato-kanta ei ole sopiva aihe presidentinvaalikampanjassa käytettäväksi. Paavo Lipponen näkyy arvostelleen kokoomuksen yritystä häivyttää vaalikeskustelusta Nato-jäsenyys. Halunneeko Paavo näin tehdä puolueelleen palveluksen itseään tyhmempien Nato-kielteisten ehdoilla, vai toivooko hän keskustelua itselleen todennäköisempien Nato-myönteisten kantojen voimistamiseksi, se ei käy selville lehtijutusta (tämän päivän HS:n toinen pääkirjoitus).
Täällä on kielteisten Nato-kantojen perusteluina esitetty mm. Naton kalleutta meille. Päivänselvää on, että esim. materiaalihankinnoissa Yhdysvalloista ja muista suurista jäsenmaista jäsenet saavat ”kanta-asiakasalennusta”. Ja Naton jäsenenä meillä itsellämme ei edes tarvitsisi olla kaikkea sitä, mitä nyt tarvittaisiin, kun liiton potentiaali olisi tukenamme, vihollisen pelotteena ja tarvittavissa käytettävissämme.
Toinen kielteisen kannan perustelu on ollut se, että Naton jäseninä joutuisimme vastoin tahtoamme sotiin vieraille maille. Ei Irakissakaan ole nyt läheskään kaikkien Nato-maiden sotilaita, ei esim. saksalaisia, ranskalaisia eikä norjalaisia. Nato ei ole edesmenneen kommunistisen Varsovan liiton kaltainen pakkovalta, vaan vapaiden demokraattisten maiden muodostama yhteinen puolustusjärjestö.
Kansan usko omiin puolustusvoimiimme, niiden vahvuuteen, on joskus nostanut rintaani kaarelle, kun olen itsekin jotenkin ollut tuota uskoa luomassa toimimalla parhaani mukaan hyviksi nähdyissä puolustusvoimissa ja niiden hyväksi. Samalla omatuntoni on kysynyt: rapautetaanko tuollaisen uskon luomisella todellista maanpuolustuskykyämme? Melkein pakko vastat myöntävästi, niin ikävää kuin se onkin.
Viimeisten säästökuurien jälkeen puolustusvoimiemme kyky on heikentynyt entisestään. Tämän päivän HS:sta saamme lukea, että puolustusvoimain komentaja amiraali Kaskeala ja puolustusministeriön kansliapäällikkö kenraaliluutnantti Ahola ovat jälleen esittäneet vakavaa kritiikkiä leikkauksia kohtaan. Keskustan puheenjohtaja, kansanedustaja Antti rantakangas on leimannut heidän puheensa presidenttipeliksi. Aiheellisesti lehti huomauttaa, että ”Rantakangas ei selitä, millä tavalla leikkausten arvostelu liittyy presidenttipeliin”.
Tämän päivän HS:ssa kerrotaan myös, että Helsingin Sotilasläänin esikunnalle suunniteltua maanalaista johtamiskeskusta ei voida rakentaa rahapulan vuoksi. Muilla sotilaslääneillä tuollaiset kallioluoliin rakennetut johtokeskukset ovat olemassa. Pääkaupunkiseudun puolustuksen johto on siis ensimmäinen, jonka vihollinen sitten sodan tullen pyyhkäisee pois häiritsemästä.
Kenraali Adolf Ehrnrooth toisti toistamistaan sloganiaan: ”Suomi on hyvä maa. Sitä kannattaa puolustaa. Ja sen ainoa puolustaja on Suomen kansa”. Viimeisinä vuosinaan hän usein halusi korostaa, että tuolla hän ei tarkoita sitä, ettemmekö saisi liittoutua maamme puolustamiseksi sopivan liittolaisen kanssa. Ehrnrooth sanoi, että liittoutumine päinvastoin on velvollisuutemme, jos hyvä liittolainen saadaan. Jos Ruotsi olisi suostunut liittolaiseksemme ennen talvisotaa, niin olisimme säästyneet sodilta, sanoi ”kaunis Aatu”, ja ilmeisen oikeassa oli.
