Hei. Minua pelottaa sairaalat ja kaikenlaiset leikkaukset. On muutama kovinkin kivulias leikkaus edessä ja tarvitsisin lohtua. Kuinka yleisiä on komplikaatiot, joista seuraa jotain vakavaa? Kuinka yleistä suomessa on, että tuntee kivun leikkauksen aikana? Mitä jos on erittäin paniikissa leikkauksesta ja panikoi siinä ennen leikkausta huolella, siitähän ilmeisesti voi seurata pahaa leikkaukselle!! Tai jos saan vaikka jonkun kohtauksen paniikin määrästä! Mutta miten päästä tästä pelosta yli! Ahdistaa kuin vain kuvittelenkin että olisin sairaalan sängyllä ennen leikkausta! Olen kuullut monia kauhutarinoita tutuilta leikkauksista. Esim. hermoja katkaistu ihan miten sattuu ja nyt ei enää tunne. Tai sitten taas on tuntenut kivun kesken leikkauksen. Tai tuntenut muuten että nyt leikataan mutta ei voi tehdä mitään. Olkaa kilttejä ja auttakaa, miten pääsen tästä yli!
Miten päästä yli järkyttävästä leikkauskammosta!
10
101
Vastaukset
- Anonyymi
Useimmiten leikkauksen aikana ollaan nukutettuna.
Joitain leikkauksia tehdään myös puudutuksessa, mutta yleensä pystyy halutessaan valitsemaan nukutuksen.
Jos on nukutettuna, niin silloin ei tunnu kipuja, puudutuksesta en tiedä, saattaa jotain tunteakin. Itse olen ollut aina nukutettuna.
Minua on leikelty moneen kertaan, enkä ole saanut minkäänlaisia traumoja enkä pelkoja, vaikka on joitain komplikaatioitakin ollut.
Pääasiana pidän omalla kohdallani, että olen edelleen elossa, se on minulle tärkeintä.
Jos tai kun pelkää etukäteen leikkausta, siitä on hyvä puhua lääkärille ja hoitajille. Sairaalassa pystytään antamaan jotain rauhoittavaa lääkettä, ja ennen leikkausta annetaan joka tapauksessa esilääkitys.
Kuuleehan sitä ihmisiltä vaikka minkälaisia ( kauhu ) kertomuksia, mutta ei se tarkoita, että itselle kävisi jotenkin huonosti. Vaikka toki riskitkin on hyvä tietää.
Pelosta vielä sen verran, jos on omaisia, läheisiä, ystäviä, niin heidän kanssaan on myös hyvä jutella omista ajatuksistaan ja mahdollisista pelon tunteista.
Sairaalassa olo ajasta voi ajatella, että ottaa sen lepona. Siellä saa maata rentona sängyssä, eikä tarvitse tehdä mitään. Ruokakin tuodaan sängyn viereen, jos on operaatiosta riippuen lupa syödä. Ainakin sen jälkeen.
Itse olen aina ajatellut ennen leikkausta, että hyvin se menee. Tilanteethan selviävät vasta toimenpiteen jälkeen, eli tavallaan turha murehtia etukäteen.- Anonyymi
Kiitos paljon vastauksesta. Joo, olen läheisten kanssa puhunut, mutta heiltä niitä kauhutarinoita kuuleekin. Nämä leikkaukset tehtäisiin täysnukutuksessa, mutta kuuleehan sitäkin että jotkut ovat tunteneet kivun vaikka ei kaiken järjen mukaan pitäisi..En sitten tiedä kuinka usein suomessa tätä tapahtuu? Ajattelinkin, että kerron kyllä lääkäreille tästä. Mietin vain onko pelkoni isompi kuin ihmisillä normaalisti? Minulla on myös todella matala kipukynnys, siksikin pelottaa, monista asioista mitkä ei muita liiemmin koske, saatan olla jo itku silmässä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos paljon vastauksesta. Joo, olen läheisten kanssa puhunut, mutta heiltä niitä kauhutarinoita kuuleekin. Nämä leikkaukset tehtäisiin täysnukutuksessa, mutta kuuleehan sitäkin että jotkut ovat tunteneet kivun vaikka ei kaiken järjen mukaan pitäisi..En sitten tiedä kuinka usein suomessa tätä tapahtuu? Ajattelinkin, että kerron kyllä lääkäreille tästä. Mietin vain onko pelkoni isompi kuin ihmisillä normaalisti? Minulla on myös todella matala kipukynnys, siksikin pelottaa, monista asioista mitkä ei muita liiemmin koske, saatan olla jo itku silmässä.
