Miksi tunto katoaa jaloista. Entä mikä voisi auttaa.

Piti vielä mainita, että äkillinen jalkaterien puutuminen, kuumotus ja turpoaminen on tietysti syy mennä lääkäriin pikimmiten.

Onko näin, eli korkeat sokeriarvot aiheuttaa verisuonien tukkeutumista? Voiko noi arvot heittelehtiä päivän mittaan. Kun ei puutuminen ole kokoaikasta. Se vaihtelee. Eniten pelkään jos silmiin tulee jotain ongelmia. Miten muuten sokerin saisi pidettyä mahd tasaisena. Puuutumista on eniten illalla.

Anonyymi kirjoitti:

Onko näin, eli korkeat sokeriarvot aiheuttaa verisuonien tukkeutumista? Voiko noi arvot heittelehtiä päivän mittaan. Kun ei puutuminen ole kokoaikasta. Se vaihtelee. Eniten pelkään jos silmiin tulee jotain ongelmia. Miten muuten sokerin saisi pidettyä mahd tasaisena. Puuutumista on eniten illalla.

Lue lisää

Ju ei hoitsu osannut valistaa muustaku keijua pitäis käyttää. Ei kertonut mitä sokuri lukemat tulis olla. Anto vuan Orionin oppaan. Eli tulis olla terveen tasolla eli akalla on jatkuvasti 5.5 naapurin isäntä suostui kerran oli yli kuuen. Jos se lukema keikkuu kympissä niin on jo täysverinen sokeritautinen. Eli on siinä reippaasti "ajatusainetta" yllinkyllin.

Olisko dimaspan mitään? Suattaa ulla kyllä sisäisiä verenvuotoja.

Anonyymi kirjoitti:

Onko näin, eli korkeat sokeriarvot aiheuttaa verisuonien tukkeutumista? Voiko noi arvot heittelehtiä päivän mittaan. Kun ei puutuminen ole kokoaikasta. Se vaihtelee. Eniten pelkään jos silmiin tulee jotain ongelmia. Miten muuten sokerin saisi pidettyä mahd tasaisena. Puuutumista on eniten illalla.

Lue lisää

älä usko kaikkea hölynpölyä ja propagandaa mitä jotkut tänne kirjottaa. Tuossa edellä väitettiin, että jo verensokeri 7 aiheuttaisi noita tuntoongelmia. Hölynpölyä. Ensinnäkin terveilläkin diabetesta sairastamattomilla normaali erensokeri on välillä 4 - 7 ja voi olla korkeammallakin hetkellisesti. Jos diabeetikon verensokeri pysyy jossain 7 - 10 vällillä niin ei siinä hirveästi tarvitse sillon lisäsirauksia, tuntoongelmia aiheuttaia hermovaurioita tai jalkojen amputoimisia pelätä.

Eikä kyse ole niinkään verisuonten tukkeutumisesta samassa mielessä kuin rasvaa ja läskiä jne syövillä. korkea verensokeri saa verisuonet kutistumaan ja se vähentää pintaverenkiertoa etenkin jaloissa jne. Sen takia haavoja tulee helpommin ja ne myös paranee heikommin. Siksi diabeetikon pitää huolehtia siitä ettei haaoja pääsisi tulemaan etenkään jalkoihin.

Tunto-ongelmat johtuu lähinnä korkean erensokerin ja huonon diabeteksen hoitotasaåainon aiheuttamista hermovaurioista. Ei niitä jollain 7 - 10 verensokerilla käytännössä taritse pelätä, mutta jos verensokeri huitelee jatkuvasti selvästi korkeammalla niin sitten kyllä. Hetkellinen hyvinkään korkea verensokeri ei tuollaista aiheuta vaan se, jos verensokeri on jatkuvasti korkealla.

Anonyymi kirjoitti:

älä usko kaikkea hölynpölyä ja propagandaa mitä jotkut tänne kirjottaa. Tuossa edellä väitettiin, että jo verensokeri 7 aiheuttaisi noita tuntoongelmia. Hölynpölyä. Ensinnäkin terveilläkin diabetesta sairastamattomilla normaali erensokeri on välillä 4 - 7 ja voi olla korkeammallakin hetkellisesti. Jos diabeetikon verensokeri pysyy jossain 7 - 10 vällillä niin ei siinä hirveästi tarvitse sillon lisäsirauksia, tuntoongelmia aiheuttaia hermovaurioita tai jalkojen amputoimisia pelätä.

Eikä kyse ole niinkään verisuonten tukkeutumisesta samassa mielessä kuin rasvaa ja läskiä jne syövillä. korkea verensokeri saa verisuonet kutistumaan ja se vähentää pintaverenkiertoa etenkin jaloissa jne. Sen takia haavoja tulee helpommin ja ne myös paranee heikommin. Siksi diabeetikon pitää huolehtia siitä ettei haaoja pääsisi tulemaan etenkään jalkoihin.

Tunto-ongelmat johtuu lähinnä korkean erensokerin ja huonon diabeteksen hoitotasaåainon aiheuttamista hermovaurioista. Ei niitä jollain 7 - 10 verensokerilla käytännössä taritse pelätä, mutta jos verensokeri huitelee jatkuvasti selvästi korkeammalla niin sitten kyllä. Hetkellinen hyvinkään korkea verensokeri ei tuollaista aiheuta vaan se, jos verensokeri on jatkuvasti korkealla.

Lue lisää

Pitkän sokerin ylärajana on juuri tuosta syystä 52 mmol/mol eli tuota pienemmillä arvoilla ei hermovaurioita tai muitakaan diabeteksen liitännäissairauksia tule. Ruokailun jälkeisten verensokerien merkitys pitkään sokeriin on pieni. 52 mmol/mol vastaa keskimääräistä verensokeria 8.6 mmol/l.

Karppauksen ei ole havaittu vaikuttavan edullisesti pitkään sokeriin 6 kk jälkeen.

Aika tarkastaa mitä syö

Mitään poppaskonstia ei ole. Oikea ravinto, liikunta ja stressin vähentäminen. Kahteen ensimmäiseen pystyy hyvinkin vaikuttamaan itse, kolmanteen ei aina mutta tunne-elämänsä käsittelyyn on olemassa konsteja.

Verensokeria kannattaa mitata usein, mittaamaton sokeri on pelkkää arvailua. Toki tässä on kustannusseikat haasteena kun kakkostyypit saavat vähemmän mittaliuskoja eikä sensoria kotikäyttöön ollenkaan.

Diabeteshoitajat ovat joskus vähän urautuneita vanhoihin menetelmiin, koska ainakin meidän ykköstyyppien hoidossa tuntuu elävän oletus insuliinien ideaalisesta toiminnasta. Näin se ei ole, pistetty yksikkö ei vaikuta aina samalla tavalla.

Varo diabeteshoitajan ravintoneuvoja.

"Koska meille sokeritautisille syötetään statiineita niin ne s itten aiheuttavat kaikellaisia kremppoja. "

Puhumattakaan siitä että meille haluttaisiin syöttää liikaa sokeria. Onneksi ei kaikille , kuten, minulle, onnistu vaan jätän THL:n ja Diabetesliiton sadut sinne minne ne kuuluuukin, roskikseen.