Kun Ylikangas jo siteerasi Paasikiveä, teen minäkin niin lopuksi: Paasikivi sanoi (muistaakseni jatkosodan päiväkirjoissaan, nyt en ehdi etsiä kohtaa), että ”Snellman käski meitä luottamaan vain itseemme, mutta siinä hän oli väärässä. Pieni kansa on yksin aina liian heikko, se tarvitsee vahvemman liittolaisen. Pitää vain osata valita oikea liittolainen”. Mikäpä olisi oikeampi liittolainen kuin Nato!
Nato - mörkö vai suojelusenkeli?
18
815
Vastaukset
- Taichi
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Taas olin jäädä paitsi hyvistä näkökannoista kun en ole pitkään aikaan SK:ä lukenut.
Oma luottamukseni Venäjän vakauteen on ehkä vähän suurempi. Putin on osoittanut kiitettävää halukkuutta maan taloudellisen kasvun turvaamiseen, demokratian vahvistamiseen sekä taisteluun terrorismia vastaan. Turhaa nykyisen Venäjän ylle on sälyttää menneiden sukupolvien syntejä.
Yleiseurooppalainen puolustus on tuhoon tuomittu, ellei se ole Natolle alisteinen. EU pysyköön poliittisena ja Suomenkin luonnollisin sotilaallinen yhteistyö- ja liittolaiskumppani on Nato. Toivottavasti kansalaiset ovat presidentinvaalissa aktiivisia ja tivaavat ehdokkailta selviä Nato-kannanottoja.- antinato
mites sitten kun venäjäkin on naton jäsen?
- proo
Kerta kaikkisen fiksua tekstiä KKK.
Olet fiksu suomalainen.
Suomi Natoon, se on etumme ja turvamme.
Uhka tulee idästä -nyt ja ikuisesti, se on realismia, ei muuta.
Liittymällä Natoon Suomen (puolustus)resurssit nousevat suuruusluokkaa noin satakertaiseksi.
Siten ei venäjästä enää koskaan olisi uhkaajaksi.
Nato hakemus sisään jo huomenna.
Suomalaisten ja demokratian etu.- Vaarallista
sama kuin kaivaisi verta nenästänsä.
Venäjä ei sitä purematta niele! - K.K.Korhonen
Vaarallista kirjoitti:
sama kuin kaivaisi verta nenästänsä.
Venäjä ei sitä purematta niele!...vielä noin "suomettunut", että meidän täytyisi aina ennen päätöksiämme kysyä enäjän mielipidettä, siten kuin koko pitkän Kekkosen valtakauden aikana kysyimme Neuvostoliiton mielipidettä? Siis tässäkin asiassa pitäisi kysyä, että "saisimmeko me liittyä Natoon, kun me vähän pelkäämme teitä".
Venäjä joutuisi nielemään ihan kokonaisena, yrittämättäkään puraista sen, että me liittyisimme Natoon, joutuihan se nielemään jopa entisten "osavaltioittensakin" Baltian maiden liittymisen. Venäjä tietää tasan tarkkaan omien resurssiensa heikkouden Naton resursseihin verrattuna, ja se ei toden tullen yrittäisi millään tavalla estää liittymistämme Natoon. Nyt se kyllä yrittää pelotella, ja näköjään onnistuukin monien kyyryssä olemaan tottuneiden suomalaisten suhteen.
Mutta tulee vielä aika, eikä se ole kaukanakaan, jolloin viisaus ja rohkeus yhdistyvät ensin päättäjissämme ja sen seurauksena Suomen kansassa ja liittoudumme meille luonnollisen ja turvallisuutemme näköpiirissä olevaa aikaa kauemmaskin takaavan liittolaisen kanssa. Luoja varjelkoon, että ei syntyisi enää sellaista tilannetta kuin syksyllä 1939, jolloin olisimme auttamattomasti myöhässä. - proo
Vaarallista kirjoitti:
sama kuin kaivaisi verta nenästänsä.