Et varmasti ole ainoa, joka pelkää paljon, tai itkee herkästi.
Me ihmiset ollaan niin kovin erilaisia, kipukynnystä myöten.
Tsemppiä sulle tuleviin operaatioihin, ja toivotaan että kaikki menee hyvin ! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et varmasti ole ainoa, joka pelkää paljon, tai itkee herkästi.
Me ihmiset ollaan niin kovin erilaisia, kipukynnystä myöten.
Tsemppiä sulle tuleviin operaatioihin, ja toivotaan että kaikki menee hyvin !Kiitos paljon!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos paljon vastauksesta. Joo, olen läheisten kanssa puhunut, mutta heiltä niitä kauhutarinoita kuuleekin. Nämä leikkaukset tehtäisiin täysnukutuksessa, mutta kuuleehan sitäkin että jotkut ovat tunteneet kivun vaikka ei kaiken järjen mukaan pitäisi..En sitten tiedä kuinka usein suomessa tätä tapahtuu? Ajattelinkin, että kerron kyllä lääkäreille tästä. Mietin vain onko pelkoni isompi kuin ihmisillä normaalisti? Minulla on myös todella matala kipukynnys, siksikin pelottaa, monista asioista mitkä ei muita liiemmin koske, saatan olla jo itku silmässä.
Koska leikkauksesi tehdään nukutuksessa, se on helppoa etkä tunne mitään. Kun leikkaussalissa aloitetaan nukutus, nukahdat vaan ja seuraavan kerran tajuat jotain todennäköisesti heräämössä, vaikka herättely aloitetaan leikkauksen jälkeen jo leikkaussalissa. Anestesialääkäri seuraa laitteillaan tajunnantasoa ja säätää nukutusaineita koko ajan niin että pysyt nukutettuna etkä tajua mitään.
Jos kipuja tulee, ne tulee vasta leikkauksen jälkeen ja siihen saa kivunpoistolääkkeitä tarpeen mukaan. Itse olen ollut leikkauksen jälkeen pisimmillään epiduraalipuudutuksessa viikon, jona aikana paraneminen edistyi niin pitkälle että kivut olivat enää vähäisiä. "Nopein" operaatio on tehty hampaisiin sedaatiossa, jossa ei siis nukuteta mutta ei myöskään tiedä tästä maailmasta mitään. Kun hoito päättyi, kävelin itse odotushuoneeseen odottamaan kyytiä kotiin. Silmäleikkauksessa olen ollut puudutettuna, enkä tuntenut mitään, vaikka kuulin kaiken mitä lääkäri puhui muun henkilökunnan kanssa. Tästäkin kotiuduin muutaman tunnin seurannan jälkeen.
Jos leikkaus pelottaa, voi varmaankin saada tavallista tehokkaamman rauhoittavan esilääkityksen, kunhan kertoo asiasta henkilökunnalle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Koska leikkauksesi tehdään nukutuksessa, se on helppoa etkä tunne mitään. Kun leikkaussalissa aloitetaan nukutus, nukahdat vaan ja seuraavan kerran tajuat jotain todennäköisesti heräämössä, vaikka herättely aloitetaan leikkauksen jälkeen jo leikkaussalissa. Anestesialääkäri seuraa laitteillaan tajunnantasoa ja säätää nukutusaineita koko ajan niin että pysyt nukutettuna etkä tajua mitään.
