Tarinoita maailmalta

Kiitos kysymästä veli hyvä.
Maalaistarinoita minulla ei olisi ollut yhtäkään. Toki minut naperona ajettiin koulujen loputtua siiliksi ja lähetettiin pari kertaa lasten keskitysleireille oppimaan kunnolla olemista.
Joitain muistoja minulla sieltä oli:
- Meren rannalla sijaitsevasta keskitysleirissä kalastimme pieniä kolmipiikkisiä ja jahtasimme likkoja. Yhtä pääsin pussaamaan eikä sillä ollut edes tissejä.
- Painin leirin lihavimman ja vahvimman pojan kaa; pääsin täysgaardiin ja muksin sitä ilkimystä naamaan molemmilla nyrkeillä. Valvojat tulivat ja repivät paitani kauluksen mutta sen jälkeen ei kukaan tullut mulle vittuilemaan.

Noidenkaan todenperäisyyttä ei kukaan voi ikinä tarkastaa.., mutta entäs tämä kaupunkilaistarina:
- Asuin Vallilan alakuntsilla siinä Paavalin kirkon liepeillä. Tappelimme porukalla Ylä- Kuntsin, Punakuntsin, Toukolan, Hermannin ja Vasiksen isoja kundeja vastaan. Nykyinen nuoriso on aivan nössöä jengiä; vannovat väkivallattomuuden nimiin eivätkä siis tiedä kuinka tervehdyttävää on saada joskus turpaansa.
Sain tiiliskiven puolikkaasta kyynärpäähäni ja kettingistä persuuksille; ne tekivät makiaa....

Tämä on aika mielenkiintoinen ja mystinen juttu ja kirjoitin tästä jo tuonne toiseen ketjuun, mutta laitetaan se nyt tähänkin. Tarinan ja tragedian todenperäräisyydestä ei ole varmuutta.

Maltalta on löydetty 1800-luvun lopulla ikivanha temppelimäinen rakennelma ja kaivettu esiin maan alta. Paikalta on löydetty noin 30 000 ihmisen jäänteet ja uskotaan, että heidät on uhrattu maanalaisille jumalille. Britannian suurlähetystön työntekijä Lois Jessup oli kertomansa mukaan mennyt oppaan kanssa Hypogeumin katakombeihin ja sieltä hän oli ryöminyt hautauskammion kautta luolaan, joka johti suurempaan luolaan. Siellä hän oli saapunut suuren ja pohjattomalta vaikuttavan kuilun reunalle ja havainnut tasanteen kuilun toisella reunalla ja tunnelin tai oven ja tasanteella oli ollut karvaisia ihmismäisiä suurikokoisia olentoja. Kun olennot havaitsivat Jessupin, niin hän perääntyi ja poistui luolasta.

Viikkoa myöhemmin kerrotaan 30 koululaisen ja heidän opettajansa kadonneen samaan luolastoon, eikä heistä löydetty jälkeäkään. Kertomusten mukaan lasten huutoa oli kuultu viikkojen ajan maan alta eri puolita saarta, mutta niiden lähdettä ei kyetty paikantamaan.

Luolaverkoston kerrotaan ulottuneen satoja maileja pohjoiseen ja yhdistyneen Rooman katakombeihin ja ulottuneen ehkä vatikaaniinkin.

Laiton tämän kertomuksen tänne, koska se on jäänyt omaan mieleeni vuosikymmenen takaa ja itse uskon vahvasti tutkimattomien ikivanhojen luolastojen olemassaoloon. Kuvatunlaisista karvaisista olennoistakin olen
lukenut toisesta lähteestä.

https://www.independent.com.mt/articles/2004-04-11/local-news/The-Mystery-of-the-Hypogeum-65879

Tuo Nasu-Martan tarina kaupunginosien keskinäisestä taistelusta on huomion arvoinen.

Tällä hetkellä kauhistellaan mitenkä MaTut kanniskelee ja jakelee puukkoa. Mutta ei ne ajat aiemmin olleet sen kummempia.

Kaupunginosien tappelut oli hyvinkin verisiä, tästä kertoo mm. tuo mainittu kettinki. Niihin osallistui myös poliisi, jotka hakkasivat kiinni saatuja usein jalkapohjiin jotta ei jää todisteita.

Ja Steissillä sai stiletistä suuren maailman tyyliin.

Kyllä, Nasu-Martan tarina taistelusta on totta.

Seuraava kertomus julkaistiin FATE-aikakauslehdessä kesäkuussa 1953:
"Jotakin on meneillään tässä pienessä Lapinjärven kylässä, 75 mailia koilliseen Helsingistä, Suomessa. Elokuusta lähtien kylän asukkaat ovat olleet tietoisia oudosta jyrinästä, epätavallisista värähdyksistä, syvältä kaikuvasta ärjynnästä ja mutinasta. He eivät kykene paikallistamaan äänen lähdettä tarkasti tai osaa keksiä syytä sille. Eräänä yönä, havaittiin kaksikymmentä erilaista häiriötä. Jotkut asukkaat kutsuvat niitä 'räjähdyksiksi'. Jotkut sanovat tuntevansa tärinää. He eivät osaa kertoa onko äänen lähde ilmassa vai maassa mutta useimmat epäilevät jälkimmäistä. Jotkut sanovat että kyseessä on maanjäristys, toiset ovat eri mieltä..."
Luin aikoinaan juttua tuosta ja paikallinen poliisimies, jonka nimeä en muista, oli eri mieltä järistysten syystä. Hänen mielestään niissä oli metallisia ääniä, eivätkä olleet tavanomaisia maanjäristyksiä.

Olisikohan paikallislla säilynyt tietoa tuosta tapauksesta. Järistykset ja järinät kestivät kuitenkin kuukausia.

Mielenkiintoisia tarinoita, varsinkin tuo luolajuttu.

Mielenkiintoista settiä täytyy myöntää.

Tuosta Lapinjärvestä, maanjäristyksiä nuo on.

Sellainen on toki aluksi niitä kokemattomalle kovin pelottavia ja outoja; varsinkin kun niitä tulee vain todella harvoin.

Mutta jos asuu pidempään järistysalueella jossa on vähintään kuukausittain havaittavia maanjäristyksiä niihin ainakin jossain määrin turtuu.