Venäjä ei sitä purematta niele!NATO jäsenyydestä on Suomelle ainoastaan hyötyä ja iloa.
Muu on sosialistista propagandaa.
Muistapa lapsukainen, uhka tulee idästä, nyt ja ikuisesti.
VAIN NATO voi puolustaa Suomea ydinase-venäjää vastaan.
Ainoastaan NATO, ei nyky-Suomen puolustusvoimat.
- evp.
Hyvä kannanotto sinulta.
Kannattaa aina muistaa, olen sen jo oppinut, ettei totuuksia kannata uskoa lausuu ne sitten kuka tahansa. Mikä on kenekin totuus ja miksi hän on sitä mieltä ? Täytyy sanoa että uskallan epäillä nykyään poliitikkojen ja asiantuntijoiden sanoja paljon enemmän kuin ennen, johtuen ainoastaan siitä että jälleen ollaan menty yksi askel itsekeskeisempään suuntaan mitä tulee yhteisien asioiden hoidossa, valitettavasti!
Natokysymys on asiana omaa luokkaansa, joskin epäilen että Natojäsenyyden puolestapuhujilla on väärät intressit eli raha. Pääoma hyötyy jäsenyydestä ja voi tehdä sen vielä tunteisiinvetoavasti.
No jos tullaan siihen että Natojäsenyyttä käytännössä tarvittaisiin kannattaa pohtia kuinka koskemattomana maamme kriisissä voitaisiin pitää, olen asian suhteen skeptinen. Mikä on Venäjän todellinen sotilaallinen mahti esim. Suomea vastaan ? Mikä on tilanne koko maailmassa jos Euroopassa soditaan ja kuka takaa enää että Naton resurssit riittävät silloin Suomeen ? Mielenkiintoisia kysymyksiä, tosin liian vakavia nykyisille päättäjille.
Ns. ennaltaehkäisevää on jättää piirittämättä Venäjää kokonaan Natomailla tänne lännen suuntaan, ainoa kohta kartalla on enää Suomi. - Aleksanteri
"Venäjä on käynyt aina kimppuumme, kun on mielestään nähnyt siitä jotakin hyötyvänsä. Meidän parhainkaan käytös tai mitkään sopimukset eivät ole sitä estäneet. Tämän opettaa ainakin 700-vuotinen historia, siis jo Ruotsi-Suomen ajalta asti".
Tuo kaipaa lievennykseksi sen, että Venäjän hallituksen antama autonomia oli moninpuolin onnekasta Suomelle 1800-luvun lopulle asti. Suomalaiset pääsivät itse kehittämään maataan niin talouden kuin yhteiskuntaelämän ja lainsäädännön alalla moninverroin enmmän kuin Ruotsin vallan aikana konsanaan. Ja hidasta se oli kehitys itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninäkin.- K.K.Korhonen
Totta tuokin, mitä autonomian ajasta sanot, ja olen siitä tietenkin paljon lukenut ja lukemastani jotain täälläkin (historian saitilla) kirjoittanut.
Mutta autonomian aikana pitkään Suomi oli hyvin hyödyllinen Venäjälle juuri sellaisena, mikä sen asema oli. Olihan Kannas ja koko Karjalakin elintärkeä esim. pääkaupungin muonittajana ja palvelusväen reservaattina. Ja kun Suomi kuitenkin kuului imperiumiin, niin venäläiset sotilaat, enimmillään hyvin paljon enemmän kuin mitä Suomen rauhanaikainen armeija on koskaan ollut tuotiin tänne "elätettäväksemme" ja turvaamaan imperiumin luoteisrajaa.