Jos kipuja tulee, ne tulee vasta leikkauksen jälkeen ja siihen saa kivunpoistolääkkeitä tarpeen mukaan. Itse olen ollut leikkauksen jälkeen pisimmillään epiduraalipuudutuksessa viikon, jona aikana paraneminen edistyi niin pitkälle että kivut olivat enää vähäisiä. "Nopein" operaatio on tehty hampaisiin sedaatiossa, jossa ei siis nukuteta mutta ei myöskään tiedä tästä maailmasta mitään. Kun hoito päättyi, kävelin itse odotushuoneeseen odottamaan kyytiä kotiin. Silmäleikkauksessa olen ollut puudutettuna, enkä tuntenut mitään, vaikka kuulin kaiken mitä lääkäri puhui muun henkilökunnan kanssa. Tästäkin kotiuduin muutaman tunnin seurannan jälkeen.
Jos leikkaus pelottaa, voi varmaankin saada tavallista tehokkaamman rauhoittavan esilääkityksen, kunhan kertoo asiasta henkilökunnalle.Kiitos, helpottaa tuokin, niin ajattelinkin että kyllä nyt luulisi suomessa varsinkin olevan sillä lailla että kokoajan seurataan eikä siinä voi tuntea millään. Joskus kun ahistaa tämmöset niin ei vaan loogisesti siinä ajattele
- Anonyymi
Kerää itsellesi leikkauksista onnistumies ilojakin! Negatiiviset ajattelut voisit ennen leikkausta keskustella pois sairaalan henkilökunnan kanssa avautumalla heille huolestumisestasi. Menestystä!
- Anonyymi
Sitä olen miettinyt, että kunhan ekan leikkauksen saa alta pois niin ehkä ei enää pelota niin kovasti. Tosin kuulee myös kuinka jotkut olivat niin pahassa leikkauksessa että eivät enää halua ikinä leikattavaksi, kuten äitini, sanoo että jos nyt tulisi syöpä ei hän enää suostuisi leikattavaksi sillä oli niin paha kokemus. 😔 Aion kyllä todella jutella henkilökunnalle, mutta varmaan olisi hyvä jo etukäteen yrittää sitä pelkoa karsia, edes vähän, niin siksipä tämän aiheen tein. Olen lukenut, että pelko voi aiheuttaa komplikaatioita ja ei ole yhtään ainakaan hyväksi kun leikkaus tehdään, sen en luulisi olevan vanhentunutta tietoa. Jännittää myös millaista se sairaalaruoka oikeasti on kun siitä aina vitsaillaan 😁(Toki ei se nyt eniten mielessä pyöri) Ja jännittää sekin että kun sairaalasta pääsee pois ja pitäisi olla toipilaana, osaanko varmasti nukkua oikein ja tehdä kaiken oikein..Mutta näillä näkymin toivon ainakin, että en joudu olla toipilasaikaa ihan yksin, että onnistuu paremmin. Myös ällöttää se idea että minua leikellään veitsellä jne. on varmaan ihan ymmärrettävää kun ei ole leikkauksessa ikinä ollut, mutta enhän minä sitä ole näkemässä joten ehkä pitää yrittää olla miettimättä koko asiaa, ovathan he ammattilaisia ja tietävät mitä tekee. Onneksi leikkaukseni tehdäänkin helsingissä eikä täällä pienessä sairaalassa, missä asun, muuten varmasti pelottaisi paljon enemmän, helsingissä luulisi olevan osaaminen todella hyvää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitä olen miettinyt, että kunhan ekan leikkauksen saa alta pois niin ehkä ei enää pelota niin kovasti. Tosin kuulee myös kuinka jotkut olivat niin pahassa leikkauksessa että eivät enää halua ikinä leikattavaksi, kuten äitini, sanoo että jos nyt tulisi syöpä ei hän enää suostuisi leikattavaksi sillä oli niin paha kokemus. 