Hans Windin törkeät valheet ilmavoitoistaan (kesäkuu 1944)

’Kumoutuu’ missä? Uskotko, että historiotsijat lukee palstaa tai peräti uskoo siihen?

Ethän sinäkään kerro mitään ”oikeita tutkimuksia” vaan niitä, jota teet epämääräisestä venäjänkielisstä lähteestä, john muut eivät pääse ja itse henkilönä, jonka missio on aina liioitella suomalaisten tappioita ja vähätellä samoja vastustajalta!

Ei sinua kukaan pidä luotettavana!

Hasse lensi hiljaa ja matalalla, siinä syy.

Mitä muuta voi odottaa kun 327 ilmavoittoväitteestä jonka suomalaislentäjät kesäkuussa 1944 esittivät vain noin 60 on ollut todellisia pudotuksia? Siis alle 1/5.

Kun Wind haavoittui 28.6.44 parantui suomalaisten ilmaväitteiden uskottavuus jo sitä kautta. Varsinkin kun Kyösti Karhila alkoi saada näitä oikeita ilmavoittoja.

Entä Windin viimeinen päivä 28.6.44? Tällä lennolla väitti yksin ampuneensa alas 3 Jak-9 konetta. NL menetti 5 Jak-9 konetta mutta niistä 2 ampui alas Osasto Kuhlmeyn lentäjät. Windin olisi pitänyt ampua kaikki loput 3 mutta muilla suomalaisilla oli 9 väitettä myös Jak-hävittäjistä. Samoin Il-4 pommikoneväite 23.kesäkuuta. Muilla lentäjillä oli siitä myös väitteitä: Luukkanen 2, Riihikallio 1 ja Durchman 1. Samalta päivältä La-5 pudotuksesta väite ja samaan aikaan Nils Katajaisella, jolla oli kesältä 1944 ihan todistettavia pudotuksia.

Wind ja Juutilainen nostettiin sota-aikana propagandamannekiineiksi (Signal: huomattava että molemmilla vaaleat natsipropagandalle ihanteelliset hiukset).

Kesäkuun 1944 ilmataisteluista voidaan sanoa suomalaislentäjistä että Olli Puhakalla on kaksi varmennettua pudotusta. 14.kesäkuuta illalla hän ampui alas luutnantti Evkidomovin (159 IAP) La-5 koneen ja 28.kesäkuuta 196 IAP:n Airacobran.

19.kesäkuuta Klaus Alakoski ampui alas niinikään 196 IAP:n Airacobran. Päivää aiemmin Olavi Puro saattoi ampua alas yhden La-5 koneen (ellei saksalaiset ampuneen molemmat 2 La-5 konetta) . Samana päivänä Nuorala tai Wind ampui alas yhden PVO:n La-5 koneen. Risto Helava ampui alas 29.kesäkuuta PVO:n 401 IAP:n La-5 hävittäjän.

Jos ja kun 11 pudotusväitettä on se saldo josta Wind on voinut saada pudotuksia lienee selvä että tuskin enempää kuin puolet niistä meni Hans Windille. 5-6 pudotusta ja 28-29 mitätöityy. Tyypillinen suomalaistilanne: vain viidesosa kesäkuun väitteistä piti paikkaansa.

Avaaja tunnistaa valeet varsin selektiivisesti.

Aloittajalla on todistetusti jo satoja aloituksia tästä aiheesta. Kunnioitettava saavutus, vaikka historiankirjoitus tietysti antaa sijaa pienelle jossittelulle.

Jos ja kun selvinnyt että kesäkuussa 1944 Osasto Kuhlmey ja Luftwaffen muut yksiköt (2.6.44 3./JG54 ja 20.6.44 kaukotiedustelu 3 F(22))aiheutti neuvostoliittolaisille enemmän tappioita kuin Kannaksella olleet suomalaislaivueet on suomalaisten lentäjien pudotussaldo jäänyt 70-80 sijasta vain noin 60 ilmavoittoon. Tämä taas johtaa vääjäämättä siihen että vain 20% suomalaislentäjien pudotusväitteistä on pitänyt paikkaansa. Windin osalta tämä johtaa oletukseen että 34 ilmavoiton sijasta hän sai pudotuksia 5-7. Yleensä käy niin että juuri suuria pudotusmääriä esittäneillä prosenttiosuus jäi tuotakin pienemmäksi.