Heti, kun Suomessa alkoi esiintyä pyrkimyksiä, jotka olisivat jotenkin vaarantaneet tuota Venäjän etua, alkoivat sortotoimet ja venäläistämispyrkimykset. Niiden johdosta me sitten halusimme päästä pois tuosta "kansojen vankilasta", ja halumme oli koko kansan yhteinen, mm. huomattavin työväenjohtajamme kautta aikojen Väinö Tanner oli mitä vakaumuksellisin itsenäisyyden kannattaja jo toistakymmentä vuotta ennen itsenäistymistämme jatkuneella parlamentaarikon ja senaattorin (ministerin) urallaan.
Samalla kannalla olivat pitkään myös Tanneria paljon vasemmistolaisemmat sosialistit, jotka sitten olosuhteiden oainamina ajautuivat vallankumouksen tielle. Ehkä vielä silloinkin heidän utopiossaan oli itsenäinen "sosialistinen Suomi", mutta utopiaahan sellainen tietysti oli.
- Jallu
Kiitos hyvästä kirjoituksesta.
On kai selvää, että ei EU:n puolustusliitosta koskaan mitään tule, koska 19 EU:n nykyisestä 25:stä jäsenmaasta jo ovat Nato-jäseniä.
Minusta Natoon liittyminen Baltian maiden tapaan olisi Suomelle kuin suojelusenkelin suoja. Ja varmaan pitkässä juoksussa hyväksi myös Venäjälle, jos kommunismin uhrit toisessa maailmansodassa rohkenisivat antaa vaatimusten muodossa Venäjälle mahdollisuuden palauttaa oikeudenmukaisuus, kuten sivistysvaltioille kuuluu. - Mielipidepankki
K.K.Korhonen tapansa mukaan esittelee niitä perusteita, jotka puoltavat Natoon liittymistä. Natoon liittymistä vastustavia perusteita hän varoo visusti käsittelemästä.
K.K.K väittää, ettei yhteenkään Nato-valtioon ole koskaan hyökätty. Tämä ei pidä paikkaansa. USAn presidentti George W. Bush on selvästi antanut ymmärtää, että 11.9.2001 USAhan hyökättiin terroristien toimesta. Bushin mukaan hyökkäystä johdettiin Afganistanista ja Irakista käsin, millä Bush perusteli USAn hyökkäystä näihin maihin. Myös Nato-maat Turkki ja Espanja joutuivat saman konfliktin yhteydessä terroristihyökkäyksen kohteiksi.
Aiemmin myös Turkki ja Kreikka ovat nahinoineet keskenään ja Nato-maa Iso-Britannia katsoi joutuneensa Argentiinan hyökkäyksen kohteeksi. Englanti ja Islanti ovat myös käyttäneet sotavoimiaan toisiaan vastaan ns. turskasodassa.
USAn liittolaisuus näkyy nykypäivänä vetävän puoleensa ainakin terroristitoimia. Tämän uhan Korhonen haluaa sivuuttaa. Tosiasiallisesti tämä uhka on kuitenkin tällä haavaa suurempi kuin Venäjän hyökkäyksen uhka. Joutuihan muistaakseni Baltian maista ainakin Latvia (Viro, Norja ?)terroristiuhkailun kohteeksi, joten aika läheltäkin voi liipata.
Sitten on kysymys siitä, haluammeko liittoutua sellaisen imperialistisen valtion kuin USAn kanssa, joka ilmiselvästi pyrkii jonkinlaiseen maailmanherruuteen ja alistamaan muuta maailmaa taloudellisten intressiensä edessä. Suomi joutuisi samaan leiriin USAn kanssa, jonka valtapolitiikka on juuri sellaista suurvaltapolitiikkaa, joita pienten maiden tulee kavahtaa. Maailmalla näyttää siltä, että Natomaat samaistetaan USAhan sen uskollisina tukijoina. Ilman Ranskan voimakasta kritiikkiä USAta kohtaan tämä samaistaminen olisi vielä paljon voimakkaampaa.
