Kun ei ole enää mitään sanottavaa...

Yritetään silti vähän pikistää, jospa löytyisi vielä jotain?
Ei sitä tiedä, ennen kuin yrittää.

Entä jos kertoisit vähän täällä?
Kaikki me täällä olemme yksinäisiä ja ei oo kavereita, mutta silti voimme turista keskenämme ja kertoa asioita jotka painaa mieltämme.

Sitten joku toinen töräyttää jotain omaa juttuaan, tukee toista ja syntyy keskustelua.
Yhdessä painellaan eteenpäin, mitä kenelläkin on omana lastinaan ja murheenaan.

Joku keksii jonkun kivan asian (enemmän voisi keksiä kyllä) ja joku innostuu, joku ei.
Joku hyppää jutun yli.

Miäpä meidän on lämpimässä kotonamme kirjoitella, kukaan ei tiedä että kuka mitäkin kertoo.
Saa olla niin tyhmä tai viisas kuin haluaa.

Kerro jotain pientä!
Lupaan vastata!

Kyllä mulla ois puhuttavaa mutta ei ole ketään kenelle jutella.

Liika puhuminen ei ole hyvästä.

Puhuminen on yliarvostettua! Puhumalla ei mikään parane vaan tekemällä.

Sain neuvoja joskus höpistä itsekseen.

Mihin kaverisi katosivat ? Yritä hankkia uusia, moni on kaverin tarpeessa.
Löytäkää toisenne !!! Jostakin. En tiedä mistä. Nuorilla on mahikset löytää.
Olen vanha yksinäinen. Minulla ei toivoakaan juttelukaverista enää.

Minä kuuntelen "ohi" nykyään, politiikkaa en edes kuuntele. Onneksi olen sinkku, ei tarvitse siis paljoakaan kuunnella,

Vastaaminen samoihin kysymyksiin kyllästyttää...

Samoin puhuminen johtaa usein riitoihin, vastaa neutristi .

Ei tartte pelätä riitoja. Ne on yritystä keskustella.
Puhumattomuus on paljon pahempi.
Riidat puhdistaa ilmaa.

Ei riitely oo oikein kivaa, mielipiteitä on paljon. Politiikka, joopa joo.

Sananvapaus on olemassa, kuitenkaan ei pidä loukata ketään.

Ihminen menee maanalaiseen kuolemaan ja kukaan ei huomaa..