Windin 9 pommikoneväitteestä kesäkuussa 1944 vain korkeintaan yksi on voinut olla todellinen ilmavoitto. Tässä paljastuu heti hänen "ilmavoittojensa" todellinen aika nolo kuva.

*****Penna Tervo*****

Osa suomalaislentäjien pudotusväitteistä kesällä 1944 oli tietoista vedätystä. Mitenkään muuten ei voida selittää noin suurta kuilua ilmavoittoväitteiden ja todellisten pudotusten välillä. Jonnekin 1:3 suhdelukemaan asti voidaan olettaa kaiken tapahtuneen "hyvässä uskossa". Saksalaisilla oli useita ilmavoittoja joihin heille ei ollut edes väitteitä. Heidän 93 väitteestä 2/3 piti paikkaansa, niiden päälle puolentusinaa ilmavoittoa ilman väitteitä.

Lähtökohtaisesti Hans Wind syyllistyi varsin törkeisiin ilmavoittoväitteiden liioitteluihin. Osa perättömistä pudotusväitteistä näyttää olleen tietoista huijaamista. Hän sai toimillaan ansiotonta taloudellista hyötyä joskin Windiä ja Juutilaista, molemmat vaaleatukkaisia, käytettiin suomalaisessa sotapropagandassa mannekiineinä.

"Hans Windin törkeät valheet ilmavoitoistaan (kesäkuu 1944)"

Valehtelet!

Hans Wind oli Mannerheim-ristien hillotolpalle lennellyt huijari. Tuskin ampui alas edes 25 neuvostokonetta jatkosodassa. Muuta sai 100 000 markkaa eli ylimääräiset kahden vuoden luutnantin palkan rahat - veronmaksajien taskusta totta kai.

Windin pudotusväitteet (34) olivat hieman yli 10% suomalaisten kesäkuun 1944 pudotusväitteistä (327) joten hänen pudottamiensa koneiden määrä lienee ollut 5-7.

Monilla sotahulluilla on homoeroottinen suhde Juutilaiseen ja Windiin.

Kun näin millaisia sikoja nämä kadettikoulun käyneet upseerit olivat ei meikäläistä hämää luutnanttien ja kapteenien "totuudet".

Windin todelliset ilmavoitot ovat jääneet jatkosodassa jonnekin 20-25 välille.

Sinun ”tutkimustesi” ovat epäluotettavat eikä niille voi perustaa päätelmiä!

Kun Wind väitti ampuneensa alas 5 Jak-9 konetta 26.kesäkuuta ei voida edes puolustautua tunnistusvirheväittämällä. Airacobria ei ammuttu alas ja 159 IAP:n menettämistä 3 La-5 koneesta taistelevat pudotusarvioissa Nils Katajainen (joka on vahvin ehdokas Serovin tapauksessa) sekä Olli Puhakka ja kolme Osasto Kuhlmeyn lentäjää.

Me emme tiedä niiden luotettavuudesta tarkkaan ennen kun saamme luotettavia henkilöitä niitä tutkimaan! Sinä et sellainen kuitenkaan ole!

Lähtökohtaisesti kaikkien maiden kaikissa ilmavoittoväitteissä oli ’ilmaa’!

Minä olen kaiken aikaa todennut, että kaikkien maiden kaikissa ilmavoitoissa on ’ilmaa’!

Itse et vain halua tunnustaa tosiasiaa, että nämä ”tutkimuksesi” ovat tutkjan ja lähteen osalta epämääräisiä eikä niihin luota kukaan! Pidät vain yllä (tapasi mukaan) yhtäaikaa esillä viittä saman sisältöistä turhaa keskustelua!

Aloittaja valehtelee ei Wind.

Ei se wintti saanut muuta alas kuin lopulta omaan resun koneensa tonttiin...

Siis näin jos tähän ihmetilastoijaan ja uudelleensotijaan uskoisi.

Lentäjä ja kapteeni. Ja tuollaiset valheet ilmavoitoista. Masentavaa!