Edelleen historiasta voidaan kerrata sitä, miten I maailmansota laajeni nimenomaan maailmansodaksi. Kahakkahan alkoi hyvin vähäpätöisestä tapauksesta Serbiassa, kun nationalistinen terroristijärjestö Musta Käsi surmasi Itävallan kruununperillisen. Erilaisten liittosuhteiden vuoksi koko Eurooppa oli tuota pikaa sodassa keskenään tuon vähämerkityksellisen tapauksen seurauksena. Liittoutumista on historian kirjoituksaessa pidetty I maailmansodan keskeisenä syntysyynä. Kysymys oli dominoteriasta, jossa yhden palloon kaatuminen johti aina toisenkin kaatumiseen.
Kun tarkastellaan Suomen itsenäisyyden aikaa, Venäjä ei suinkaan ole kaiken aikaa hamunnut maamme liittämistä itseensä. Toisen maailmansodan ja talvisodan edellä on hyvin selkeästi nähtävissä Saksan laajentumispyrkimykset, mikä sai NL:n vahvistamaan myös omia asemiaan. Tämä NL:n turvallisuuspolitiikka oli hyvin selkeä syy niille aluevaatimuksille, joita se esitti ja joista kieltäytyminen johti talvisotaan. Ilman Saksan uhkaa näin tuskin olisi käynyt, koska niin ei käynyt ennen sitä eikä sen jälkeen. Vain koko maailmanrauhan järkkyminen on saanut NL:n jyrkentämään suhdettaan Suomeenkin.
Tätä taustaa vasten Natokysymyksessäkin pitäisi tarkastella sitä, mitkä tekijät tulevaisuudessa saavat Venäjän tuntemaan itsensä uhatuksi niin, että ryhtyisi jyrkentämään toimiaan myös Suomen suhteen. Uskoisin, että tällaisen tilanteen kuvitteleminen ei ole aivan yksinkertaista sen suhteen, kumpi on meille edullisempaa Nato-jäsenyys vai liittoutumattomuus.
Tietysti paljon riippu myös siitä, millaista Naton politiikka olisi Venäjän osalta. Jos länsimaat Nato mukaanlukien tukevat Venäjän demokratisoitumista ja integraatiota länteen, Nato voi olla tällaisenä yhteistyökumppanina hyväkin. Jos taas Nato viime kädessä pyrkii kärjistämään välejä eikä ennalta ehkäisemään sotia, asia on huonompi. Ei ole oikein selvää, mikä Naton rooli tulee olemaan ja millaiseksi Nato kehittyy.
EU-jäsenyys antaa Suomelle paljon enemmän turvatakuita kuin miltä sotilaille ulospäin näyttäisi. Kyse ei ole sellaisesta turvasta, jossa lasketaan kummallakin puolella oleva sotilasvoima. Kyse on turvallisuuspoliittisesta jäsenyydestä, joka jo sellaisenaan torjuu ennakolta ulkopuolisen hyökkäyksen. Olen täysin varma, että hyökkäys Euroopassa esim. Sveitsiä kohtaan on täysin mahdoton ajatus, jos hyökkääjä uskoo voivansa suorittaa sen seurauksitta ja ilman muiden puuttumista asiaan. Sveitsi ei ole edes EU:n jäsen ja silti se voi rauhallisin mielin katsoa olevansa yhtä turvassa kuin muutkin läntisen Euroopan maat. Sama pätee myös EU-naapuriimme Ruotsiin.
Antaako Natovyöhyke Venäjän vastaisella rajalla turvaa vai onko se jatkuvan varpaillaan olon aihe? Suomellekin olisi paljon mieluisampaa, jos Venjään voitaisiin suhtautua kuten vaikkapa Ranskaan, Saksaan ja Ruotsiin. Tällainen kehitys integroida Venäjä länsimaiseksi yhteiskunnaksi on monta kertaa turvallisempi ratkaisu kuin mitkään puolustusliitot.
