Näinä pimenevinä iltoina vaeltaa mieleni usein lapsuuden ja nuoruuden rajamaille, aikaan jolloin ala-aste oli taaksejäänyttä elämää, ylä-aste menossa ja sen jälkeisestä elämästä ei aavistustakaan. Niinä aikoina emme juuri kotona viihtyneet, aina piti olla jossakin ulkona kavereita tapaamassa, kuuntelemassa muiden koiruuksia ja joskus tekemässä sellaisia itsekin.
Minusta parasta aikaa olivat elokuun viileät illat ja pimeät yöt. Kaverit olivat kaikki palanneet kesälomilta kouluun, jos nyt ikinä missään kesän aikana olivat olleet kuin lähiön kaduilla mellastamassa. Kiertelimme kaverini kanssa useimpina öinä paikasta ja porukasta toiseen, kuuntelimme juttuja, nauroimme, polttelimme tupakkaa ja olimme nuoria.
Kaikkina öinä nuoret eivät kuitenkaan parveilleet, olivat missä olivat. Kiertelimme silloin aikamme ja lopulta otimme paikkamme jostakin puistosta, jossa juttelimme kahdestaan haaveistamme, ongelmistamme, suunnitelmista ja niiden puuttumisesta. Useimmiten kahden lähiönuoren keskustelut koskivat päihteitä, tyttöjä ja niiden molempien käyttämistä. Joskaan minä en juuri tiennyt mitään yhdestä ja sitäkin vähemmän siitä toisesta. Kaverini vaikutti tietävän molemmista aiheista kaiken tarpeellisen, kenties siksi, että hänen äitinsä oli yksinhuoltaja-alkoholisti ja minun ei. Olipa asia niin tai näin, hän oli selkeästi tyttöjen suosiossa, kun minä puolestani en ollut oikeastaan kenenkään suosiossa.
Pidin kaverini suosiota selvänä, sillä hän oli mukava, huumorintajuinen, muut huomioon ottava ja älykäs. Hänellä oli puolipitkä ja lainehtiva ruskea tukka sekä lempeänsiniset silmät. Mikään urheilija hän ei ollut, mutta vartaloltaan keskimittainen ja sopusuhtainen. Häneen verrattuna olin kaikessa jokseenkin täydellinen vastakohta, mikä selittänee myös minun olemattoman suosioni. Yleensä sain turpaani jos olin liikkeellä ilman kaveriani.
Erityisesti mieleeni jäi eräs yö, jolloin olimme jälleen kerran kierroksella lähiössämme. Emme tavanneet ketään, joten menimme erääseen puistoon, jossa oli puinen juna lasten leikkipaikaksi ja vanhemmille sateensuojaksi. Kyseessä ei siis ollut mikään oikea juna, mutta rakennelma muistutti jollain tavalla höyryveturia ja sen perässä olevaa vaunua. Vaunussa oli katto, puinen lattia ja sen seinustoilla olivat vaunun mittaiset penkit. Istuimme vaunussa usein, koska siellä oli suojassa sateelta ja sieltä näki esteettömästi ympärillä olevan puiston.
Juttelimme aluksi niitä näitä ja lopulta aloimme puhua elämästä koulun jälkeen. Yö pimeni ympärillämme, puistossa ei ollut katuvaloja ja puiston laitamilla olevissa kerrostaloissa vain harvassa ikkunassa oli enää valot. Vähitellen tuuli lakkasi liikuttamasta puiden lehtiä, rusakot eivät juosseet, rotat olivat rapistelematta ja näin uloshengitykseni vähäisen huurun viileässä ilmassa. Mikään ei liikkunut ympärillämme, eikä mitään ääntä kuulunut. Tulevaisuus vaikutti epävarmalta ja pelottavaltakin. Liikahdin aavistuksen verran lähemmäs kaveriani ja tunsin hänen vartalostaan välittyvän lämmön omaa kylkeäni vasten. Käänsin katseeni kaverini kasvoihin. Hänen lempeänsiniset silmänsä olivat edelleen yhtä lempeät kuin olivat sinisetkin ja hänen ruskea tukkansa lainehti entisellään. Mikään ei ollut muuttunut, mutta tiesimme silti elämän liikkuvan huimaa vauhtia eteenpäin ja pian kaikki olisi eritavalla kuin sillä hetkellä oli. Emme kumpikaan sanoneet mitään, katselimme kumpikin tähtitaivasta ja vain olimme siinä toinen toisemme lähellä.
Nuoruudesta ja läheisyydestä
9
92
Vastaukset
- Anonyymi
Minulle tulee kaihoinen ole sellaisista lämpimistä kevään tai loppukesän illoista jolloin asvaltti huokuu lämpöä. Vain hetken saan sellaista mielikuvaa pidettyä. Kamala fomo. Hyvin vähän on asvalttisessa maastossa ollut. Metsäläinen.