Hans Windin ja Ilmari Juutilaisen yhteenlasketut pommikoneiden alasampumiset kesä-heinäkuussa 1944 ovat jääneet yhteen ainoaan pommikoneeseen ja yhteen sillä ehdolla että Wind onnistui ampumaan tuon Il-4 pommarin 23.6.44 eikä sitä ampunut alas Luukkanen, Riihikallio eikä Durchman. 😆

Eikös tämä noin 190 lentokoneen neuvostotappiot Kannaksella kesäkuussa 1944 ole ollut tutkijoiden tiedossa jo lähes 30 vuotta? Miksi siis yksi sitkeä tyyppi täällä väittää että "emme tiedä"? Sekin tiedetään että 20.kesäkuuta Leningradin Rintaman konetappiot Kannaksella olivat 16 ja Itämeren Laivaston 3 (Viipurinlahdella). Suomalainen ilmatorjunta esitti ampuneensa alas 9, Osasto Kuhlmey 9 ja suomalaislentäjät peräti 49 viholliskonetta. Selvästi lukemista näkee millaisia huijareita Suomen ilmavoimien hävittäjälentäjissä oli koska seuraavana päivänä ilmataisteluissa ammuttiin yhtä monta konetta alas (15) kuin 20.6.44. Silloin vain sakemanneilla oli 12 väitettä ja suomalaisilla 10 (joista puolet Airacobria joita NL ei menettänyt yhtään).

Ja mikä motivoi sinut tähän kirjoitukseen? Sinulla näyttää olevan luja usko tietolähteeseesi?

Mersulentäjät saivat kesäkuussa 1944 tuskin enempää kuin noin 55 pudotusta kun Brewster-lentäjät pudottivat 4 tai 5 konetta. Kuitenkin näillä mersulentäjillämme oli 314 ilmavoittoväitettä. Kyseessä oli massiivinen huijaus johon suuri osa Suomen kansaa on uskonut kymmeniä vuosia. Sotahistorian eräs tärkeä tehtävä on romuttaa vallitsevia myyttejä ja tuoda esille todennäköinen totuus.

22.kesäkuuta 1944 suomalaislentäjillä oli 12 pudotusväitettä hävittäjäkoneista ja 2 pommikoneista. Saksalaisilla ei yhtään. NL ei menettänyt yhtään konetta ilmataisteluissa, 2 La-5 konetta vaurioitui ja teki pakkolaskut lähinnä olleille kentille mutteivat tuhoutuneet.

Wind väitti ampuneensa 3 hävittäjäkonetta ja Juutilainen yhden.

Hans Windin kesäkuun 1944 ilmavoittoväitteistä ei edes 1/5 ollut todellisia pudotuksia vaan jannun mielikuvituksen tuotetta. Uskomaton huijari ja vielä upseerismies.

Suomen ilmavoimien heikkous tiedettiin myös Saksassa vai luuletteko että Saksa olisi Suomeen tuonut 50-70 lentokoneen lento-osastoa jos "meidän poikamme ilmassa olisivat hoidelleet hommat"?

Siinä vaiheessa kun saksalaiset eivät vielä olleet tulleet Immolaan onnistuivat lentäjämme ampumaan ilmataisteluissa 1.6-16.6.44 vain 9-10 neuvostokonetta. Väitteitä äijillä oli 74.

Juutilainen ja Wind ovat jakamassa muiden noin 40 hävittäjälentäjän kanssa suomalaislentäjien kesäkuun 1944 pudotuspottia joka oli noin 60 konetta. Ei siinä sen paremmin Juutilainen kuin Wind päässyt montaakaan konetta alasampumaan vaikka kuinka ilmavoittoväitteitä esittelivät. Saksalaislentäjillä meni yli 1/3, ilmatorjunnalla noin 1/3 ja suomalaislentäjille vajaat 1/3 niistä 194 pudotuksesta 1.6-30.6.44.

Ilmankos hänen kutsumanimensä oli "Breaking"Wind!

Hans Windin kesäkuun 1944 ilmavoitot ovat jääneet 3-5 pudotukseen oli lähes 30 väitettä lentää jäteastiaan. Huijari mikä huijari.

H-W:n ilmavaivat sen sijaan olivat kiusallisenkin hyvin tunnettuja. Immolassa koko parakki pysyi valveilla kun Hassen peräpää prutkutti kuin Moranen tähtimoottori kuudella sylinterillä.