Historiallisesti tarkasteltuna Venäjä oli tällainen valtio tsaari Aleksanteri II aikana. Tämä Venäjän tsaari oli hyvin liberaali, länsimielinen ja kaikin puolin suvaitsevainen. Suomen autonominen asema oli vahva ja Snellmannilainen fennomaaniliike sai tuolloin alkunsa, mikä myöhemmin vaikutti Suomen itsenäistymiseen. Noina aikoina Suomi oli varsin kansainvälinen valtio, joka pääsi nauttimaan suurkaupunki Pietarin läheisyydestä ja sen tuomista kaupallisista eduista. Itämeren alueen yhteistyö kukoisti muutoinkin. Voi olla todella suurinta typeryyttä, jos pyrimme russofobiamme takia hukkaamaan ne mahdollisuudet, joita Venäjän naapuruus myös tuo mukanaan. Niidenkin hyödyntämiseen olisi nyt ehkä historiallinen mahdollisuus. Senkin vuoksi pitää tarkaan miettiä, kannattaaako rakentaa aitoja itään sen sijaan, että alkaisi ruokkimaan niitä valtavia mahdollisuuksia, joita tuo maa parhaimmillaan voisi myös Suomelle antaa.
Uskoisin, että Suomi tulee vähitellen myös venäläistymään. Suomeen asettuu asumaan venäläinen vähemmistö, joka ei ole mitään Venäjän köyhälistöä, vaan yrittäjiä ja tänne tuotettavaa työvoimaa. Tämä luultavammin vain elävöittää Suomen talous- ja kulttuurielämää. Viipuri on aikoinaan ollut tällainen kansainvälinen kaupunki ja samaan koko Suomella voi olla mahdollisuus NL:n kaaduttua.- K.K.Korhonen
Et Sinäkään esitä mitään uutta. Siksipä minun ei tarvitse nyt esitystäsi kommentoida, kun olen noita kaikkia kommentoinut jo aikaisemmin.
Sen vain sanon, että aivan vääriä tulkintoja Sinulla kuitenkin on mm Nato/terrorismiuhka.
Tuohon Venäjän ja Suomen suhteeseen autonomian aikana olen kertonut mielipiteeni samaa asiaa esille tuoneelle Keskustan saitilla. Katsopa sieltä, ole hyvä!
Niin, näyttää siltä, että vaikka monissa asioissa olemme samanmielisiäkin, tässä olemme juuttuneet aivan vastakkaisiin näkemyksiin. On jännä nähdä, kumpi meistä joutuu joskus antamaan periksi. Veikkaanpa, että Sinä!
- Jätkäpoika
Kun Venäjä öljyllä vaurastuu; sen vanha etupiirijako nousee taas uudelleen esiin.
Kaikesta näkyy, ettei EU:n liittyminen ollut ollenkaan mieleinen singnaali.
Muutkin pohjoismaat ovat enemmän tai vähemmän Nato jäseniä- tai myönteisiä.
Näin pitkällä Venäjän raja osuudella meillä ei oikeasti ole muuta vaihtoehtoa kuin
natojäsenyys. - Aleksanteri
Mielestäni riidan haastaminen Venäjän kanssa on äärettömän tyhmää ja lyhytnäköistä paitsi Suomelle myös koko Euroopalle.
Perusteluni ova lyhyet.
1) Euroopasta on tulossa kovaa vauhtia yhtä riipuvainen Venäjän öljystä kuin USA on arabimaiden. EU:n on pystyttävä luomaan kaikenaliset tilanteet kestävät luottamukselliset suhteet Venäjään, toisin kuin USA on onnistunut arabimaiden kanssa.