Mistähän se johtuu, että lapsena ja nuorena uskaltaa olla erilailla lähellä toista ihmistä, ystävää. Aikuisena tulee kumma kuilu ja välimatka ystävään. Ei tunnu luontevalle olla kyljessä kiinni, vaan sen sijaan että menisi lähemmäs hilautuu kauemmas?
Toki halaaminen tavatessa on yhä helppoa, mutta sekin on nopeasti tehty. Mietin vain tuota läheisyyttä ja miksi sen kokeminen aikuisena on erilaista.
Onnistuu, kun kyseessä on rakastettu. Ei rakastetussa ole yhtään kohtaa mihin ei voisi nojailla tai koskea, eikä yhtään tee mieli vetäytyä kauemmas. Kummallista.- Anonyymi
"Suotana"
(hihitystä)
- Anonyymi
Mjoo
Ensinnäkin sanoisin että kirjoitus on hieno, mutta jotenkin... unreal.
Unreal siksi että sitä leimasi läpitunkeva rauhallisuus ja harkitsevuus. Katselin paikoin kuin liikkumattomaan vesilätäkköön.
Tämä reaktioni johtuu siitä että omat teinivuoteni olivat täynnä riehumista, bileitä, valkoviiniä, olutta, dullaa, sekoilua ja tappelua. Lisäksi musiikki leimasi kaikkea tätä muodostaen kuin melupallon tämän kakofonian ympärille.
Mutta ihan hieno kirjoitus.
(hihitystä)Mahtuihan nuoruuteen paljon riehumista, päihteitä, tappelua ja musiikkiakin, mutta mieleeni eivät ole niinkään ne villit hetket jääneet. Pikemminkin muistoja lämmittävät hetket jolloin mikään ylimääräinen "rekvisiitta" ei ollut häiritsemässä, kuten vaikkapa Marlin Helmeilevä Omppu. Mitä pelkistetympi ajatusvirtojen vaihtaminen oli, sitä enemmän olen sellaisesta nauttinut. Sellaisella hetkellä kokee pääsevänsä toisen lähelle ja jakavansa todellisuutta ylitse oman olemuksensa rajojen.
Mitä päihteisiin tulee, niiden avulla saadaan aikaiseksi illuusio yhteisestä ja jaetusta kokemuksesta, mutta tosiasissa päihtynyt ihminen on yhtä läsnä toisen kanssa kuin nukkuvakin on. Päihtyneenä sen sijaan kuvittelee olevansa yhtä niin lähimmäistensä kuin koko maailmankaikkeudenkin kanssa, vaikka todellisuudessa päihtynyt lähinnä hourailee yksinään.
Jossain mielessä kahden rakastavan ihminen välinen seksuaalinen kanssakäyminen on yhteisen hetken, kokemuksen ja tunteen jakamista, tai ehkä se on arkkityyppi sellaisesta ja kaikki muu sen kaltainen on pelkästään siihen valmistautumista taikka sillä leikittelyä. Oli miten oli, taidan tässä iässä pitää kuitenkin virtaavien ajatusten ja tunteiden jakamista tärkeämpänä kuin kehossa virtaavien ja siitä roiskuvien nesteiden jakamista jonkun kanssa.
- Anonyymi
Suutelitteko?
- Anonyymi
Nuorena juotiin viinaa porukassa ja tutustutiin tyttöjen kanssa ja silloin päästiin ekaa kertaa tytön kanssa seksiä harrastamaan. Jos ei olis juotu viinaa niin ei olis mitään kokemuksia tytöistä mutta onneksi minä menin porukoihin, join viinaa ja lopulta olin se joka hankki viinat koska minulla oli täysi ikäinen veli joka haki kaljat ja viinat. Sitten minusta tuli suosittu ja henkailin aina tyttöjen kanssa.
T viinamies - Anonyymi
Lapsuuden ja nuoruuden rajalla viinamies alkoi juoda viinaa porukoissa ja tavata tyttöjä. Lapsuudessa leikittiin kavereiden kanssa ulkona ja sitten kun nuoruus alkoi alettiin juoda viinaa.
Raitis mies ei nuoruuden kynnyksellä alkanut juoda ja ihmetteli vain mihin kaikki kaverit katosivat ja miksi muilla oli tyttöystäviä mutta ei hänellä.
t. viinamies - Anonyymi
Tässä taas elämässä onnistuneet leveilee tekosillaan.
Jos olisitte joutuneet elämään tietokonepelejä, sipsinsyöntiä ja kotona istumista harrastavan kilttipojan elämää olisitte tappaneet itsenne. Se helvetti mihin normoilijat ajoivat kiltit ja kunnolliset on pilannut elämämme.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih385008Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j5111635Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens771090Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä3591008- 77933
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä53911- 59860
- 228804
Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.50783Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen saadakseen pidettyä Tarja Pirkkalaisen virassa
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen kaupungin johtamisjärjestelyiden muutokses58738