On syytä muistuttaa miten vaatimaton oli suomalaisten hävittäjälentäjien ilmataistelujen pudotussaldo Kannaksella 2.6-16.6.44. Tässä ilmavoitot:

-7.6.44 1 Airacobra
-14.6.44 2 La-5

Yht 3 hävittäjäkonetta

Suomalaisten omat tappiot ilmataisteluissa:

-2.6.44 1 Bf-109 G-2
-7.6.44 1 Bf-109 G-2
-10.6.44 1 Brewster
-12.6.44 1 Brewster
-14.6.44 1 Bf-109 G-6
-16.6.44 1 Bf-109 G-6

Yht 6 hävittäjäkonetta

Suomalaislentäjät siis itseasiassa hävisivät ilmataistelut suhdeluvulla 1:2.

-----Stieglitz-----

Todellisuudessa varmaan voittivat ne, koska emme tiedä oikeita ja toteutuneita lukuja!

OLISI TIETENKIN MUKAVA USKOA, MUTTA kun ON VAIKEA LUOTTAA Tarkkispojan ja hänen ikioman rytmiryhmänsä ”tutkimuksia”, joissa nimimerkit Stieglitz, Penna Tervo, Historian Faktat ja Kainalohiki laskee yhteen suurella vaivalla tuhansista dokuista, joita kukaan muu ei näe tai pysty tarkistamaan! Totuuden kanssa näillä ’tutkimuksilla’ ei ole mitään yhteyttä!

Windin haavoittuminen paransi heti jonkin verran suomalaisten ilmavoittoväitteiden uskottavuutta.

Juutilaisella, Windillä, Lehtovaaralla ja Luukkasella oli kesä-heinäkuussa 1944 yhteensä 24 pudotusväitettä pommikoneista. Näistä väitteestä lopulta vain 1 on voinut olla pudotus. Se oli Il-4 pommikone 23.kesäkuuta 1944. Siitä tosin Luukkasen ja Windin väitteiden lisäksi oli väitteet myös Durchmanilla ja Riihikalliolla.

Tällaisia olivat siis meidän "ässiemme kerman" todelliset tulokset. 😩

Sopii kysyä Carl Fredrik Geustilta tai Hannu Valtoselta. He tietävät miten rankasti suomalaislentäjät liioittelivat ilmavoittoväitteillään. Geust on siitä kirjoissaan maininnut.

Tässä erittäin mielenkiintoinen artikkeli. Kannattaa ottaa Google-käännös vaikka englanniksi.

https://proza.ru/2019/04/11/461

Dmitri Marchenko käy läpi Kannaksen kesän 1944 ilmasotaa. Hänellä on pääsy yksikköjen sotapäiväkirjoihin (mm lentojen kelloajat) , lentäjä- ja kalustotappioihin.

Valehtelun suurvalta Venäjän putinlandia phähhääää. Sota ei suju Ukrainassa, tankit roihuaa ja tornit räjähtelee tienposkeen putki ojassa.
Luulis vituttavan , jäi Kiev vastaamatta, lähtivät lippahivoon.

194 lentokoneen tappiot kesäkuussa 1944 (Leningradin Rintama ja Itämeren Laivasto) koostuvat yksikköjen raporttien mukaan niin että

- noin 60 aiheutti ilmatorjunta
- noin 70 aiheutti Osasto Kuhlmey
-noin 60-65 aiheutti suomalaislentäjät

Marchenkolla oli mm sellainen jakauma Il-2 tappioista että 45 ampui alas it, 33 Osasto Kuhlmey ja vain 16 suomalaislentäjät.

Myös Il-2 koneiden suomalaisista ilmavoittoväitteistä vain 20% piti paikkaansa. Pommikoneväitteistä korkeintaan 20%.

Neuvostoliiton ilma-armeijan 5 hävittäjärykmentistä yksi (191 IAP) ei osallistunut edes Kannaksen ilmasotaan ennen 26.6.44 kun se saapui rintamavastuutehtäviin. Vastaavasti Il-2 rykmenteistä yksi (999 ShAP) vedettiin pois ja Viron suunnalle 21.6.44 jälkeen. Samoin yksi Tu-2 pommikonerykmentti vedettiin heti Viipurin 20.6.44 jälkeen pois Kannakselta.