2) Venäjä on myös muilta luonnonvaroiltaan maailman rikkain valtio. Noiden varojen hyödyntämiseen kestävällä tavalla se kaipaa länsimaiden apua. Pääosin Suomen politiikkojen ja liike-elämän russofobiasta johtuu se, että suomalaiset ovat tuossa yhteistyössä jääneet pahasti esim. sakasalaisten varjoon. Häpeä Suomelle. Venäläiset ovat laukkuryssiä eli kovia kauppamiehiä ja he pitävät bisneksen tekemisestä. Säännöt ovat tosin hieman erit kuin meillä. Ja nykyään täysin erilaiset kuin Neuvostoliiton aikana.
3) Venäjän tiede ja kulttuuri on korkeatasoista. Sillä on paljon annettavaa koko Euroopan ja maailman henkiselle kehitykselle.
3) Venäjä on ydinasevaltio, eikä siitä asemasta luovu ennen muita.
Siis Nato-jäsenyydelle kannatuksen hakeminen vanhaa tietä eli yhteistä vihollista hakemalla ja tekemällä on, niin pelkään, todella vaarallista. - Onko se sitä
että Derjabin kertoo uskovansa että Suomi liittyy seuraavien eduskuntavaalien jälkeen Naton jäseneksi? Hän perustelee näkemystään Suomen omalla puolustuspoliittisella selonteolla (tämän hallituksen, ei tulevan)
Se tosin edellyttäisi että Kokoomus saisi seuraavissa vaaleissa merkittävän vaalivoiton.
Yle txttv s.106
Kyllä on hullua ja nurinkurista varsinkin kun tietää että:
- enemmistö kansasta vastustaa Natoa
- seuraavaa eduskuntaa ei ole edes valittu
- puolustuspoliittinen selonteko on heikkoa sanoilla kikkailua ilman sisältöä
Suomessa valta kuuluu kansalle! - heh
Onko se sitä kirjoitti:
että Derjabin kertoo uskovansa että Suomi liittyy seuraavien eduskuntavaalien jälkeen Naton jäseneksi? Hän perustelee näkemystään Suomen omalla puolustuspoliittisella selonteolla (tämän hallituksen, ei tulevan)
Se tosin edellyttäisi että Kokoomus saisi seuraavissa vaaleissa merkittävän vaalivoiton.
Yle txttv s.106
Kyllä on hullua ja nurinkurista varsinkin kun tietää että:
- enemmistö kansasta vastustaa Natoa
- seuraavaa eduskuntaa ei ole edes valittu
- puolustuspoliittinen selonteko on heikkoa sanoilla kikkailua ilman sisältöä
Suomessa valta kuuluu kansalle!Suomessa valta ei kuulu kansalle, ei edes politiikoille. Suomessa päätäntävalta lähes asiassa, kuin asiassa kuuluu virkamiehille, joita kansa ei voi äänestämällä valita. USA:ssa kansalaiset valitsee äänestämällä päättävät virkamiehet poliitikkojen lisäksi neljäksi vuodeksi kerrallaan. Eli jos poliisipäällikkö, tuomari, tai kunnaninsinööri ei kansan mielestä tee hyvää työtä, ne voidaan äänestää ulos. Meillä kansa ei voi vaikuttaa mihinkään. Siinä sinulle demokratiaa. Saat olla mitä mieltä NATO:sta haluat, kukaan ei sitä tule sinulta kysymään.
Parahin upseeriveli. Suosittelen Sinulle lukuhetkiksi muitakin lehtiä kuin SK ja HS, ihan vaikka snobismin vuoksi! Lisäksi ehdotan syventävää kurssia Snellman´nin ajatuksiin, tutustumista Yrjö Maunu Sprengtporten´iin ja lisäkurssia J.K.Paasikiven muistiinpanoihin!
Sieg Heil !
vom
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6565340Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o212367- 1131592
Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!
Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia2311550- 931477
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos231416Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681175Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly91143Kun Zele jenkeissä kävi
Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi3021105- 721047