😔 Aion kyllä todella jutella henkilökunnalle, mutta varmaan olisi hyvä jo etukäteen yrittää sitä pelkoa karsia, edes vähän, niin siksipä tämän aiheen tein. Olen lukenut, että pelko voi aiheuttaa komplikaatioita ja ei ole yhtään ainakaan hyväksi kun leikkaus tehdään, sen en luulisi olevan vanhentunutta tietoa. Jännittää myös millaista se sairaalaruoka oikeasti on kun siitä aina vitsaillaan 😁(Toki ei se nyt eniten mielessä pyöri) Ja jännittää sekin että kun sairaalasta pääsee pois ja pitäisi olla toipilaana, osaanko varmasti nukkua oikein ja tehdä kaiken oikein..Mutta näillä näkymin toivon ainakin, että en joudu olla toipilasaikaa ihan yksin, että onnistuu paremmin. Myös ällöttää se idea että minua leikellään veitsellä jne. on varmaan ihan ymmärrettävää kun ei ole leikkauksessa ikinä ollut, mutta enhän minä sitä ole näkemässä joten ehkä pitää yrittää olla miettimättä koko asiaa, ovathan he ammattilaisia ja tietävät mitä tekee. Onneksi leikkaukseni tehdäänkin helsingissä eikä täällä pienessä sairaalassa, missä asun, muuten varmasti pelottaisi paljon enemmän, helsingissä luulisi olevan osaaminen todella hyvää.
Ainoa kerta kun olen vähän jännittänyt mennessäni ulkomaille leikkaukseen, mutta melko samalla tavalla sielläkin toimittiin mihin olin tottunut täällä.
Olin juuri viime vuoden lopulla sairaalassa ja tuumasin että onneksi en ollut pidempään, koska siinä maatessa olisi lihonnut niillä sairaalaruuilla. Vaikka sairaalassa ruuat onkin tehty terveellisyys etusijalla, niin ne on kyllä ihan hyviä. Itse jouduin nyt sairaalaan äkillisesti, joten ruokatottumuksia ei ehditty kirjaamaan, mutta silti löytyi aina syötävää. Kun menee ennakolta tiedettyyn hoitoon, kyselykaavakkeeseen kirjataan myös mitä ruokia syö.
- Anonyymi
Joo, sairaalaruuat on kyllä ihan syötäviä.
Nykyään käytetään jopa suolaakin jonkin verran, kun ennenvanhaan joillain potilailla oli omat suolat mukana maustamista varten.
Ei siellä kuitenkaan lihomaan pääse, kalorit on katsottu aika tarkkaan juuri sen takia, kun maatessa ei niitä kulukaan samoin kuin liikkuessa.
Kyselevät tarkkaan mahdolliset allergiat, ja tuleeko aamulla kahvia vai teetä, jopa saa valita, haluaako ruis- vai vaaleaa leipää.
Vaikka ei liho, niin ei tule kyllä nälkäkään.
Leikkauksen jälkeinen toipumisaika voi herättää kaikenlaisia kysymyksiä, ja saattaa vähän pelottaakin, pärjääkö miten.
Osastolta kun pääsee pois, niin antavat yleensä hyvät ohjeet, kuinka toimia kotona.
Ja jos ei ihan kaikki mene ohjeiden mukaan, niin kyllä leikkausalue, tai keho muuten kertoo, jos tekee vääriä liikkeitä tms.
Minulla on vatsaa leikelty, ja aina sen jälkeen on ollut esim. nostelu kielletty, on sanottu ettei maitotölkkiä painavampaa saa nostaa vähään aikaan.
Yksin kun asuu, niin väkisinkin tulee tilanteita, että joskus nousee joku vähän painavampikin tavara. Ja jos olen väärän liikkeen tehnyt, niin kipu kyllä on kertonut, että ei ollut hyvä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne1107020- 954521
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista524257Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee493617- 513598
- 1923545
Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san242999- 492589
- 131964
Olet oikeasti ollut
Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.191882