Itämeren Laivasto lentotoiminta Kannaksen suunnalla alkoi vasta 14.6.44 ja ensimmäinen Il-2 tappio koettiin 15.6.44 (ilmatorjunta). Hävittäjäkoneita VVS KBF menetti kesäkuussa Kannaksella ja Viipurinlahdella vain 7 joista, joista 4 La-5 (21.6.44 saksalaiset 1 onnettomuus), 2 LaGG-3 (21.6, joista ainakin yhden ampui alas Gerhard Thyben II. /JG54) sekä yksi Jak-9 (29.6.44, Gerhard Thyben). Itämeren Laivaston raporttien mukaan yhtä lukuunottamatta kaikki Il-2 konetappiot aiheutti kesäkuussa ilmatorjunta. Isoimmat tappiot 18.6.44 kun it ampui alas 6 Il-2 konetta.

Haukotus!

Kiitokset Hannu Valtoselle ja eteenkin Carl Fredrik Geustille että yksi suomalaisten hellimä sotamyytti romutettiin. 👍

Dmitri Marchenkon mukaan Kannaksella kesällä 1944 hävittäjien välisissä ilmataisteluissa suomalaisten voittosuhdeluku oli lopultakin vain noin 1:2.5. Eli kymmentä alasammuttua vihollishävittäjää kohden suomalaiset menettivät ilmataisteluissa 4 hävittäjää. Koko myytti suomalaisten 1:30 voittosuhteesta romahtaa kasaan. Ainakin puolet neuvostoliittolaisten hävittäjäkonetappioista kesäkuussa aiheutti Osasto Kuhlmey, 3./JG54 tai (yhdessä tapauksessa) Saksan kaukotiedustelukone.

On merkillepsntavaa että kun Suomessa käytetään termiä "ilmavoitto" käytetään anglosaksisissa maissa termiä "claim", siis "väite".

Suomessa olisi syytä esim kirjoittaa historian kirjoihin että "Hans Windillä oli 3 ilmavoittoväitettä" eikä että "Hans Wind saavutti 3 ilmavoittoja".

Suomalaiset ovat erittäin naivia kansaa. Heiltä puuttuu kyky kriittiseen ajatteluun.

Neuvostappioiden käyrä kulkee samansuuntaisesti saksalaiväitteiden kanssa. Saksalaisten pudotusväitteet Kannaksella uskottavammat kuin suomalaisten. Wind oli yksi pahimmista ilmavouttojen liioittelijoista. Karhilan väitteet suomalaisista yhtä uskottavia kuin saksalaisten. Urho Lehtovaaran kaikki pommikoneväitteet perusteettomia. Samoin Juutilaisen 4 pommikoneväitteestä yksikään ei näytä olleen pudotus (Tu-pommikone 10. 6.44, sen ampui alas todennäköisemmin Brewster-lentäjä Kauppi). Juutilaisen Il-4 pommikoneväitteet 20.kesäkuuta ja 6 heinäkuuta eivät pudotuksia koska noina päivinä NL ei menettänyt pommikoneita. Millään konetyyppitunnistusvirheellä Juutilainen ei saa väitteitään läpi.

Nämä tiedot Kannaksen ja Viipurinlahden ilmasodan neuvostotappioista julkaistiin suomalaisissa opuksissa jo 1990-luvulla. Lukema kesäkuun 1944 osalta oli n. 190. Kun otetaan huomioon myös 1.6-8.6.44 Leningradin Rintaman muut menetykset Suomen suunnalla on lopullinen lukema 194. Mukana tappioissa sotalennoilla lentokentille laskussa tuhoutuneetkin.

Näiden 194 lisäksi Leningradin Rintama menetti omien kodeiden yhteentörmäyksissä 2 Airacobraa 15.kesäkuuta sekä 2 Jak-9 konetta 28.kesäkuuta.

194 taistetappioista noin 60 aiheutti (suomalainen) ilmatorjunta joten ilmataisteluissa maksimi minkä suomalaiset ja saksalaiset saattoivat kesäkuussa 1944 ampua alas on 130-135. Luultavasti näissä kuitenkin on ollut muutama tekninen onnettomuus joten 130 on aika uskottava lukema saksalais-suomalaisille lentäjille.

Päiväkohtaiset tappuotilastot avaavat heti kiinnostavan ilmiön: niinä päivinä jolloin saksalaisilla oli paljon ilmavoittoväiteitä oli myös neuvostotappiot kaikkein suurimmat. Entä kun suomalaisilla paljon väitteitä? Neuvostotappiot olivat monina päivinä yllättävän pienet.

14.kesäkuuta: NL menetti ilmataisteluissa 2 La-5 konetta.

22.kesäkuuta: yhtään neivostokonetta ei ammuttu alas ilmataisteluissa vaikka suomalaisilla oli 12 pudotusväitettä. Merkillepantavaa on ettei Osasto Kuhlmey esittänyt yhtään pudotusväitettä.

Hans Windillä oli 23 1/2 ilmavoittoväitettä vuodelta 1943. Näistä 20 väitteistä kumoutuu, 3 1/2 on mahdollista muttei varmaa.

Se nyt on ollut jo kaikille selvää ajat sitten, että kaikkien maiden ilmavoimien ilmavoittoväitteissä on runsaasti ”ilmaa”!

Kuinka paljon? Se taas onkin vaikeampi saada selville!

Vastustajan tarkkojen tappiolukujen selvittämisessä EI APUA LÖDY ainakaan stallari Tarkkispojan nimimerkeillä Stieglitz, Penna Tervo, Historian Faktat ja Kainalohiki tekemistä ”tutkimuksista” kahdestakaan syystä:

1. Tarkkispoika kehittelee lukujaan joistakin epämääräisistä venäläisistä ja venäjänkielisistä tilastoista, joiden sijaintia hän ei kerro ja joita kukaan muu ei pysty tarkistamaan!

2. Tarkkispoika on muissa keskusteluissa todistanut ankaraa harrastusta aina vähätellä sodassa neukkutappioita ja liioitella vastaavia suomalaisia, joten lukujen kertojana hän on mahdollisimman epäluotettava!

Keskusrikospoliisi selvittämään postuumisti lentäjiemme pudotusväitteitä koska mannerheimrististä sai myös 50 000 markkaa. Lähes kaikki ansiomerkin saaneet ovat syyllistyneet petokseen.

Ryzzien tilastoilla voi pyyhkiä persettä.

Suomessa ilmasodan tutkijoiden keskuudessa vallitsee konsensus että kesäkuun 1944 Kannaksen taisteluissa NL menetti 190-200 lentokonetta liittyen taistelulentoihin. Tämä konemäärä jakaantui niin että ilmatorjunta pudotti noin 30%, suomalaislentäjät hieman yli 60 ja saksalaiset lähes 70 konetta (ml 3./JG54:n ja kaukotiedustelun Ju-188F:n vastatulituksessa pudottama).

Suomalaislentäjien reilu (?) 60 on tuskin edes 20% lentäjien ilmavoittoväitteistä. Hans Windin osalta sen paremmin Suomenlahti 1943 kuin Kannas 1944 näyttävät jopa keskimääräistä epäuskottavampia pudotusväitteitä.

Kaikkien maiden jaikissa ulmavoittoväitteissä oki "ilmaa"! Eniten sitä oli punalentäjillä.

Edellytys toteamiseen ib luotettava tutkija! Tarkkispoika on sellaisen vastakohta!

Todennäköisesti yksikään suomalaislentäjä ei saavuttanut jatkosodassa 30 ilmavoittoa. Juutilaisen ja Windin ilmavoittoväitteissä oli vuosina 1943-44 liian rajusti pudotusväitteitä joille ei löydy mitään todisteita neuvostoyksiköiden dokumenteista.

TOIVOTTAVASTI joskus oikeiden lukujen toteamiseen saadaan joku rehellinen tutkiva asiantuntija!

Nimimerkki Stieglitz (=Tarkkispoika) ei taatusti sellainen ole!

Mistä näitä Venäjän lipojia aina riittää, täysiä tolloja laidastaan.

Hävittäjälentolaivue 24 saatuaan uudet (vanhat) bf-109 G-koneet ei ollut vielä kesäkuun 1944 kolmannen ensimmäisen viikon ajan sinut koneiden kanssa. Siitä johtui sen valtavat paisuttelut ilma voitoillaan joista reilu 1/10 oli todellisia pudotuksia. Vasta aivan kuun lopulla ja heinäkuussa väitteistä alkoi jo 1/4 olla todellisia ilmavoittoja.

Jostain syystä taas heinäkuun lopulla homma taas karkasi käsistä lukuisista väitteistä huolimatta yksikkö sai tuskin edes yhtä ilmavoittoa.

Näin naapurissa Kurskin taistelussa. Teksti englantia:

During the Battle of Kursk, the Soviet 2. VA unit claimed 487 aircraft from Fliegerkorps VIII were shot down. German records show 41 losses. According to the Generalquartiemeister der Luftwaffe, 58 aircraft were lost to all causes, including those from flak and accidents. The 16. VA unit claimed 391 against Luftflotte 6. German records show 39 losses. The Soviet Union claimed that they destroyed a total of 878 German aircraft; this is significantly more airplanes than the Luftwaffe had in the air. Luftwaffe records show that there were 97 losses from all causes, including those from flak and accidents. Losses due to Soviet fighter pilots were 80. The Soviet Union overclaimed by more than 750 percent.

Varsin todennäköiseltä näyttää myöskin ettei 20.kesäkuuta lennolla 8.50-10.00 Wind ampunut myöskään alas Jak-9 hävittäjää Seiskarissa vaan Jak-9 koneen ampui alas Hävittäjälentolaivue 34:n luutnantti Valli tai saman laivueen kersantti Länsivaara. Alasammuttu kone kuului 14 GIAP:iin eikä Itämeren Laivasto menettänyt Jak-koneita koko päivänä. Shelkonikovin kone ammuttiin alas kaukana Viipurinlahdelta saatikka Windin tapauksessa Seiskarissa.

-----Stieglitz-----

Sälli on kieroutunut korkkiruuviksi, purkautuessaan muuttuu ikiliikkujaksi, kunnes kuminauha katkeaa.

Hans Windillä ja Ilmari Juutilaisella oli aamun lennoilla 20.kesäkuuta 1944 yhteensä peräti 9 ilmavoittoväitettä mutta ilmeistä on ettei niistä yksikään ollut todellinen ilmavoitto. Pe-2 - ja IL-4 pommikoneita ei pudotettu ja La-5 ja Jak-9 pudotukset menivät muille lentäjille. 🤣

Typerys paasaa. Zero musikka.

Maataistelukoneita käyttänut 277 ShAD menetti 45 Il-2 konetta Kannaksella kesäkuussa 1944 ja niistä 28 hävittäjien alasampumana. 281 ShAD menetti 17 Il-2 konetta ilmataisteluissa, 10 ilmatorjunnan pudottamia ja 2 ei palannut lennolta. Itämeren Laivaston kaikki Il-2 menetykset johtuivat Viipurinlahdella ilmatorjunnasta, osa laivojen pudottamia. Tulenjohtoyksikön (52 OKAE) Il-2 menetys aamulla 9.6.44 johtui ilmatorjunnasta.

Hävittäjälentäjät ovat näin ollen ampuneet alas 45-47 Il-2 konetta. Niistä 2/3 ampui alas Osasto Kuhlmey ja 1/3 suomalaislentäjät. Erityisen tehokas II./JG54 oli 17.kesäkuuta, sitten 19.kesäkuuta ja vielä 21.kesäkuuta jolloin saksalaiset pudottivat lähes 30 Il-2 konetta yhteensä ja menetykset voidaan vahvistaa neuvostolähteistä.

Jonkinlaisen vertailukohdan muodostaa 28.kesäkuuta jolloin suomalaislentäjät esittivät ampuneensa alas 20 Il-2 konetta, niistä Hävittäjälentolaivue 24 peräti 17. Neuvostotappiot: 4 Il-2 konetta joista yksi ilmatorjunnan pudottamia. Suomalaislentäjien väitteistä vain 15% piti paikkaansa.

Suomessa on vuosikymmenet myös peitelty omia ilmavoimien sotatappioita. Vuonna 1960 ilmestyneessä Suomen Sota-opuksen ilmasotaa käsittelevässä osassa esitettiin että jatkosodan sotatoimissa tuhoutui 209 lentokonetta. Pajarin Jatkosota Ilmassa kirjassa lukema oli noussut 215:een ja 2000-luvun alussa Carl Fredrik Geust esitti realistisimman lukeman: sotatoimissa sota lentoihin liittyen tai lentokentille vihollisen toimesta tuhoutui kaikkiaan 272 lentokonetta.

Monet sotatoimissa alasammutut pakkolaskun tehneet koneet tuhoutuivat tai romutettiin kaikessa hiljaisuudessa. Esim Wikipedian antamat tiedot hävittäjäkoneidemme menetyksistä ovat puutteellisia.

Se nyt on ollut jo kaikille selvää ajat sitten, että kaikkien maiden ilmavoimien ilmavoittoväitteissä on runsaasti ”ilmaa”!

Kuinka paljon? Se taas onkin vaikeampi saada selville!

Vastustajan tarkkojen tappiolukujen selvittämisessä EI APUA LÖDY ainakaan stallari Tarkkispojan nimimerkeillä Stieglitz, Penna Tervo, Historian Faktat ja Kainalohiki tekemistä ”tutkimuksista” kahdestakaan syystä:

1. Tarkkispoika kehittelee lukujaan joistakin epämääräisistä venäläisistä ja venäjänkielisistä tilastoista, joiden sijaintia hän ei kerro ja joita kukaan muu ei pysty tarkistamaan!

2. Tarkkispoika on muissa keskusteluissa todistanut ankaraa harrastusta aina vähätellä sodassa neukkutappioita ja liioitella vastaavia suomalaisia, joten lukujen kertojana hän on mahdollisimman epäluotettava!

Hans Windillä oli vuodelta 1943 peräti 23 1/2 ilmavoittoväitettä mutta edes teoriassa hän ei ole voinut ampua alas 4 konetta enempää ja todennäköisin saldo on ollut 1-2. Brewster-laivueen 136 ilmavoittoväitteestä vain 16 on ollut todellisia ilmavoittoja. Siis vähemmän kuin 12%. Wind ei ollut edes laivueensa keskitasoa mitä tulee ilmavoittoväitteiden uskottavuuteen. Hän on samanlainen katteettomien ilmavoittoväitteiden esittäjä kuin Juutilainen mersulaivueessa.

Wind sai alkuvuonna 1944 vain yhden ilmavoiton ja kesäkuussa 1944 hänen ilmavoittojen määrä on ollut vähemmän kuin 5. Windin

Ts jatkosodan jälkipuoliskolla Wind on saanut vähemmän kuin 10 ilmavoittoa. Todennäköisin saldo on ollut 6-8.

"20.kesäkuuta 2 La-5 aikaisin aamulla. NL menetti 2 La-5 konetta mutta pari tuntia myöhemmin. Koneet ampuivat alas todennäköisesti Paavo Myllylä ja Heimo Lampi."

Samoin kumoutuu Windin väitteet samalta päivältä Jak-9 hävittäjistä. Wind esitti 5 ilmavoittoväitettä 20.6.44 ja yksikään niistä ei ollut todellinen ilmavoitto. Windin väitteet olivat: 1 Pe-2, 2 Jak-9, 2 La-5.

Jak-9 koneet tuona päivänä ampuivat alas Josef Guarda, Kai Metsola ja kolmannen aamulla joko Valli tai Länsivaara. Hans Windin väite koski Itämeren Laivaston konetta jota VVS KBF ei tuona päivänä menettänyt.

Kyösti Karhilan, Olli Puhakan ja Klaus Alakosken asema ässien joukossa vahvistuu kun taas Windin, Juutilaisen ja Luukkasen asema heikentyy.

Ei liene pelkkä sattuma että ilmavoittoväitteitä eniten perusteettomasti hatusta vetelivät nämä Hävittäjälentolaivue 24:n taustan omaavat. Juutilaisen epärehellisyys ei oikeastaan yllätä mutta että myös Hans Wind hurahti samaan valheiden verkkoon se on pienoinen yllätys.

Brewster-laivueella johon myös Hans Wind kuului oli vuonna 1943 kaikkiaan 136 ilmavoittoväitettä liittyen Suomenlahden ulkosaariston ilmasotaan. Niistä väitteistä vain 16 voidaan osoittaa todellisiksi ilmavoitoksi joissa Itämeren Laivasto menetti koneita.

16/136 on alle 12% laivueen lentäjien ilmavoottoväitteistä kun taas mersulaivueen 129 ilmavoittoväitteistä 44 oli todellisia ilmavoittoja. Windillä oli 23 1/2 ilmavoittoväitettä eli 7 1/2 enemmän mitä Itämeren Laivasto menetti yhteensä Brewster-koneita vastaan. Juutilainen esitti puolestaan 17 ilmavoittoväitettä mutta vain 2 Jak-7B konetta oli lopulta vuoden 1943 saldo mersulentäjä-Juutilaiselle. Juutilaisella oli siis omassa laivueessaan kaikkein epäuskottavimmat ilmavoittoväitteet.